Bussimatka osa 1

Susanna huokaisi ja ojensi hennot käsivartensa suoriksi päänsä päälle. Hän seisoi paljain jaloin bussin takaosassa ja pitkästyi hermoraunioksi. Kuski oli viipynyt kahvitauollaan iäisyyden, autossa oli kuuma, ja osa kanssamatkustajista haisi niin pistävästi hieltä, että teki mieli rikkoa ikkunat saadakseen ilmaa. Mutta ei ulkona ollut sen paremmin. Heinäkuun helle paahtoi ihon karrelle ja teki tyhjäksi senkin pienen virvoittavan tuulenvireen, joka ajoittain kahisutti kuivuuttaan kellastuvia koivunlehtiä. Matka mökiltä kaupunkiin oli turhauttavan pitkä silloinkin, kun en ajoi omalla autolla, bussilla se oli yhtä kärsimysnäytelmää. Hänen osaltaan ekoteot loppuisivat siihen!

Susanna tiesi edessään istuvien miesten seuraavan jokaista liikettään bussin suuresta peilistä, mutta oli niin suuttunut tukalaan oloonsa, ettei välittänyt. Hän levitti provosoivasti sääriään ja antoi ilmastoinnin jäähdyttää reisiään, jotka hikosivat vaikka tuskaista matkaa enteillen Susanna oli aamulla vetänyt päälleen vain lyhyen hameen ja ohuen narutopin. Hän venytti toppia ja antoi vatsansa hengittää, sitoi pitkät hiukset ponihännälle helpottaakseen niskansa kuumotusta. Yksi miehistä hymyili leveästi bussin keskipenkissä. Susanna rutisti kulmiaan ja nosti kiusallaan toppia paljastaen vasemman rintansa. Miehen hymy hyytyi ja tilalle tuli lasittunut, tuskainen ilme. Pyöreä, täyteläinen rinta näytti kalpealta ruskettunutta vatsaa vasten. Susanna puristi nännin kovaksi peukalon ja etusormen välissä, venytti sitä hiukan ja näytti kieltä miehelle, joka henkäisi kuuluvasti ja kohensi shortsiensa etumusta. Tajutessaan, että bussin kolme muuta miesmatkustajaa kurottivat kaulojaan nähdäkseen paremmin Susanna veti topin nopeasti alas ja vetäytyi takapenkin suojiin katuen tempaustaan. Jos bussikuski viipyisi vielä kauan, joku kävisi varmasti häneen käsiksi. Naisia siellä ei ollut selustaa suojaamassa.

Susannan onneksi kuski palasi pian ja raahautui etupenkille, kohotteli hikisen paitansa kaulusta ja vilkaisi peiliin. ”Saisivat nämä helteet jo loppua!”, hän puuskahti ja laittoi auton käyntiin. Radio soitti väsynyttä iskelmää, mutta kuskikin huomasi ilmapiirin muuttuneen. Miehet olivat levottomia, Susanna jännittynyt.
”Näytä kuskillekin mitä sinulla on!”, yksi matkustajista huusi muka leikillään, mutta ääni oli vakava. Hiljaisuus syveni hetkeksi, kunnes mies nousi ja lähti etenemään auton takaosaa kohti. Mustan t-paidan alla vartalo näytti lihaksikkaalta. Shortsit paljastivat miehen etumuksen pullottavan. Jokin siinä kiihotti Susannaa enemmän kuin pelotti. Matka oli niin pitkä, että mikä tahansa tylsyyttä helpottava tuntui vain piristävältä. Kuski pitäisi häiriköt poissa, ei hänellä vaaraa ollut. Mies istahti raskaasti toiselle puolelle takapenkkiä, kurotti sitten Susannaa kohti ja veti tämän penkin keskelle, käytävän kohdalle.
”Mitä vittua sä touhuat?”, Susanna kivahti.
”En minä mitään pahaa. Tämä vaan on hikinen matka ja haluamme kuskinkin nauttivan.”
”Onko siellä joku ongelma?”, kuski huusi etupenkiltä.
”Ei ole, kaikki hyvin”, Susanna vastasi. Mies puristi sormet hänen reitensä ympärille ja nosti hametta niin, että silkkiset alushousut näkyivät. Kolme muuta miestä siirtyivät istumaan lähipenkeille ja kuski toisti kysymyksensä. Tällä kertaa ensimmäinen mies vastasi.
”Tytöllä on jotain näytettävää, ei tässä mitään hätää.”
Susanna tunsi pikkurillin kutittavan reisitaivettaan ja levitti jalkansa niin, että muutkin näkivät. Häntä kiihotti muiden katseet enemmän kuin sormi, joka napsutti merkitsevästi pikkuhousun kuminauhaa.
”Tätäkö te kaipaatte?”, Susanna kysyi, ja veti topin päältään. Rinnat hypähtivät renkaan osuessa monttuun. Auto heilahti sivulle. Kuski katsoi enemmän peiliin kuin tiehen. Susannaa hymyilytti. Hän tiesi miten tyrmäävältä näytti, ja huomio kiihotti häntä vain lisää.

jatkuu...