ja nyt on jo kauhea sota päällä. Hän sanoi eläessään, ettei halua kirkon multiin, eikä edes kirkkoon kuulunut. Nyt sitten kinataan siitä että millaiset hautajaiset pitäisi järjestää ja millainen olisi säällinen hautakivi ja kaikkea niin että päähän sattuu.
Kävin vuosien mittaan vierailulla usein. Hän oli valtavan positiivinen ihminen. Kasvatteli pientä kotipuutarhaansa ja sanoi, että on osa luonnon kiertokulkua, mutta sanoi ettei halua hautaan. Miksi sitä toivetta ei haluta kunnioittaa?
Kävin vuosien mittaan vierailulla usein. Hän oli valtavan positiivinen ihminen. Kasvatteli pientä kotipuutarhaansa ja sanoi, että on osa luonnon kiertokulkua, mutta sanoi ettei halua hautaan. Miksi sitä toivetta ei haluta kunnioittaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vainajan tahto ratkaiskoon,tuhkaus ja ripottelu sopivaan paikkaan
Näin me tehtiin äitini kohdal.
Täytettiin hänen toiveens.
Mut ystävän leski piti hautajaiset vainajan toivet vastaan....
Kaunis pienimuotoinen tilaisuus oli sukulaisten "vaatima".
Näin se pakkaa menemään. Valitettavasti.
Vainajan toiveet on mitättömiä, kuulemattomia kuiskeita siinä vaiheessa, kun äänekkäimmät "rakastavat sukulaiset" haluaa näyttää ulospäin surunsa suuruuden.
Hautaus on kroteski tapahtuma, vastoin Vainajan omaa tahtoa. mahtavine kukkalaitteineen, kaipausta kertoviin silkkinauhoihin kultakirjaimin kirjailtuna, kuuluu ilman muuta asiaan.
Peijaiset - totta kai, isot sellaiset. Maksoi- mitä maksoi ja kuka maksaa.
Hautakivi-Kauppiaat, Kirkon Suntion avoisalla avustuksella, osaavat kyllä esitellä vainajan arvolle sopivan Hautamuistomerkin.
Omatunto on saatu rauhoiteltua. Mitäpä tuosta, vaikka vainajan luona ei tullut käytyäkään viimeiseen viiteentoista vuoteen.
Ihan varmaa ei ole sekään, tuliko viime aikoina edes Joulukorttia pistettyä sinne päin.
Peijaisissa sopiikin jo alkaa kyselemään, missä onkaan Testamentti ja kuka sitten onkaan se rakkain perillinen. Ainakin tuon ja tuon tavaran Vainaja halusi minun saavan.
Perunkirjoitushan se vasta sukurakkaat yhteen kokoaakin. Siellä sitä sopii puhua suunsa puhtaaksi.
Onpahan näytetty kuinka meillä "rakkain" on saatettu säällisesti haudan lepoon.
Näinhän se usein on kun kyseessä on yksinäinen ihminen jonka suku "luulee omistavansa"...
Me kumppanini kanssa sovimme aikanaan lasten kanssa mika on tahtomme... Hautajaiset kotona vain lasten perheineen läsnäollessa... Tuhkaus ja kumpu etäisen järven rannalla olevaan kalmistoon... Muistokivenä valtaukseltamme löytämämme soihdun mallinen valkokvartsipaasi... Kaikki muu onkin toteutettu, vain minun uurnani tulee aikanaan... Myös lapseni aikovat seurata saman kummun suojaan sitten kun heidän aikansa tulee...
Niin tapahtuu omasta mielestäsi. Miniät ja vävyt ja lapsenlapset voivat muuttaa sopimanne suunnitelmat kun aikasi on täysi.
No tuota nyt en epäile hetkeäkään...
Kyllä tänäänkin aamulla puhelin soi monasti kun nuo harmooniseni ja toisessa harmoonisessa polvessa soittelivat isän ja papanpäiväonnitteluja... Olivat piilottaneet pieniä "lahjuksia" tänne kotipiiriini käydessään, joita tänään haeskelin... Odottavat taas innolla yhteistä Joulua... No eivät nuo lapsenlapset mitään lapsia enää ole... Yli kaksikymppisiä hyviin ammatteihin kouluttautuneita...
