Olen jo jonkin aikaa silmäillyt tätä foorumia ja löytänyt aina vaan enemmän itseäni.Oma oloni lähti pikkuhiljaa huononemaan vuosi sitten kun menkat lähti heittelemään.Nyt on sitten niin että taukoa voi olla 2 viikkoa tai 6 vko tai jää joku kuukausi kokonaan väliin.Kahdet viimeiset menkat oli jo sitä luokkaa että pari päivää sai vaihtaa pitkin päivää yösidettä ja poks....menkat loppui kuin seinään.
Pääsin onneksi jo lääkärin pakeille lukuisten oireitteni kanssa mm. fyysiset ja psyykkiset oireet ja koht puolin aloitetaan hormoonihoito.Ajattelinkin kysäistä kuinka monia on estrogeenihoito auttanut eesim. näihin väsymykseen,aloitetekyvyttömyyteen,masennukseen,ahdistukseen eli olotila on sitä luokkaa et "virta on katkaistu"....elämä kulkee ohitse mutta minä en.
Perusluonteeltani olen sosiaalinen,iloinen,touhukas mutta nyt kuin tapettu mato.
Fyysiset oireet on ollut erinäiset kivut.Kroppa kuin ruostuneella haarniskalla.Yöllä rintakehä,niska hikoilu.Peitto päälle,peitto pois.Päänsärky lisääntynyt,korvien tinnitus sekä toisinaan huimaus.Yöt olen nukkunut jo kohta 2 vuotta melatoniinilla ja imovanella,muuten ei uni tulisi.
Elikkä melkein parempi kysyä minulta mitä oireita minulla ei ole kuin että on..???
Onneksi sattui olemaan lääkäri sellainen joka ei tuijottanut pelkästään hormooniarvoja mitkä nyt oli suht normaalit mutta viime keväänä huonommat.Eli hoito aloitetaan ihan oireitten perusteella.
Olen itse henk.koht sitä mieltä että ei sitä yhtään sen kirkkaampaa kruunua saa vaikka kuinka kärvistelisi ja siksi otan mieluummin hormoonikorvaushoidon.
Eli jos jaksatte tai haluatte niin olisi ihan mukava saada kommenttia kuinka hormoonihoiti on auttanut takaksin elämään.Keltarauhashormooni tulee myös mukaan sillä kohtu on tallella.....
Joulua odotellen.....terveisin Uupunut.......
Pääsin onneksi jo lääkärin pakeille lukuisten oireitteni kanssa mm. fyysiset ja psyykkiset oireet ja koht puolin aloitetaan hormoonihoito.Ajattelinkin kysäistä kuinka monia on estrogeenihoito auttanut eesim. näihin väsymykseen,aloitetekyvyttömyyteen,masennukseen,ahdistukseen eli olotila on sitä luokkaa et "virta on katkaistu"....elämä kulkee ohitse mutta minä en.
Perusluonteeltani olen sosiaalinen,iloinen,touhukas mutta nyt kuin tapettu mato.
Fyysiset oireet on ollut erinäiset kivut.Kroppa kuin ruostuneella haarniskalla.Yöllä rintakehä,niska hikoilu.Peitto päälle,peitto pois.Päänsärky lisääntynyt,korvien tinnitus sekä toisinaan huimaus.Yöt olen nukkunut jo kohta 2 vuotta melatoniinilla ja imovanella,muuten ei uni tulisi.
Elikkä melkein parempi kysyä minulta mitä oireita minulla ei ole kuin että on..???
Onneksi sattui olemaan lääkäri sellainen joka ei tuijottanut pelkästään hormooniarvoja mitkä nyt oli suht normaalit mutta viime keväänä huonommat.Eli hoito aloitetaan ihan oireitten perusteella.
Olen itse henk.koht sitä mieltä että ei sitä yhtään sen kirkkaampaa kruunua saa vaikka kuinka kärvistelisi ja siksi otan mieluummin hormoonikorvaushoidon.
Eli jos jaksatte tai haluatte niin olisi ihan mukava saada kommenttia kuinka hormoonihoiti on auttanut takaksin elämään.Keltarauhashormooni tulee myös mukaan sillä kohtu on tallella.....
Joulua odotellen.....terveisin Uupunut.......
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juu..ei naurata kun omalle kohdalle sattuu..Itselläni alkoivat suihkumaiset hikoilut yöllä ja uni katosi..väsytti ja vit...tti...MInulla on kohtu poistettu 42v ja olin 44v kun hikoilut ja univaikeudet alkoivat..jopa muisti pätki..No menin gynelle ja aloitettiin progynova ja vagifem..kuukausi meni kun hikoilut hellitti..ihanaa :: Hiukset ja iho voivat hyvin!...nyt tuntuu elämä ok ja naimahalut palasivat mieheni iloksi..ja omaksikin!
Jaha, hormonikorvausta on nyt nautittu kuukauden päivät, ja kokemukseni on, että vuodet eivät ole kadonneet mihinkään, mutta olo on ennallistunut.
