Gallup

En ole mikään patriootti tai jaksa olla Suomesta aina ylpeä - koska en vaan ole.

Arvostan ja rakastan kotimaatani, mutta olen enemmän eurooppalainen ja maailmanihminen, kuin kiihkoisänmaallinen suomalainen.

Itsenäisyys on hieno asia, ja sytytän minäkin sinivalkoiset kynttilät joka itsenäisyyspäivä.

Arvostan itsenäisyyttä ja sytytän aina itenäisyyspäivänä kynttilän sodassa kaatuneiden muistoksi.Minun mummoni ukki oli kyseisessä sodassa kun suomesta tuli itsenäinen.Olen kuiteskin ehkä enemmän euro henkinen.

Tyttöni on armeijan käynyt ja on isänmaallisempaa kaliperia kuin minä.
Kunnioitan sotiemme veteraaneja ja naisia jotka ovat suoriutuneet armeijasta. Pelkään kovasti sotia.Tuppaavat tekemään niin rumaa jälkeä.Kammottavaa seurattavaa telkusta.Tytölläni on yksi isänmaallinen tatuointikin.Kuitenkaan isänmaallinen ei saa olla sillä tavoin että vastustaa ulkomaalaisia.Se menee jo rasismin puolelle.Terve isänmaallinen ajattelu on ihan hyvä.

Olen nurkkakuntainen, pidän kodista, kotinurkista, tutuista, suvusta. Suomi merkitsee minulle kotoisuutta. Siellä on ainoa kieli, jonka vivahteita ymmärrän niin, että se on nautinto. Siellä on arkinen ahkera kansa, joka on melkoisen karuissa oloissa, suurvaltojen puristuksessa saanut huikean paljon aikaan, itsenäisyyden, vapauden, sivistyksen, aika pitkälle omin voimin, ei jatkuvan kehitysavun turvin.

Meitä on vain 5 miljoonaa, muita merkittäviä ns. sukulaiskansoja ei ole, kieli on uniikki, mutta kulttuuri universaali - tietyin ominaispiirtein. Mitä enemmän vanhenen, sitä enemmän rakastun tähän maahan (nuorena olin ylimielinen).

En ole sen kummemmin ajatellut isänmaallisuutta vaikka olen tilannutkin hakupaperit armeijaan.
Minua kiinnostaa ampuminen, liikkuminen ja olisi kiva omistaa sotilaspassi. Ehkä sielä sitä isäinmaallistuu.