Sain kenkää yhdestä hikisestä puljusta puoli vuotta sitten,ennen sitä terveyskin alkoi reistailla.Käsileikkaukseenkin oli jo alustavasti varauduttu.Työ oli hiomista,hitsaamista,hakkaamista ja vääntämistä aamusta iltaan.Mustia räkäpalleriota sai illalla kaivaa nenästä.Vartalo oli aivan kipeä työpäivän jälkeen.Palkkaa sain vaivaiset 11€/tunti.Nyt on olo parempi kuin vuosiin.Olen päättänyt lopettaa metallihommat tykkänään.Terveydellekin täytyy jokin hinta antaa,eikä se ole aivan pieni.
Tervehtymään päin.....
Jaakko
101986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta 11e/h on ihan OK palkka, ellet ole työssä pääkaupunkiseudulla.
Siellähän ovat asumiskustannuksetkin aivan omaa luokkaansa.
Muualla Suomessa 11e on kyllä sellainen raha, että sen eteen voi vähän mustaa nenästään niistääkin...
Pääkaupunkiseudulla hyvinkin.Puolet palkasta meni asunnon vuokraan.Nyt olen säästänyt työmatkoissakin jo 9000km.Kun laskee autoilun kustannuksiksi 0,4€/km,niin siinäkin on säästynyt 3600€.Ei ole ihme jos työkkärin paltoilla huudetaan metallimiehiä.
Metallimiehen liksa on työnluonteeseen nähden aivan anaalista! Itse olen reppuhommissa hitasrin vakanssilla ja pakko tunnustaa että samat vaivat tunnistin itsestäni. Mikäli hommiin halutaan nuoria ja työn arvostusta muutenkin nostaa, olisi korkea aika tarkastella työantajankin duunarin palkkakehitystä. Metallin reaaliansiot eivät ole 10 vuoteen nousseet!! Pikemminkin päinvastoin. Mutta minkäs teet kun liitossakin ollaan täysin munattomia ja rummutetaan yhteenääneen "maltillista tupoa"!!!
Itse olen myös vakavasti harkinnut alan vaihtoa tai opiskelua. Repikööt ne ketkä siitä kiksinsä saavat. Mulle riitti!!
Totta turiset itse olin vuosia sitten ns.täydennysmies eli töitä oli n.7kk.vuodessa ja silloin kun isommat firmat tarvitsivat apua ei ollut kuin kiirettä , lomautuksia , nivelkipuja ja epävarmuutta,että ei kannata surra jos kenkää tulee vaihtaa vaan rohkeasti alaa ei se ainakaan huonommaksi muutu.
-hitsauskonekorjaalana ja työkalukorjaajana 9vuotta
-rakennusremonttina 4vuotta
-sähköasentajana 4 vuotta
-telinemiehenä vuosi
-myyntimiehenä 3kk
-HS-jakajana muun työn ohella 14 vuotta
-metallimiehenä 1/2 vuotta
jaakko ollu puolivuotta metallimiehenä ja alko jo terveys reistailee ja käsikin pipi.minkähän takia tuollaselle luuserille pitäs maksaa yli 11e.ammattimiehelle maksetaan kyllä ammattimiehen palkkaa
Onhan tuota työhistoriaa 27 vuotta.Jos metallimies luulee,että vain metallihommat ovat rasttavia,niin suksikoot kuuseen!Kyllä sitä täytyy painaa hommia muillakin aloilla.Pistäs paremmaksi poika.15 vuotta olen heittänyt aamulla hesarit vaimon kanssa klo 3.15-5.15 7päivänä viikossa-kahdeksas oli vapaa.Sitten menin päivätöihin.Heitin unenrähmäisille metallimiehillekin kahvituvassa uudet hesarit.Tällä rytmillä joka seitsemäs viikonloppu on täysin vapaa.Olen 4-pistoshoitoinen diabeetikko jo 22vuotta.Selässä on skolioosi.Niveloireet tulee diabeteksen sivutuotteina samoin verenpainelääkitys,atooppinen nenä on vaatinut leikkauksen.Käsien nivelkapseleitten tukkeutumat rauhoitttuneet sairasloman takia.Yksinomaan lehdenjaon työtuntimäärä vastaa neljän vuoden työpanosta ja sekin on tapahtunut yöllä.Palkittuja aloitteitakin on kertynyt 29 kpl,mistä olen maksanut puolet veroja.....
Onneksi on kaltaisiasi innostuneita jonkunhan ne hommatkin pitää tehdä.
Minäkin olin nuorena töissä n.10 vuotta Suomen ja Ruotsin telakoilla. Viimeisen näistä vuosista hengittelin sprayn avulla. Olisin vissiin tärvännyt terveyteni pahemminkin siellä, koska todella pidin töistäni, mutta tulikin massairtisanomiset.
Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että olipa ainakin tässä tapauksessa onni onnettomuudessa, tulla irtisanotuksi.
Oli myös sattumaa, että joku mainitsi kouluttautumisen mahdollisuudesta. Epäröin aluksi...
Tulihan se koulukin sitten käytyä, opintolainalla ja vieraassa maassa vieraalla kielellä.
Onnisti työnhaussakin sisäisessä työhönotossa myöhemmin, kun ensin olin saanut jalkani työnantajan oven väliin ja alkuun mennyt liukuhihnalle koulun jälkeen.
Seurasi kymmenen uutta "hyvää vuotta". Kunnes irtisanottiin tässäkin suuressa työpaikassa.
Terveyttä on jäljellä, joskin hengitysvaikeudet muistuttavat joskus entisistä "rautaisista ajoista".
Sairaus opetti iloitsemaan myös pienistä asioista, kuten linnunlaulusta ja kukista ulkona...
Kyllä se siitä ajan kanssa, monta pientä iloista asiaa kun oppii huomaamaan joka päivä, niin niistä pienistä jutuista kertyy iso ilo.
Terveisin entinen hitsari, sorvari, nosturinkuljettaja ym.
Tiedän aika tarkkaan työnkuvasi,koska siirryin telakkahommiin vuonna 1980.Puikolla hitsattiin ilman raitisilmamaskeja.Koska työtapa tarvitsi paljon työntekijöitä,käryäkin leijui huolimatta kohdepoistoimureista.Hiilikaaritalttaus oli yleinen sauman avaustapa.Rosteriakin hitsattiin ilman suojaimia.Varustelussa oli ongelmana maalatun pinnan palaminen hitsatessa lämmöntuoton vaikutuksesta.Moni veti vielä sätkää taukotuvassa.Vanhemman hitsarin tunsi useinkin jo naamasta,varsinkin sen tuhkanharmaasta väristä.Harva jaksoi 65:een asti.Kuolivat pian sairaseläkkeelle päästyään.Myöhemmin kun siirrytiin Mag-hitsaukseen tuli ongelmaksi rastusvammat(tenniskyynärpäät).Lankakoneella kun pystyi vetämään 15kg:n kelan kerralla tyhjäksi.Ei ollut hitsauksen välissä sellaista askartelua kuten puikon kolviin asettaminen,kuonan poisto ym.Mekanisointi on myöhemmin vähentänyt rastusongelmia,mutta siinäkin pitää osata hitsata,koska niillä laiteilla tulee sutta ja nopeasti!