huolestuttaa

en tiedä onko tämä oikea paikka kirjottaa, mutta nuorten keskustelu palstalle en halua kirjottaa, koska siellä jutut kääntyy aina johki rumiin juttuihi. oon siis 13v. tyttö. vanhempani erosivat kun olin 11v. iskä otti aika nopeasti uuden vaimon ja sillä on omia lapsia neljä. yksi tosin on täys ikäinen. muut ovat mua vuoden ja kaksoset kaks vuotta nuorempia. omasta takaa mulla on kaks siskoo 7 ja 9vuotiaat. viimevuoden lokakuussa iskä ja sen vaimo meni naimisiin. vähän sen jälkeen äiti ja sen mies muutti yhteen. mulla ja mun ns.isäpuolella on vain 8-vuotta ikä eroa!! äiti on 31v. iskän vaimo taas on neljänkymmenen ja iskä 32v. alkuun mulla ja mun "sisaruspuolilla" oli hieman vaikeuksia. Oltiin hirveen tarkkoija mikä on kenenkäkin koti ja tavara. alussa olin kaiken lisäksi ihastunut sen iskän vaimon poikaan joka on mua vuoden nuorempi. tais sekin tykätä musta. nyttemmin siitä on tullut mulle hyvin tärkeä veli. en vain nää sitä kovinkaan usein, koska se asuu isänsä luona. kaksoset asuu äitinsä ja mun iskän kanssa. mä asun siellä joka toinen viikko. toinen kaksosista on tyttö ja nykyään mun parhaimpia kavereita. ja se toinen on poika josta on tullut ihan niinkuin pikkuveli. haluaisin asua koko ajan isillä, mutta äiti ei halua. äitin luota kouluuni kuitenkin on 30km.. eli käyn toisella paikkakunnalla koulua. iskältä kouluun on vain 5km. ylä-asteeni on alkanut hyvin, mutta loppukesästä kuulin yllättävän uutisen. Helmikuussa mä saan pikkusisaruksen! iskä ja sen vaimo saa sen. ja kun vauva syntyy täyttää se vaimo 42v. nytten siis alkaa raskauden viimeinen kolmannes. pelkään, että vauvan tulon jälkeen erityisesti mulle ja mun siskopuolelle tulee ongelmia. koska tietty se väittää et vauva on enemmän sen sisarus kuin mun. pelkään myös että iskästä ja sen vaimosta tulee ylisuojelevia sitä kohtaan, koska se on niitten ainut yhteinen lapsi. olen myös aatellut että se vauva rupee vierastaa mua kun oon joka toinen viikko muualla. en uskalla jutella vauvasta heidän kanssa, koska pelkään et ne ymmärtää väärin. mutta suurin pelkoni on se, että niitten rakkaus ei kestäkkään vauvaa.. sitten ne erois. sit en näkis sitä isin vaimoo saatikka sen lapsia koskaan, vaikka niistä on tullut mulle niin rakkaita ja läheisiä. mitä olette mieltä? muuttaako vauvat uusperhe elämää hyvempään vai huonompaan suuntaan? uusperhe elämässä olen huomannut, että viikoilla kun olen ilman biologisia sisaruksiani iskällä, niin olen välillä tunnen itseni ulkopuoliseksi. kerran ns.pikkuveljeni sanoi, et hei älä sä tuu meidän perheen sohvalle istuu. kukaan muu ei tainnu kuulla, mut mä menin toiselle sohvalle. iskäkin vaa kysy et mikäs mulla on. vastasin tietysti että ei mikään.. kieltämättä harmittaa jos oon kerta menny sotkee niitten perhe elämää, mutta ite ne muutti meille.. mun kotiin ja mun huoneisiin. vaikkakin siitä on jo n.1,5 vuotta aikaan niin silti tunnen välillä yksin ollessani katkeruutta. miten tästä pääsisin eroon? kannattaako mun rakastaa niitä niinkuin omia sisaruksia jos ne ei kuitenkaan välitä musta? kyllä se tyttö usein kun tulen niin sit se tulee halamaan ja kertoo mitä se on tehnyt. mulle se kertoo huoliaan ja sillee.. joinain päivinä se taas saattaa sanoa jotai ilkeää. ehkä vahingossa ehkä tahallaan.

TOIVOTTAVASTI JOKU JAKSOI LUKEA =) TEKSTISSÄ SAATTAA OLLA VIRHEITÄ, MUTTA EIKÖHÄN SIITÄ JOTAIN SELKOA SAA..