Lapsena ihmettelin että miksi aikuiset ovat niin totisia. Näin vanhaksi piti elää (50 ) että sen ymmärsin. Kaikki vitsit on jo kuultu niiiiin moneen kertaan että ei niille jaksa nauraa. Vähän eri muodossa mutta samat perusvitsit aina vaan. Oikein huvittaa kun kuuntelee joidenkin "vitsikästä sanailua" ja arvaa etukäteen molemman vuorosanat. Olisiko kenelläkään mielessä jotain ihan uutta vitsiä? Muuten rupeen kohta tyhjännaurajaksi kun haluan elää vanhaksi.
Vieläkö naurattaa yhtä paljon?
Tyhännaurajaksi
5173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en ole mikään vitsin kertoja, mutta ihan hauskoja juttuja, uusiakin, kuulee päivittäin. Minä en kuulemma tykännyt lapsena satukirjoista, ja aloin jo varhain kahlaamaan tietokirjoja. Mä olen ehkä hieman puunama, mikä on minusta itsestäni ihan hauskaa. Muista en tiedä. Sarjakuvia opin lukemaan vasta täysikäisenä, ja satukirjoja aloin hankkia itselleni about 30 vuotiaana. Vitsit ovat yleensä yhteisesti sovittuja naurun aiheita, eikä monetkaan loppujen lopuksi ole hauskoja. Minusta tilannekomiikka on kaikkein hauskinta. Minä nauran usein katsoessani elokuvia, enkä tarkoita komedioita. Niitä en yleensä edes katso.
Ainakin minulle - tympeä ilme, on kosmeettinen haitta. Kun nuorena kasvoni olivat muuten kauniit, ei ilmettäni suuremmin haitanneet alaspäin olevat suupielet. Nyt kun naamassani on leveyttäkin enemmän, näyttää ilmeeni suorastaan vihaiselta suupielet alhaalla. Koska posket on painavat, on minulle hymyileminen suorastaan vaikeaa, vaikka iloinen olisinkin. Mites on teillä muilla 50 , ja onnistuuko hymy ?
Eihän se 50 onnistu mikään
edes hymy
Eipä tässä juuri ole aihetta ollut edes hymyyn :(
Tiukka ilme oli muotia ennen vanhaan. Sen huomaa, kun katsoo elokuvia esim 1970-luvulta ja varhemmin. Viime vuosina TV-ssä on näkynyt suupielet söpösti ylöspäin olevia hymyjä, esim Catherine Zeta-Jonesissa, mutta myös monella muulla, miehilläkin. No, mulla on ollut sellainen vaakasuuntainen hymy, ja hymyilen kyllä ihan mielelläni, koska hymystä on hyötyä monissa tilanteissa. Hymyilemisen on osoitettu vaikuttavan positiivisesti ihmisen kehoon ja mieleen. Siksi hymyä ei kannata säästellä.
5-6 vuotta sitten katsoin Zorron naamion, ja päätin harjoitella omat suupielet söpösti ylöspäin, niinkuin Catherine Z-J:lläkin.. Aluksi siihen tarvittavia lihaksia oli vaikea hallita, mutta nyt ne suupielet pysyvät ylöspäin ihan itsestään. Mä olen ehkä vähän turhamainen, mutta onneksi se ei ole keltään pois.