Huomenna taas on kammattava naama ja pyyhittävä virne kasvoilta, pönötetään oikein kunnolla.
Itte en koskaan saanu isänpäivää viettää mut itte olen ollu juhlakalu useasti.
Pienet paketit on tulijoilla ja kunnon hali tietysti unohtamatta suklaalevyä jonka sitten itte syövät sillai pikkuhiljaa.
Lahjoista lähesemmäksi on tullut mosaiikki systeemillä tehty pannualusta ,siin lukee vaan isi,ei muuta mut siin on kaikki tarpeellinen.
Tänäänkun remppasin työautoni jarruja tuli mieleen et jos isäni eläis niin 100v olis puhkaistu,miten sellasta vois juhlia ?
Oks palstalla niin onnekkaita et isät elää ja miten muistatte?
Itte en koskaan saanu isänpäivää viettää mut itte olen ollu juhlakalu useasti.
Pienet paketit on tulijoilla ja kunnon hali tietysti unohtamatta suklaalevyä jonka sitten itte syövät sillai pikkuhiljaa.
Lahjoista lähesemmäksi on tullut mosaiikki systeemillä tehty pannualusta ,siin lukee vaan isi,ei muuta mut siin on kaikki tarpeellinen.
Tänäänkun remppasin työautoni jarruja tuli mieleen et jos isäni eläis niin 100v olis puhkaistu,miten sellasta vois juhlia ?
Oks palstalla niin onnekkaita et isät elää ja miten muistatte?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Eipä ole minulle ja lapsilleni suotu lapsenmieltä.
Hyvin olemme toisemme opettaneet.
Kohta on 20v siitä kun leikimme viimeksi.
Silloin taisimme hihitellä joillekin YK jutuille.
Vanhempani R.I.P olivat sosialisteja, faija Kommari ja mutsi Demari,
kyllä mekin hihiteltiin jollekin.
Joten emme näe syytä heillekään pahemmin tehdä aaltoja.
Teimme heille hyvää jo eläessään.
Noh, Tsemppiä vaan Sähköasentaja!!
Katkaise piuhat helvetin uuneista.
Poikasi H.
Terveisiä lapsenlapsiltasi.
Nahkurin orsilla tavataan ,meil voikin olla mielekiintoisia juttuhetkiä.
Isän haudalle vein tänään kynttilän, hän olisi 90 vuotias jos eläisi vielä.
Meillä ei mitenkään suuresti juhlita isänpäivää, äitienpäivää jos mahdollista vielä vähemmän, yhtään en tykkää pakollisista teemapäiväjuhlista.
Miten sitten, kun tulossa oleva pikkuinen ymmärtää jotain, täytyy yrittää hämätä jollakin tavalla.
Aika pienimuotosta on juhlinta meilkin,ainoostaan synttärit lapsille ollaan piretty.
Pikkasen pakkopullaa on nää markkinamiesten kohellukset.
Mut anna vaan tulokkaan pilettää syrämensä kyllyyrestä,sellaset tapahtumat on lapsille mieluisia
On meillä sentään täytekakku ja kortit, tyttäreltä tuli postissa, kun ei pääse paikalle.
Ja pari pientä lahjaa ettei tule paha mieli päivän päähenkilölle.
Voihan se olla, että tulokas pistää sydämet sykkimään vähän toiseen tahtiin, lapsenlapsilla on kuulemma sellainen vaikutus mummoihin ja vaareihin.
Musta tuntuu et normi isä on eniten ilonen jos joku perhees sanoo sillon tällöin et ,sä oot hyvä tyyppi.
pakko myöntää et pikkasilla on sellanen sekottava vaikutus,harmi kun poika ei oo traktorista kiinostunu,pitäskö tarjota lakasukonetta?
Niin minäkin luulen ja kortti jossa lukee alla "rakkaudella ******", lapsen halaus ja hymy, siitä isä tietää olevansa tärkeä lapsilleen.
Meillä oli satoisa isänpäivä, käytiin kävelyllä ja kerättiin viitisen kiloa suppilovahveroita, aivan hyviä olivat vielä.
Oikein Hyvää Isänpäivää kaikille isille ja iso-isille, erityisesti sinulle, tämä on kuitenkin sulle erilainen isänpäivä, kun yksi puuttuu porukasta.
Ja tarjoa pojalle lakaisukonetta, kuulostaa hyvältä.
Auton rattiin poika hinkuu eihän ne hitaista koneista välitä
Kyllähän sitä muutaman kerran pitelin pannualustaa ja menneitä muistelin.
Raskasta ristiä kantaen vai miten se oli?
