Päättymätön suoritus (osa 6)

Tavaroiden purkamisessa ei liiemmin kestänyt, joten Henri pääsi melko nopeasti ihastelemaan tilavaa taloa. Eteinen ei ollut mitenkään kummoinen - melko ahdas ja pimeä - mutta eritoten olohuone oli hieno. Katto oli todella korkealla, tilaa oli vaikka muille jakaa, kaikki seinät olivat vitivalkoisia ja auringonpaiste säteili huoneessa kauniisti. ''Aikamoinen lukaali'', Henri päivitteli. ''Niinkin vois sanoa. Haluaisitsä syödä jotain?''

Henri ja Topi söivät aimo aterian lihapullaa ja perunamuusia ja lysähtivät sohvalle sulattelemaan ruokaa ja päivittelemään päivän tapahtumia - tulevia unohtamatta. ''Haluaisitko sä nyt selittää sitä sun käytöstäs?'' Henri aloitti. ''Henkka, ei tänään. Huomenna on uus päivä, ja mä kerron sitten, kun on hyvää aikaa.'' ''Topi, mun on pakko tietää.'' ''Ei se ole mikään kovin kiireellinen asia.'' ''Mulle se on!'' ''Mä sanoin sulle jo. Se ei ole vakavaa.'' ''Mä en voi mennä nukkumaan, ennen kuin sä kerrot.'' ''Sitten sä joudut valvomaan koko yön. Mä en oikeesti halua alkaa selvittelemään sitä tänään.''

Henri katsoi Topia syvälle silmiin. Hän avasi jo suunsa sanoakseen pari valittua sanaa, mutta ei pukahtanutkaan. Topi yritti kohottaa tunnelmaa: ''Eiks ois parempi puhua jostain muusta?'' ''No, okei... Missä me muuten nukutaan?'' ''No mäpä näytän'', Topi puuskahti ja nousi näyttääkseen Henrille makuuhuoneen. Se löytyi aivan nurkan takaa. ''Ei se kummonen oo, mutta kelvatkoon'', Topi virkkoi. ''Miks tossa on vaan yks sänky?'' ''Muut sängyt on varastossa. Mulla ei oo avainta sinne.'' ''Nukutaanks me molemmat tossa?'' ''Mikäli se ei sua haittaa...'' Topi sanoi arvoituksellisesti ja lähti kävelemään takaisin keittiöön. Hänen äänensävynsä sai Henrin ihmettelemään, mitä hän oikein tarkoitti.

Henri etsiskeli Topia vähän aikaa, ja löysikin hänet siirtämästä autoa. Kun Topi oli valmis, Henri rohkaisi mielensä kysyäkseen Topilta, mitä hän oikein tarkoitti. ''Ai mitäkö? Sitä vaan, että jos se nyt ei oo niin kamalaa nukkua mun vieressä, niin siitä vaan sohvalle nukkumaan, mutta sehän on helvetin kova se sohva...'' Topi oli kieltämättä oikeassa. Henriä jännitti silti nukkuminen Topin vieressä. ''Eiköhän siihen totu'', Henri aprikoi ja kysyi sitten Topilta: ''Miten sulla ei oo avainta tonne varastoon?'' ''En mä sieltä mitään tarvii. Se avain on faijalla.''

Henri huokaisi ja käveli takaisin sisälle. Ilta tuli nopeammin kuin hän tajusikaan, ja molempia alkoi väsyttää toden teolla. ''Pitäisköhän mennä nukkumaan'', Topi sanoi haukotellen. ''En vois olla yhtään enempää samaa mieltä'', Henri sanoi väsyneesti. Aurinko oli jo laskeutunut puiden taakse, ja valoa ei ollut enää tarpeeksi valaisemaan muita huoneita kuin olohuonetta. Topi touhusi: ''Mä taidan mennä tästä suihkuun. Tarviiks sun mennä?'' ''Mä voin mennä sun jälkeen.'' ''Ai etkö sä tulekaan samaan aikaan?'' Topi nauraa räkätti. Henri ei edes hymyillyt. Totta kai hän olisi halunnut mennä, mutta Topi vitsaili.

Topi kävi riisuutumassa makuuhuoneessa ja etsi tarvittavat shampoot. Hän palasi pelkät harmaanvalkoiset bokserit yllään. Henri säpsähti ja yritti parhaansa mukaan olla katsomatta Topiin päin. Topi kuitenkin käveli lähemmäs ja istui Henrin viereen. ''Onhan sulla kaikki varmasti hyvin?'' ''Olis paremmin, jos sä olisit kertonu...'' ''Mä sanoin jo, että huomenna. Ei kannata nyt sitä miettiä.'' ''Ei sitten...'' ''No, mä meen tästä. Mä koitan olla nopee, että säkin pääset joskus nukkumaan'', Topi sanoi nopeasti ja lampsi suihkuun. Henri katseli Topia, kunnes häntä ei enää näkynyt. ''Voi jumala, kun se on komee...'' Henri päivitteli.

Juuri ennen nukkumaanmenoa Henrin maatessa jo sängyssä Topi palasi vielä keittiöön. Hän otti taskustaan kaksi avainta. Toisella hän avasi yhden vetolaatikoista ja toisen hän pudotti sinne. Topi laittoi laatikon takaisin lukkoon. ''Ei olekaan varaston avainta Topilla, ei...'' hän myhäili ja meni takaisin makuuhuoneeseen.