Kaikilla ei ole suurta sukua. Kantajatkin saa maksamalla.
Ensimmäinen asia on ottaa yhteys kirkkoherran virastoon kuuluipa kirkkoon tai ei, sieltä saa parhaat, asialliset lain mukaiset ohjeet, kuuluipa kirkkoon tai ei. Tästä yhteydenotosta selviää omaisille miten on asiallista menetellä.
Käytännön järjestelyt voi antaa Hautaustoimiston hoidettavaksi, arkku, kuljetukset, pitopalvelut ym.
Tuhkaus on melko yleistä, tuhkauurna sitten muistolehtoon jollainen kaikilla seurakunnilla on. Voi valita uurnapaikan muistolehdosta siihen pienen muistokiven, tai sitten tuhka muistolehtoon ja nimilaatta muistolehdossa olevaan paateen. Myöhemmin ei ole huolta hautapaikan hoidosta jälkeenjääneillä omaisilla.
Asioilla on tapana selvitä tällaisissa asioissa parhain päin.
Kirkkoherranvirastoa eikä hautaustoimistoa tarvita lainkaan. Mikään muu ei ole pakollista kuin joko vainajan tuhkaaminen, tai hautaaminen. Olen ottanut asiasta selvää, mutta noista sukulaisista en ota selvää. Ne haluavat tehdä kuten "tapana on".
Kun vainaja ei kirkkoon kuulunut, eikä kirkon hautausmaalle halunnut, niin miksi hänet sinne haudattaisiin?
Joopa.
Tahto ohitetaan sukulaisten tms toimesta, jos ei ole olemassa paperille laitettua tahtoa. Ja sittenkin se halutaan ohittaa. Uskovien sukulaisten toimesta. Ikinä en ole kuullut, että kukaan eiuskovainen olisi vaatinut usovaisen sukulaisensa hautaamista ilman uskontoja.....
Uskiksilla valtava tarve päästä käännyttämään kuolleitakin ihmisiä, äärimmäisin esimerkki mormoonit. Jos ne nyt sattuu saamaan jonkun ihmisen käännytetyksi lahkoonsa, niitten teorian mukaan kaikki sen ihmisen sukulaiset on käännytetty samalla. Mormoonit innokkaita sukututkijoita, kaikki ihmiset, joitten nimet saadaan suvuista selville, siis historiastakin on sitten niitten mielestä jatkossa aitoja mormooneja >:/
Joku tossa selitti jotain lööperiä hautaamisesta. Ruumiin voi hävittää vaikka itse, ei siinä kirkkoa tarvita yhtään mihinkään. Se on maistraatti, missä asia hoidetaan. Kuoleman tapauksessa tarvitaan kuolintodistus. No sen saa lääkäriltä. Jos kuollut laitokseen, se siitä, jos kotiin, sitten pitää olla lekurintoikkari kuolinsyystä.
Hautaustoimistoa ei tarvita. Kaiken voi hoitaa itse. Vainaja voidaan haudata mille tahansa hautausmaalle, se maksaa rahaa enemmän, kuin kirkon jäseneltä, mutta siis voidaan haudata kirkkomaalle. Tuhkaaminen krematoriossa vaivaton hommeli. Kun tuhkat hakee, pitää vain ilmoittaa, minne ne laitetaan. Ne voi tietenkin laittaa kirkkomaan hautalehtoon, mutta voi skipata mereen, tai vaikka kesämökin pottupeltoon. Jos hautaa muualle kuin viralliselle hautuumaalle, pitää vain olla maanomistajalta lupa, eikä paikalle saa perustaa mitään muistolehtoa tai muistomerkkiä. Siis tuuleen saa heittää...
Ja on saatavissa uskonnottomia ammattipuhujia, jos sellaisen haluaa. Ja on olemassa omia hautausmaita uskonnottomille.
Vapareitten linkki:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa
Käytännössähän se päättää joka maksaa. Elikkäs se sukulainen päättää, joka maksaa viulut. Sen kun sanoo, voi ehkä tullakin mahdollisuus, että Vainaja saa tahtonsa läpi. Ongelmana jos vainajalta jäänyt omaisuutta hautauskuluihin, sitten päättää perikunta. Ongelmana just se, että VAinaja ei enää voi päättää kuoltuaan yhtään mistään. Pitäisi olla se laillinen viimeinentahto testamenttina, siis laillisesti pätevä.