Ei tässä suurempaa hätää oo nuor mies sentään
Ei ole isiä, eikä saada lapsilisiä, mutta appiukko tulee huomenna, ja laitan jotain hyvää syömistä.
Kaikille palstan isille, jotka sen suovat, onnitteluni.
Omaani en olekaan enää pitkään aikaan saanut onnitella ja ostaa jokavuotista perinnelahjaa, paitaa. Hän olisi nyt 91-viotias.
Huomenna sytytän kynttilän muistokseen täällä kotona.
Voi sentään, k/k nyt vaan ottaa kaiken saamansa putsinkissa ja huolehtii etteivät kaikkia makusia syö :)) Olet varmasti juhlpäiväsi arvoinen, hänkin joka poistunut on ajattelee samoin tuolla pilvenpäällä.
Lapsenlapset saa vierä vaik viisarit kellosta ,ettei paha mieli tuu.
Rauhallinen on isänpäivä meillä,kynttilä hauralle ja hiljaista hissuttelua.
Kunnon kävelylenkki sentää aamulla et kakku maistuu.
Isäni olisi 92v jos eläisi. Kynttilän pistän palamaan, parvekkeelle. Sitä voi isää muistaa ilman hautausmaalle menoakin.
Ens mäinen tankokuninkas Simonen lauloi äitini mielikappaletta ja siin sanottiin et,älä kukkia haudallein kanna,anna ne eläessä.
Noilla opeilla olen menny eteenpäin
Isä ja siskoni, siskoni kuoli jo ennen kuin synnyin, on haudattu ihmisinä, äitini on purkki tuhkaa.
Minä hautasin sen purkin 4v. sitten, Jouluaattona, ihan yksin...nyyh...
Tulevana Jouluaattona menen tervehtimään heitä kynttilöin.
Tiedän hyvin mihin kohtaan en astu.
H.
Niin meilläkin kotona sanottiin, et vie ruusut eläessä.
Ajatushan se on tärkein.
Isäni oli sotaveteraani, ja ihmettelen kun sotaveteraaneille vielä kerätään rahaa, onko heitä vielä, kun isänkin kuolemasta on pian 30.vuotta.
Onkin mielenkiintonen juttu toi raha,kuka tietäs varmanpäälle onko sitä jemmassa vai ei?
Huonolla laskupäällä laskettuna, rintamalla olleet on jo yli 90.vee.
Joitain hennalan motissa olleita saattaa olla vielä elossa
Hesarin mukaan heitä on elossa noin 47 000.
1926 syntyneet eivät ehtineet tai joutuneet oikeaan sotaan, mutta omistavat veteraanitunnukset, montakohan heitä on tuossa 47 000
Vuonna -46 he olisivat olleet parikymppisiä niin miten niin eivät olisi olleet sodassa jo muutaman vuoden. Vai oliko ettei jo -18 vuotiaita otettu mukaan ja eiks moni valehdellut ikänsäkin. No en mä ole niin tarkkaan lukenut et minkä ikäsenä sinne rintamalle poikia otettiin.
Muistan melkoisen hyvin kun oli ensimmäisen lapseni isän ensimmäinen isänpäivä. Olin lapsen synnyttäneenä ensisijaisen ylpeä ja otin kuvan "pariskunnasta" pää yhteisellä tyynyllä. Kyllä oli herkkää!
Se oli kinofilmiaikaa ja kun oli varmaan 36 kuvan filmi kamerassa niin vasta seuraavana syksynä filmi taidettiin kehittää. Kamera lie lojunut kuumassa autossa(kin) auringonpaisteessa jollain lomamatkalla, ainakin kuva on ns. rakeinen, siitä tai jostain muusta syystä. Mutta ihan yhtä arvokas. Eiköpähän molemmat jälkeläiset tänne huomenna suunnista.
Oman isäni haudalle täytyy viedä kynttilä tai kaksi jollei sisarukset ole jo hoitaneet. Isä olisi alun toisellasadalla jos eläisi. Talvi- ja jatkosodan käynyt, haavoittunut, läpiammuttu mies. Karmea "ruttu" oli siinä kohdassa kroppaa mistä luoti oli tullut ulos. Kunnioitan kovasti ja hyvällä muistan, vaikka turhan äkkipikainen olikin...
Ei se ihme, jos isiä jo vähäsen jännittää :)), kädet hikoo ja yöllä ei nukuta he..:)
Lapset tulevat lapsineen, eli pönötetään sitä täälläkin..:)
Mutta, miun isäkin on jo tuonilmaisissa, sinne laitan muisteluni..
Paljon Onnea ja KAIKILLE isille, ja kaikille vaareille, papoille, ukeille ja miten heitä nyt missäkin päin kutsutaan, Onnea!