Kertokaapas, jos jaksatte, minkälainen on mies päälle viisikymppisenä...
Mulla on ollut viimeiset menkat viime vuoden joulukuussa. N. 2 vuotta olen kärsinyt seuraavista oireista (ensin vähän, sitten paljon): lihassärky, selkäsärky, päänsärky, pahoinvointi, kuumat aallot, alavatsakipu, muistin huononeminen, huono keskittymiskyky, unettomuus, väsymys, vessassa ramppaaminen, hiustenlähtö ja voimattomuus. 1½ kuukautta hormonihoitoa on nyt takana. Noista vaivaa vielä lihassärky, väsymys ja levoton uni. Muut ovat loppuneet tyystin.
Sanoin lääkärilleni, että 1½ kk sitten olin jo lähellä invalidisoitumista, ajattelin, että pakko jäädä pitkälle saikulle.
Mulla on ollut kaikeksi lisäksi pahin kuukausi vuosiin, koska lähipiirissäni on ollut niin paljon murhetta ja työtä, että olen yrittänyt auttaa montaa ihmistä monella tapaa. Silti olen jaksanut paremmin kuin aikoihin, vaikka stressiä pitäisi olla moninkerroin.
Hei, sanoiko lääkäri mitään tuosta hormonihoidon aloittamisen ajankohdasta ja olitko itse alunperin korvaushoitoa vastaan kun oireita on kaiketi ollut jo pitempään?
En tiedä, keneltä kysyit ;), mutta itse halusin yrittää elellä ilman korvaushoitoa. Kerran jo aloitin, mutta silloin tuli niin paljon sivuoireita, että jätin kesken.
Sain siis reseptin jo silloin, kun viimeisistä menkoista oli kulunut 5 kk. Mulla on Femoston. Otan alkuosan pillerit joka toinen päivä, se määrä sopii mulle. Lääkärin mukaan turvallisimmasta päästä. Tiedä sitten...
Ainakin elämä on muutakin kuin loputonta tuskailua! :)
Minä olen käyttänyt hormonikorvaushoitoa 7 vuotta. Olen nyt 50-vuotias. Kohtu on poistettu. Käyn säännöllisesti vuosittain gynekologilla.
Koko tämän ajan on kuumia aaltoja. Ajottaista masennusta ja huonosti nukuttuja öitä. Välillä tuntuu, että elämässä ei ole mitään järkeä vaikka kaikki on ihan hyvin. Joskus on semmosia ahdistavia aamuja, että on vaikea lähteä töihin yms.
Tällä hetkellä kovia kuumia aaltoja ja välillä palelee. Gynekologi puhuu, että heräämiset voivat johtua yöllä niin monesta syystä. Sanoin, että herään siihen, että minulle tulee kuuma aalto. Kokeiltiin geeliä lisäksi. Ei autanut (ei ilmeisesti imeydy). Söin jonkin aikaa Mirtatsapiiniä. Hemmetin hyvä lääke, mutta turvotti ja pieni annos teki päivisin aivan vetämättömäksi. Jouduin lopettamaan.
Veriarvot yms. on normaalit eli mitään kilpirauhasvaivoja yms. ei ole. Ilmeisesti kärsin lievästä masennuksesta joka tuli vaihdevuosien myötä.
Kohta taas gynekologille. En tiedä viitsinkö puhua enää mistään. Ajattelee pian, että tuolle nyt ei mikään passaa.
Kaikki kiva on jotenkin haalistunut.
Jospa siihen tarvittaisiin androgeenejä.
Syön Livial-hormonia jossa on myös testosteronia. Seksihalut eivät ole tyystin kadonneet kiitos siitä kuuluu ilmeisesti Livialille.
Minulla ikää kohta 54v. Olen päässyt todella vähillä vaivoilla. Kuukautiset suht. normaalit viime syyskuuhun asti jonka jälkeen ei vuotoa ole tullut. Olen odotellut jo niiden loppumista mutta voihan olla että ilmestyvät vielä. Kuulemma voi olla välillä kuukausiakin poissa.
Hikoilupuuskia ei ole ollut ollenkaan. Uni on katkonaisempaa kun aikaisemmin. Muisti tuntuu välillä heittävän. Lihakset kipeytyy herkemmin kun nuorempana. Muuta olennaista oiretta en ole huomannut. Seksikin maistuu edelleen hyvälle, haluja on vaikka muille jakaa.
Elämäntavat on omasta mielestä ok eikä esim. ylipainoa ole. Jos oireet pysyy näissä niin olen tosi tyytyväinen. Olen valmis kokeilemaan korvaushoitoa jos elämänlaatu muuttuu rajusti huonompaan suuntaan.
Voin ennustaa että ei pysy samanlaisena. Olotilaa ja tuntemuksia kannattaisi itseasiassa dokumentoida siltä varalta että aloittaa myöhemmin hormonit.
Olen lukenut sellaista että mitä vanhempana oireet alkaa niin ovat sitä lievempiä. Aika näyttää mitä tuleman pitää. Ikää on kuitenkin jo aika "paljon".