Itsellä ollut myös kehnoja kokemuksia suvuissa näistä hautajaisasioista. Ei siinä Vainajan mielipidettä ole ikinä arvostettu, suku päättää.
Meillä on itellä testamentit jne asianajotoimistosa teetetyt. Mun arkulle ei mikään pakanapappi tule mitään soraa heittelemään ja lukemaan ihme loitsujaan. Siis näin toivon, saapi nyt näkee, kuka veetun sukulainen siihenkin keksii jonkin puliveivauksen. Mutta toisaalta, en mä mitään tule kuoltuani enää näkemään, että sama ja se.
Ai niin siis. Hautajaiset plääplääplää, ne on elossa olevia varten, ei se kuollut asiasta mitään välitä, että siinä suhteesa asialla ei ole merkitystä. Paitsi just toi periaate, jotkut ei voi kunnioittaa edes ihmisen viimeistä tahtoa. Ja se on törkeää se.
=DW=
Testamentissa on maininta "tämä on minun viimeinen tahto". Asian tekee mutkikkaaksi se, aina seuraava "viimeinen tahto", kumoaa edellisen viimeisen tahdon, siis testamentin viimeinen päivämäärä.
Välit kun menee bänks testamentin edun saajan kanssa, siitä vain seuraavaa viimeistä tahtoa tekemään uuden henkilön hyväksi.
Siitä tuhkauurnasta, leski anoi luvan saada tuhkan panna kesämökin pihaan, sillä seurauksella mökkiä ei kukaan osta, ainakaan maksa kunnon hintaa, on ollut myynnissä jo 6 vuotta, tarjouksia ei ole tullut.
En oikeasti tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Hän oli vaatimaton ihminen, eikä halunnut tehdä itsestään numeroa, eikä erityisesti halunnut hautausmaalle. Tuntuu siltä, että olen hänelle velkaa, mutta en haluaisi alkaa riitelemään sukulaisten kanssa.
Hautajaiset kuitenkin pidetään ennen perukirjoituksia ja siis testamentilukua, joten ei se tässä asiassa auta.
"Siitä tuhkauurnasta, leski anoi luvan saada tuhkan panna kesämökin pihaan, sillä seurauksella mökkiä ei kukaan osta, ainakaan maksa kunnon hintaa, on ollut myynnissä jo 6 vuotta, tarjouksia ei ole tullut."
- En ymmärrä mikä siinä on ongelma. Pelkäävätkö jotkut ihmiset tuhkaa?
=DW=
Se joka maksaa viulut, on vainaja. Hänen tililtään ne hautauskulut otetaan. Erään liki yhdeksänkymppisen sukulaiseni vanhin tytär halusi isot hautajaiset. Hänen isänsä tililtä ne kaikki maksettiin. Näin voi tehdä, ei sitä mikään estä. Omituista mielestäni, että kun on kyseessä kuolema, niin vainajan rahoja saa surutta käyttää.
Riitauttaminen.
Asian voi riitauttaa oikeudessa. En ole nyt ollenkaan varma, mikä on lainpykälä, mutta sen tiedän, että mahdollista se on. Asianajaja. Oletettavasti asian hoitaminen sen kautta tulee kalliimmaksi kuin melkein mitkä tahansa hautajaiset. Mutta näitäkin on tietojeni mukaan suomessa ollut.
Käsittääkseni näissä tapauksissa taustalla ollut nimenomaan kytevät perintöriidat. Se joka junailee hautajaiset, kuvittelee saavansa jotenkin paremmin perintöjä. Siinä on sitten vainaja ollut pakasteessa, kun riidellään, kuka se sitä kuollutta lihakimpaletta eniten on rakastanut...
Kyllä testamentti ja viimeinen tahto voidaan ja pitääkin avata heti kuoleman toteamisen jälkeen. Se on totta, että perunkirjoitukset yleensä pidetään hautajaisten jälkeen. Syynä nimenomaan just se, että hautajaiskulut voi vähentää kuolinpesästä päältä.