Minua muistettiin erikoisella, mutta upealla tavalla.
Olin laittamassa Kutuluotoa talvikuntoon.Ajelin puita kylpytynnyreitä varten parin päivän ajan.
Ison tontin pudonneita lehtiä kasoihin haravoidessani, soi puhelin taskussani.
Siellä oli Nuorempi Poikani. Kyseli, "olenko tontilla"?
No-olinhan minä.
Hetken kuluttua kaarsivat autolla pihaan. Poikani ja Pojan-Poika.
Siitä Kellupuvut päälle ja merelle Kuhaa jikkaamaan.
Iltapimeään niitä jikattiin.
Saalista tuli upeasti.
Minä lämmitin saunan sillä aikaa, kun Isä ja Poika fileerasivat kaloja.
Saunan jälkeen turisimme tunnin verran ja sitten nukkumaan.
Aamulla aikaisin jälleen merelle.
Miesten kesken. Puhuttiin vakavia, tunteikkaitakin juttuja. Miesten kesken vaan.
Mukavasti Kuha ja Ahven purikin jikiin.
Iltatuimaan jälleen fileerausta ja siivousta. Sitten jokainen lähtikin omiin suuntiinsa.
Pitkästä aikaa oikein Sielu lepäsi.
Oli upeaa nähdä kun Poikani opetti Omaa Poikaansa kärsivällisesti päästämään alamittaiset takaisin veteen. Illalla yhtä kärsivällisesti ja kannustaen, opetti käsittelemään kalaa.
Meikäläiseltä, sivusta seuraajalta, tuli väkisinkin tippa silmäkulmaan.
Olisinpa aikoinani osannut olla yhtä kärsivällinen omia poikiani kohtaan.
Ne olivat hetkiä, missä kolme sukupolvea tunsi olevansa yhtä.
Miehet, toisiaan opettaen, mutta tasavertaisena, ikäeroista huolimatta.
Niin- ja saalis oli 19 kuhaa ja yli 20 kiloa isoa ahventa.
Pienet päästettiin takaisin.
Kolmen huushollin pakastin täyttyi taas joksikin ajaksi.
Sun tarinoissa silmä ja sielu ei sairasta.
Ittellä on yhteiset muistot hämäriä kuvia thamesin hytistä,keskellä tanko jonka päällä renkuin ja klupiaski siin ikkunapilarin päällä.
Lavalla koivuhalkoja pari kolme jos vaikka norra sattuis katkeemaan, sen muistan kun isä aina sanoi.
Kato nyt miten tohon kaltevaan mutkaan ajetaan ettei olla poikittain toisten jaloissa,
80km/t niin vapisi omanlaisesti ja alamäessä suorastaan rämisi.
Suolapussi mukana jos ikkuna sattuis jäätymään,penkin alla pohkeita polttamassa pakoputki ,siin sen ajan mukavuudet.
Tase papalla olikin sitten täyden10 päivä, ellei enemmänkin.
Laatu seuraakin..
Ulkoilua, makkaranpaistoa nuotiolla, kahvi kiehui samalla. Lunta satoi ja onnittelulaulu kaikui keskellä metsää.
Onnea kaikille isille ja ukeille.
Oman isäni haudalle vein kynttilän, olisi ollut 95 v jos eläisi.
Halit kaikille isukeille, faijoille, äijille, papoille ja vaareille ilman tai kera saarta:
täytekakkua ja juanvaldezin poimimaa kahvia.
.
No niin siinä on taas ratulat piretty,viimeiset vein äsken kotiinsa,kovasti näytti vatta kaikilla pullottavan.
Rauha maas ja arki eres,kun vaan muistais vaihtaa noi vessapaperit halvempaan siihen arki laatuun.
Kiitti kaikille onnitteluista.
100-vuotiaan, 1973 kuolleen veteraanin haudalle vein tänään kynttilän.
Appiukko poistui vahvuudesta nuorempana ja aikaisemmin. Yliajon uhrina.
Maantieteellisten etäisyyksien vuoksi omat penskamme ovat muistaneet minua sähköisessä muodossa.
Lahjukset tulevat sopivassa yhteydessä.
Tämä on minulle niitä äärimmäisen harvoja päiviä joita noteeraan mitenkään.
Vaimo hoitaa muiden päivien muollisuudet.
Olin 18v ku isä hukkus.
Isäpualen isänpäivää juhlitaa viäläki.
Ens vuan täyttää 80v.
Meilläki on simmone pannunalune.Koulu-askartelu.Mittää lue,mut punane.Tyttö tehny isänpäivälahjaks v.1998