Vieläkö muistat punaisen kukkasen,
terälehden samettisen nukkaisen.
Väri kaunis kukan lehdykkäissä,
sävy sävyyn kuin silloin poskien päissä.
Se oli kai yllätys yksinäisen,
lämpöinen ajatus tämän sydämen jäisen.
Pienen hetken silloin heltyä jaksoi,
tunteenpurkauksen kyynelillä maksoi.
Muistoissa kukan hänelle taitan,
hymyhuulin sen syliisi laitan.
Aromin tuoksusta muistat sa sen,
kukka oli lahja kaipauksen.
terälehden samettisen nukkaisen.
Väri kaunis kukan lehdykkäissä,
sävy sävyyn kuin silloin poskien päissä.
Se oli kai yllätys yksinäisen,
lämpöinen ajatus tämän sydämen jäisen.
Pienen hetken silloin heltyä jaksoi,
tunteenpurkauksen kyynelillä maksoi.
Muistoissa kukan hänelle taitan,
hymyhuulin sen syliisi laitan.
Aromin tuoksusta muistat sa sen,
kukka oli lahja kaipauksen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä muistan sen, punaisen kukkasen.
Jäinenkin sydän lämpenee..
Kiitän ajatuksellisesta runostasi muis..
Siinä oli ripaus purppuraa,
joka hehkumaan kastepisaran saa.
Vai oliko se kenties kastetta vain,
kun aivan turhaan lausetta hain.
Tiesithän sanat joita lausuttu ei,
tunteiden salat jotka kyyneleet vei.
Ne sanottiin katseilla yhteisin mielin,
kerrottiin toisille sydämen kielin.
Kaunista,,,,,,kiitos
Siinä oli muistoja kesäisen päivän,
yöttömän yön ja unien häivän.
Kertoi myös suven suloista silloin,
miten kaikkea kaunista haaveilin illoin.
Miksi nämä muistot mieleeni palaa,
tutkivat tunteita herkkiä salaa.
Tahtovat kai sinne mukana viedä,
maailmaan suureen jota muut eivät tiedä.
muistanko?;))) muistan toki...
no..yritän muistaa orkidean hennon..
kätesi olivat liian suuret ja kömpelöt...
mutta, muistan kuinka ihmeen hellästi
aivan kun olisit pitänyt hienohieno lasia kädessäsi..
sitä kukkaa hentoa kädessäsi, kannoit.
Ennenkuin sen minulle annoit...
miten saataisin hetkeä tuota...unohtaa..edes tahdonko?
syöpynyt silmieni verkkokalvoon..taisit jopa
nähdä kyyneleen silmissäni..silloin hetken pienen..ehkä;))
mutta, älä vaan kysy...miksi ja miloin;)
sitä en enää muista...
(vastausrunomuotoon aloittajalle...tämä runosi inspiroi minuakin vastaamaan näin. Kiitos, sinulle)...kaunis on runosi. Anteeksi että, vähän plagioin..;)) joku vaan sisälläni pisti sormeni liikkeelle;))
Tsau:Friidu
Oli kesä, sievät kukkaset hennot,
suviyöt ja mettiäisen lennot.
Sitä aikaa luonto ei tuhlaa,
se on aitoa tunteiden juhlaa.
Unteni salaa estellä koitin,
kunnes viimein pelkoni voitin.
Vapisevin käsin, värisevin äänin,
sanani sanoin, ehkä nekin väärin.
Kesällä on niin monta kukkaa,
helposti sen tärkeän hukkaa.
Unholaan painuu moni terälehti,
joka juuri nuppuhun ehti.
;))) ei sitä nuorityttö ainakaan vielä
ymmärtänyt sanojen merkitystä
nuorelta mieheltä ja sielun herkyyttä ei
sen kieltä..
Loukkaantui turhaan, kun toinen aroin huulin,
kuiskasi hiljaa,
kultani pieni, ripsesi kauniit sillkisen hienot kutittavat kivasti
ja hellästi poskiani päitä;))) (ikävä minullakin hetkiä näitä..;)))
Oi, jos, nyt, aikojen jälkeen,
monen talven ja tyrksyn...sekä sielua korventavan syysmyrskyn..
joku hellämielinen vaikkakin pienen valheen myötä...
sanoisi hellästi...Kultani pieni;))):...Hyvää Yötä...
Tsau:Friidu
Missä on illat mitkä muistoihin palaa,
tunteiden sillat jotka mielessä halaa.
Muistavat kaihoissaan kukkia lehdon,
poski kun kaipaa tuutuun sylinsä kehdon.
Liekö tämä totta vai unien taikaa,
kuljettiinko yhdessä tätä kesäistä aikaa.
Kaihoisa muisto antaa tunteiden viedä,
sitä hellyyden määrää muut eivät tiedä.