Ainoa lapsi voi kokea yksinäisyyden tunnetta, ja häb voi toivoa sisarusta enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Helsingin sanomissa oli koko sivun kertomus siitä, miten sisarukset voivat syystä taikka toisesta kokonaan vieraantua ja lakata pitämästä yhteyksiä.
Eräs kertomus oli kahdesta uskoon tulleesta vanhemmasta sisaresta, jotka opettajansa painostuksesta ja hänen oppejaan noudattaen olivat tulleet vanhoillislestadiolaiseen uskoon, ja he yrittivät saada nuorintakin käännytetyksi samaan oppiin, vaikka tämä koki sen vääräksi ja vastenmieliseksi.
Nuorin teki sitten täydellisen eron molempiin sisariinsa. Sitä ennen oli paljon pahaa mieltä jokaisen yhteydenoton jälkeen tullut aina kestettäväksi. Hän ei halunnut tulla uskoon juuri senkään takia.
Jotain perintöriitaakin oli kai ollut, oli tullut kysymys siitä, ketä äiti rakasti eniten.
Myöskin nuorempiin sisariin olivat välit menneet poikki, ja kaikkein nuorin oli alkoholisti.
Veli oli jättänyt heidät myöskin.
Tuntui pahalta lukea tuo kertomus, sääliksi kävi.
Tuntui, että ainoa lapsi ei ole ainoa kärsimyksineen, kyllä myös suuressa perheessä tuskaa riittää, jos asennoituminen on oikein vääränlainen.
Helsingin sanomissa oli koko sivun kertomus siitä, miten sisarukset voivat syystä taikka toisesta kokonaan vieraantua ja lakata pitämästä yhteyksiä.
Eräs kertomus oli kahdesta uskoon tulleesta vanhemmasta sisaresta, jotka opettajansa painostuksesta ja hänen oppejaan noudattaen olivat tulleet vanhoillislestadiolaiseen uskoon, ja he yrittivät saada nuorintakin käännytetyksi samaan oppiin, vaikka tämä koki sen vääräksi ja vastenmieliseksi.
Nuorin teki sitten täydellisen eron molempiin sisariinsa. Sitä ennen oli paljon pahaa mieltä jokaisen yhteydenoton jälkeen tullut aina kestettäväksi. Hän ei halunnut tulla uskoon juuri senkään takia.
Jotain perintöriitaakin oli kai ollut, oli tullut kysymys siitä, ketä äiti rakasti eniten.
Myöskin nuorempiin sisariin olivat välit menneet poikki, ja kaikkein nuorin oli alkoholisti.
Veli oli jättänyt heidät myöskin.
Tuntui pahalta lukea tuo kertomus, sääliksi kävi.
Tuntui, että ainoa lapsi ei ole ainoa kärsimyksineen, kyllä myös suuressa perheessä tuskaa riittää, jos asennoituminen on oikein vääränlainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Enpä voi sanoa koskaan kärsineeni siitä, että olen ainoa lapsi. Tosin, kun vanhemmat vanhenivat ja sairastuivat, olisi saanut olla sisarus jakamassa tehtäviä kanssani.
Mutta, niin monta on kertomusta, kuin on ihmistäkin.
Mutta mieleinen vahinko on se tuplavahinko, nimittäin kaksosten esiintyminen. Heillä sisarusuhteiden sanotaan olevan erityisen läheistä.
Onhan kaksosia ollut tuttuina mm. työkaverina. Aina ne moikkaa toisiaan, vaikka kuinka usein tavatessa - niillä on henkinen henkinen side.
Olen aina toivonut, että sisarruksia olisi enemmän. Meitä on vain kaksi, kuusi vuotta vanhempi sisarpuoli ja minä. Emme valitettavasti ole koskaan olleet erityisen läheisiä. Veljeä olen aina kaivannut elämääni. Vasta 15 kesäisenä sain selville, että minulla on oikeasti ollut kaksi vuotta vanhempi veli joka kuoli heti syntymän jälkeen.
Noista kaksosista, allekirjoitan, että heillä on aivan erityinen side. Parhaalla ystävälläni nuoruusvuosilta oli kaksoisveljet, minulla on myös ollut työkavereina kaksosveljet jotka ensin opiskelivat eri aineita mutta ajautuivat lopulta suorittamaan saman tutkinnon ja mutkan kautta samalle työpaikalle. Vähän hämmentävää meille muille, minäkin erotin heidät silmälaseista, koska pokat olivat erilaiset. Luonteeltaan he olivat aivan erilaisia.
Kotipiirissäkin löytyy kaksospari, lapsenlapset. Välillä nukkuvat samassa sängyssä, välillä tappelevat lähes verissä päin. Pienempänä he keskustelivat ”omalla kielellä” jota kukaan muu ei ymmärtänyt.
Siinä suhteessa ilmeisesti olen onnellinen, että olen seitsenlapsisen perheen nuorin. Vanhin sisar on tosin jo kuollut. Välit sisaruksiin ovat lämpimät. Tulee siis reissattua ympäri suloista Suomeamme, kun kaikki asuvat eri puolilla maata, lännessä, kaakossa, etelässä ja idässä ja ajoittain pohjoisen perilläkin. Meillä varmasti tavallista tiiviimmän läheisyydentarpeen synnytti jo se, että äitimme kuoli, kun minä nuorin olin kolmevuotias, mutta on suuri sukumme aina ollut muutenkin sukurakas. Sukukokouksissa muutaman vuoden välein meitä on lähes satakunta koolla ja se porukka on vain vanhempiemme jälkipolvea jälkeläisineen. Kaikki niin omia, niin omia!
Kerran teimme koko seitsenhenkinen sisarussarja puolisoineen yhteisen reissun Nizzaan. Muutenkin matkustelemme sisarukset silloin tällöin erinäisin kokoonpanoin maailmalla.
Aloittajan aiheeseen palatakseni haluaisin sanoa kaikille,
että vanhan jonkin 60-tai 70-luvun alun tapahtumat ovat jotain, jotka taatusti muuttaisimme jos vain voisimme, jos esim. joku on kutsunut käymään ja toinen mennyt, jos sitten sanotaan 1990-2000.luvulla, että se meneminen oli väärin, niin taatusti, jos menijä olisi tiennyt nykytilanteen, .ei olisi mennyt,,mutta miten voi muuttaa menneisyyttä.Joskus matka oli mahdottoman vaikea. Ja jos se matka piti tehä vain siksi etä naapurit näkisivär sen auton pihassa, niin turhaan menivät mielestäni vaikeuksien kestämiset.