Päättymätön suoritus (osa 7)

Henri sai omasta mielestään yllättävän hyvin nukuttua, kun otti huomioon sen, että hän nukkui rakkaansa vieressä. Unenpöpperössä hän alkoi ihmetellä, mikä häneen oli tarrautunut. Hieraistuaan silmiään Henri tajusi, että Topi oli käpertynyt yöllä häneen kiinni. Topi nukkui yhä, joten Henri yritti nousta ylös herättämättä häntä - kuitenkaan onnistumatta: ''Mmh...'' ''Topi, ootsä hereillä?'' ''No joo'', Topi mutisi venytellen. ''Minkä takia sä nukuit mussa kiinni?'' ''Miten niin?'' Topi kuulosti edelleen uniselta. ''Sä olit tarrautunu muhun kiinni kuin mikäkin nahkiainen!'' ''En ainakaan tarkotuksella...'' Topi tuntui olevan täysin tietämätön tapahtuneesta. Henri huokaisi syvään ja luovutti.

Henri puki päälle ja meni syömään aamiaista Topin liittyessä hänen seuraansa hiukan myöhemmin. Henri kysäisi spontaanisti: ''Mentäiskö ulos?'' ''Ai treffeille?'' Topi täräytti välittömästi. Henri purskautti aamukahvinsa pöydälle. ''Perhana... No ei, kun ihan muuten vaan!'' ''Käy mulle.'' Henri alkoi pyyhkiä pöytää. ''Siellähän on satanut'', Topi huomasi. ''Ihan hyvä vaan, kun tuolla on varmasti ihan järjettömän kuuma...'' ''Kuumat oltavat, tosiaankin...'' Henri mulkaisi Topia, joka vain katseli ulos eikä reagoinut mitenkään.

Poikien ei tarvinnut pukea päälleen, koska kummallakin oli jo shortsit ja t-paita yllään. ''Etkö sä ota kenkiä?'' Henri ihmetteli. ''Tuollahan on pelkkää ruohoa. Ei tarvii'', Topi perusteli. Henrikin päätti jättää sandaalit eteiseen. ''Onpas täällä muuten oikeesti aivan helvetin kuuma - saakeli'', Topi kirosi ja riisui paitansa. Henri katsoi parhaaksi tehdä samoin. ''No, mitäs tehtäis? Sähän tänne halusit'', Topi haasteli. ''No, mä en ihan tiedä...'' ''Hippa'', Topi sanoi ja läpsäytti Henriä. Topi nauroi ja pinkaisi rinnettä alas. Henri tajusi homman nimen vasta muutaman sekunnin päästä ja lähti juoksemaan Topia kiinni.

Ruoho oli todella märkää yön sateen jäljiltä, joten kummallakin oli suuria vaikeuksia pysyä pystyssä. He läpsäyttivät toisiaan vuoron perään ja juoksentelivat toisiltaan karkuun, kunnes Henri liukastui yhtäkkiä ja kaatui selälleen. Hän nauroi katketakseen. Topi yritti pysäyttää vauhtiaan, mutta ei pystynyt, vaan kaatui vatsalleen Henrin päälle. He huohottivat ja hekottivat jonkin aikaa, kunnes saivat hengityksensä tasattua. Henriä alkoi ihmetyttää: ''Miks sä nyt siihen jäit?'' ''En mä jaksa nousta ylös.'' ''Sulla on huono yleiskunto'', Henri tokaisi ja naurahti. Topi ei vieläkään noussut, ja Henri alkoi ihmetellä toden teolla, mitä Topi oli tekemässä.

Topi kohotti itseänsä niin, että hänen kasvonsa olivat suoraan Henrin kasvojen yläpuolella. Henriä tilanne kiihotti ja pelotti samanaikaisesti. Sitten Topi laskeutui makaamaan kokonaan Henrin päälle. Henrin elin jäykistyi täyteen mittaansa, eikä Topi voinut olla tuntematta sitä. Henriä alkoi pelottaa yhä enemmän ja toisaalta myös hänen kiimansa kohosi äärimmilleen. Hänellä ei vieläkään ollut mitään aavistusta, mitä Topi tekisi seuraavaksi, joten hän ei uskaltanut liikauttaa eväänsäkään.

''Stondaaks sulla?'' Topi kysyi uteliaasti rikkoen jäätävän hiljaisuuden. Henriä nolotti - ja pelotti. ''No - joo...'' hän arkaili. Topin seuraavaa liikettä Henri ei olisi ikinä uskaltanut odottaa. Topi painoi huulensa pehmeästi Henrin omia vasten ja yritti saada häntä vastaamaan suudelmaan. Henri pelästyi valtavasti ja ynähti, mutta rohkaistui lopulta heittäytymään tilanteeseen ja raotti huuliaan.

Topin suuteleminen sai Henrin kohoamaan taivaisiin. Mikään ei ollut koskaan tuntunut hänestä yhtä hyvältä. Hän ei voinut olla noteeraamatta, että Topi oli kokenut suutelija. Henri liikutti kieltään melko kömpelösti, mutta pääsi ennen pitkää samaan rytmiin Topin kanssa. Suudelma oli todella pitkä, sillä Henri ei olisi halunnut lopettaa sitä ikinä. Topi kuitenkin nosti päänsä ja hymyili aurinkoisesti. Henri ei siltikään voinut olla täysin luottavainen, koska miten Topi nyt yhtäkkiä olisi saattanut alkaa pitää hänestä?