Poikani oli siinä kolmen vuoden kun tapasin kaupassa erään raskausajan ystäväni. Pysähdyimme juttelemaan, sillä emme olleet nähneet vähään aikaan. Jutellessa selvisi, että he ovat muuttamassa, emmekä siis enää näkisi niin usein kuin edes tähän mennessä. Erotessamme poika alkoi kuin taikaiskusta laulaa:pai pai peipi peipi kutpai, lähden pois vaikka yksin jään, pai pai peipi peipi kutpai, itke en kun loppuu tää...
Äiti oli sit kuunnellu Cat Cat:ia
Samainen poika meni esikouluun. Siellä oli tyttö, jonka kanssa poikani vietti paljon aikaa... Kotona hän selitti... Meillä on siellä koti ja nukkevauva ja meil on aina tosi kivaa. Siitä tytöstä tulee vielä minun vaimoni kun kasvetaa isoksi. Hieman myöhemmin hän alkoi leikkimään myös toisen tytön kans... ja kotona:No piti ottaa se varatyttöystävä jos se eka jättää. Eihän yksin voi leikkiä isää. Ja vielä hieman myöhemmin poika selitti mielipahana:Se jätti mut. (siis eka tyttö) Vaikka mä kuinka kehuin sen silmiä kauniiksi ku tähet ja hiuksia pilviksi. Ja se söi ruokansaki aina kaikki... Ja vielä aavistus myöhemmin:Ihanaa äiti. Mä sain tyttöni takas. Mä voisin antaa sille kuunkin taivaalta, kun sen silmät on kuin merta, niin siniset. Ja siltä on jo yksi hammaskin irronnu. Se toinen tyttö voi mennä pois, ei siitä ollu ku harmia...
Mietin vain mistä näin pieni oli oppinut lempeitä sanoja, joista kuka tahansa aikuinen mies voisi ottaa joskus oppia... Tapaus oli niin hellyyttävä. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Vai onko poikani jotenkin vain onnistunut sotkemaan aikuisten elämää lasten elämään?
Mutta aika osuvasti monta kertaa...
Äiti oli sit kuunnellu Cat Cat:ia
Samainen poika meni esikouluun. Siellä oli tyttö, jonka kanssa poikani vietti paljon aikaa... Kotona hän selitti... Meillä on siellä koti ja nukkevauva ja meil on aina tosi kivaa. Siitä tytöstä tulee vielä minun vaimoni kun kasvetaa isoksi. Hieman myöhemmin hän alkoi leikkimään myös toisen tytön kans... ja kotona:No piti ottaa se varatyttöystävä jos se eka jättää. Eihän yksin voi leikkiä isää. Ja vielä hieman myöhemmin poika selitti mielipahana:Se jätti mut. (siis eka tyttö) Vaikka mä kuinka kehuin sen silmiä kauniiksi ku tähet ja hiuksia pilviksi. Ja se söi ruokansaki aina kaikki... Ja vielä aavistus myöhemmin:Ihanaa äiti. Mä sain tyttöni takas. Mä voisin antaa sille kuunkin taivaalta, kun sen silmät on kuin merta, niin siniset. Ja siltä on jo yksi hammaskin irronnu. Se toinen tyttö voi mennä pois, ei siitä ollu ku harmia...
Mietin vain mistä näin pieni oli oppinut lempeitä sanoja, joista kuka tahansa aikuinen mies voisi ottaa joskus oppia... Tapaus oli niin hellyyttävä. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Vai onko poikani jotenkin vain onnistunut sotkemaan aikuisten elämää lasten elämään?
Mutta aika osuvasti monta kertaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ai kun sulosta! Vois tosiaan jotku ukon köriläät ottaa mallia tuosta pojasta! Ja lapsen suusta se tulee vielä niin aidosti, rehellisesti:)
Taidat heittää skeidaa pahemman kerran.
tapaukset olivat ihan tosia... Todistamassa ovat olleet monet muutkin. Kyllä 6 v jo osaa.
Laitan joskus lisää sattumuksia pojastani, mutta tämä riittäköön tällä erää :)