Pidän lapsista, mutta..

Tulipa mieleen tuosta "en pidä lapsista" jutusta..

Tapasin muutama vuosii sitten ihan kotimaassa ulkomaalaistaustaisen naisen. Hänellä ei kertomansa mukaan ollut lapsia, mutta seurusteltuamme reilun vuoden, totuus paljastui.
Hän olikin kahden, 7 ja 11 v lapsen äiti ja lapset olivat kotimaassa isoäidin hoivissa. Ja paljastui sieltä lopulta sekin, että mahdolliseen tulevaan uusioperheeseen ne pojatkin olisi pitänyt saada.

Vaikka kuinka kolmen aikuisen tytön isänä lapsista pidänkin, niin tämä oli liikaa ja lopetin suhteeni siihen. Ei niinkään siksi, että hänellä oli lapsia, vaan siksi, että hän salasi asian minulta. Tuli väkisin mieleen, oliko mikään hänen kertomansa totta - luottamus meni täysin.
Rehellisyyden nimissä täytyy tosin todeta, etten enää viiskymppisenä halua lisää lapsia - en omia, enkä vieraita. Mutta se ei tarkoita sitä, etten lapsista pitäisi.