Puhun kuuroille seinille,
tilalle missä et enää ole.
Olen hullu,
sillä jokainen solu minussa huutaa muuta
ja tuossa on ovi mistä olet tullut aina ennenkin.
Järkeilen järjellä
sillä se on ainoa mitä minusta on jäljellä,
ainoa mikä toimii vielä tämän huoneen ulkopuolellakin.
Puhun kuuroille seinille kuin olisit vielä tässä,
sillä sydämeni ei ymmärrä kieltävää selkää.
Talletan sanoja jälkiesi jälkeen,
elämään meidän jälkeemme,
huutamaan toisilleen,
sopimaan sovintoja jokaisessa nurkassa,
syleilemään valossa ja varjossa.
Talletan vain sanoja ennen kuin lähden
ja suljen tämän aikakapselin.
tilalle missä et enää ole.
Olen hullu,
sillä jokainen solu minussa huutaa muuta
ja tuossa on ovi mistä olet tullut aina ennenkin.
Järkeilen järjellä
sillä se on ainoa mitä minusta on jäljellä,
ainoa mikä toimii vielä tämän huoneen ulkopuolellakin.
Puhun kuuroille seinille kuin olisit vielä tässä,
sillä sydämeni ei ymmärrä kieltävää selkää.
Talletan sanoja jälkiesi jälkeen,
elämään meidän jälkeemme,
huutamaan toisilleen,
sopimaan sovintoja jokaisessa nurkassa,
syleilemään valossa ja varjossa.
Talletan vain sanoja ennen kuin lähden
ja suljen tämän aikakapselin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Herravarjele !
Oon ihan sanaton tämmöisestä runosta !!!
On upee - on ihan mahottoman upee !
Hei taas :) hyvä että pidit. Omasta mielestä vähän ontui tuo toiseen kappaleeseen siirtyminen.