Niin. perintökaarihan sen määrää sen perinnönjaon. Mutta hautajaisissa asia on sekavampi, paljonkin. Iso suku voi psykologisesti jyrätä jopa lähiomaiset. Periaatteessa mun käsittääkseni jokatapauksessa määräysvalta ihan laillisestikin on ihan marssijärjestyksen mukainen, elikkäs perintökaaren. Siinä ei vähemmän sukua olevilla omaisilla ole paljoa sanomista, Jos Vainajan tahtoa ei tahdota noudattaa, ne voi jyrätä.
Yks konsti on katella porukat, jotka voi todistaa vainajan tahdon olleen tiedossa ja lähteä oikeuteen, se kelpaa mun käsittääkseni todistamaan viimeisen tahdon. Mutta kun vastapuoli voi kerätä saman määrän todistajia sanomaan, että ei se sitä ole tarkoittanut.
Aivan perseestä koko systeemi.
Se on diplomatiaa, lobbaamista, politiikkaa, kaikkea sellaista. Mutta jos joku/jotkut ovat jotain mieltä, demokratia toteutuu, elikkäs enemmistö päättää.
No mainitaan. Faija oli kirkosta eronnut, ei uskonut jumalaan. Eikä ollut paljoakaan omien sukulaistensa kanssa tekemisissä. Sinne se niitten sukuhautaan laitettiin sukunsa päättämänä. Pappikin piti hommata muualta, kun oman seurakunnan pappi kieltäytyi siunaamasta ja siunaustilaisuuskin oli eri paikkakunnalla. Ite oli nuori silloin, koitin kyllä puhua asiasta, mutta mitäpä sanomista sitä alaikäisellä lapsella on isänsä hautaamiseen.
Sivumennen mainittuna, kyseessä ei ollut mitään perintöjä tms, enkä niitten faijan sukulaisten kanssa ole ollut ennen sitä, tai senkään jälkeen missään tekemisissä. Hyvä kun muistaa edes muutaman nimeltä. Mutta net niinkuin keikkas mun faijan omaan sukuhautaansa.
Näitä kertomuksia on tullut paljonkin samanlaisia vastaan tässä aikojen kuluessa. Mä en voi tajuta, mitä iloa kenellekkään on saada omituksi joku ihmisen raato itselleen?
Ihmiset on ihmeellisiä.
=DW=
Voisi sen tietysti riitauttaa, mutta en ole niin läheistä sukua, että alkaisin sellaiseen. Ystäviä olimme kuitenkin. En häneltä mitään perintöä ole saamassa, se vaan harmittaa, että lähisukulaiset haluavat prameat menot, vaikka hän itse ei sellaisia olisi halunnut.
Voi että tämä naurattaa.
Ihan on huippualoitus.
Minullakin oli täti jolla oli mahtava puutarha ja pulleat purjeet.
Hän tosin ei ehtinyt kertoa toiveistaan kuolemansa suhteen.
Lihavana kuoli "yllättäen"
Mutta positiivinen ihminen oli.
18v. sitten laitoimme hänet kokonaisena, eikä ole sen jälkeen pölynnyt yhtään enempää kun eläessäänkään.
Ans kattoo mitä sanoo kun hänt seuraavan kerran näen, taitaapa tulla iso hali, kuten ennenkin.
Hän kun ei näistä nykyajan tuhkaus-hömpötyksistä olisi ollut kiinnostunutkaan.
H.
Hyväuskoisuudessani luotan lähiomaisteni kunnioittavan sekä hoito-, että hautaustestamenttiani.
Ukko tuhkaksi ja tuhka muistolehtoon.
Pieni pronssilätkä kivisen toteemin asemesta.
Lähiomaisten suru on itsekästä. Eihän vainajalla mitään hätää ole.
Surijat surevat, jos surevat, omaa menetystään.
Näyttävät hautajaiset ovat mielestäni tekopyhää hurskastelua!
Poikkeuksena jotkut valtiolliset kuoppajaiset joilla saattaa olla kansallistuntoa ja itsenäisyyttä vahvistava merkitys.
Mallia marskin hautajaiset.
Lähiomaisten suruko itsekästä,älä sano noin....Lähiomaiset....moni muukin voi surra.Niin tää on mum miälipide.Surra saa,kyl aika sit muuttaa
surun ikäväksi.
Tunsin suurta surua rakkaan ystävän poismenosta,viime kuus.