Miksi uskovat valehtelevat?

Miksi yleistät?

Pidän itseäni uskovana, mutta minulla ei ole mitään tarvetta hehkutella ihmeparantumisista taai ilmestyksistä.

"Miksi uskovilla on tarve valehdella ihmeparantumisista ja ilmestyksistä?"

Se pönkittää uskoa.

Nopertede.

Ystävällisesti huomioinet, että on Korkeimpaan uskovia, joilla ei ole juuri mitään tekemistä kirkon rakentaman oppijärjestelmän kanssa. Heidän ( minun ) uskonsa perustuu realismiin uskossaan.

On todella syytä erottaa eri lailla uskossa olevat !

Otan selvennyksi yhden esimerkin. Jumala ei vaikuta mitenkään konkreettisesti maaplaneetallamme. Kaikki rukoukset ovat tässä mielessä täyttä huuhaata.

Mietin tuota sanaa "valehdella" tässä yhteydessä. Onko jokainen ihmeparantumiskertomus suoraan valhetta, vai voisiko taustalla olla myös kertojan aito usko siihen, että Jumalalla on ollut sormensa pelissä kun vointi on parantunut? (itse siis koen, että valehtelua on tietoinen väärän tiedon levittäminen - ei se, että itse uskoo kerrotun asian olevan totta - sitä voisi kutsua ennemminkin virheeksi.)

Käsittääkseni on todistettu, että ihmismielelläkin on suuri merkitys parantumisprosessissa. Tai ainakin siinä, että kokee parantuvansa.

Itsekin suhtaudun kovin skeptisesti näihin ihmeparantumistarinoihin... vaikka uskova ihminen olenkin. Mutta lume-efektiin uskon kyllä. Ja toisaalta myös siihen, että Jumala voi vaikuttaa tässäkin maailmassa.

Varmasti maailmassa tapahtuu paljon selittämättömiä asioita, jotka kuitenkin kokijalleen ovat totisinta totta. Se, onko kysymyksessä sitten jokin oikeasti "yliluonnollinen" tai Jumalallinen ihme, vai esimerkiksi psykologisesti tai muuten tieteellisesti selitettävä ilmiö, on varmasti aina tapauskohtausta. Ehkä ihmisiltä ei tarvitse viedä pois uskoa ihmeisiin. Kuten vain ihminenkin totesi, voi ihmismielellä olla suuri vaikutus esim. parantumisprosessissa. Ja onhan meidän mielessämme ja maailmassa yhä paljon tutkimatonta. Toki jos jotakin ihmettä, vaikkapa parantamista, aletaan käyttää hengellisen vallankäytön välineenä, ollaan eksytty jo väärille poluille. Tahallinen valehtelu tuollaisessa asiassa on tietysti aina väärin.


Sanna Husso, pappi

John Steinbeckin sanoin: Ei asian tarvitse olla vale, vaikka se ei totta olisikaan.

Meillä ihmisillä on uskomaton kyky huiputtaa itseämme. Me voimme soveltaa aivan erilaisia kriteerejä eri asioissa jopa huomaamatta sitä itsekään.

Esimerkiksi henkilö uskoo lauseen puolikkaasta ilman mitään todisteita asian, joka tukee hänen uskoaan, mutta ei sitten millään aukottomasti todistettua faktaa, joka ei sovi hänen uskomuksiinsa.

Edellä kirjoitettu pätee tietysti niihin, jotka toistavat kuulemiaan kertomuksia. He taitavat olla enemmistönä.

Sitten on pieni joukko, joka sepittää niitä.

Luultavasti osa kertomuksista syntyy kuten muutkin legendat. Jostain pienestä ja arkipäiväisestä alkanut tarina elää omaa elämäänsä' ja kasvaa toistettaessa ylimaallisiin ulottuvuuksiin.

Osa kertomuksista voi syntyä siten, että normaali sattuma tulkitaan omien odotusten mukaiseksi ihmeeksi. Esimerkiksi parantuminen, joka johtui lääkkeistä, tulkitaankin henkimaailman ansioksi.

Sitten on vielä ne kertomukset, joita tehtaillaan tietoisesti pitämään lauma koossa.