Mistä johtuu se että jotkut hehkulamput ei sammu heti kokonaan vaan niihin jää ikäänkuin jälkihehku? Mä olen tollaiseen törmännyt niin valaisimissa, kahvinkeittimen merkkivalossa, taskulampussa ym.
Toiset hehkulamput sitten sammuu heti eikä niihin jää jälkihehkua.
Mistä tällainen ero johtuu?
Tätä jälkihehkuahan vois joskus käyttää tietyllä tavalla hyväkseen, esim. jos vaikka haluaa ite rakentaa jonkun vintage-radion niin sellasessa toi jälkihehku puoltais paikkansa esim. jos haluaa hehkulampuin matkia radioputkien hehkua tosin tarvii sitten punaisen ja vihreen lampun jotta saatais oranssin tai keltaisen hehkua (keltaista tai oranssia valoa saadaan yhdistämällä punaista ja vihreää valoa sopivassa suhteessa).
Toiset hehkulamput sitten sammuu heti eikä niihin jää jälkihehkua.
Mistä tällainen ero johtuu?
Tätä jälkihehkuahan vois joskus käyttää tietyllä tavalla hyväkseen, esim. jos vaikka haluaa ite rakentaa jonkun vintage-radion niin sellasessa toi jälkihehku puoltais paikkansa esim. jos haluaa hehkulampuin matkia radioputkien hehkua tosin tarvii sitten punaisen ja vihreen lampun jotta saatais oranssin tai keltaisen hehkua (keltaista tai oranssia valoa saadaan yhdistämällä punaista ja vihreää valoa sopivassa suhteessa).
Vastaukset 9
Vanhimmat
niissä on enemmän uraania niin ne hehkuu. jos olis vähemmän ei uraani halkeais eikä tuottais lamppuun valkeaa.
Vedäppäs kätösees, senkin vatun valeinssi-páskanjauhaja! Niissä mitään uraania ole.
Jossakin kohtaa kytkimen jälkeen on iso konkka, joka purkautuu lampun kautta.
Jos hehkulamppu ei saa jostain energiaa, se sammuu täysin reilusti alle sekunnissa.
Entäs taskulampuissa? Niissähän ei mitään kondensaattoreita ole. Silti joissain taskulampuissa valo ei sammu heti kun kytkee pois vaan on pieni viive eli valo sammuu himmentyen. Mistä tuo vois johtua?
Sitten kysymys tuosta kondensaattorista. Millainen konkka kävisi jos haluaisi esim. käyttää joko 6V merkkilamppua tai 12 V merkkilamppua tuossa mainitsemassani esimerkissä homemade vintageradiossa?
Kyllä täällä kaikenlaista vajaata on, mutta raja se piäisi kaikessa olla.
Sanopas tuo mielummin tuolle vale sähkö insinöörille!
Osa hehkulangoista lienee hieman paksumpia, jonka takia jälkihehku näkyy pienen hetken aikaa.
Vintageen voi laittaa sellaiset hehkuvat koristelamput tai tavalliset valonsäätjän avulla...
Paksu metalli hehkuu kauemmin.
Pienjännitepolttimossa lanka on tiiviimmin ja paksumpaa,
lämpösäteily ei leviä sillon harakoille niin nopeasti sammutuksesta.
Myös langan lämpöä siirtyy enemmän johtoihin,
jolloin nekin hehkuvat enemmän.
Halogeenilampussa lämpö on vieläkin tiiviimmässä, ja lasi kuumempi.
Kahvinkeittimen merkkilamppu on hohtolamppu, joka voi loistaa johdon kapasitanssilla.
Sama lamppu on käytössa vanhanaikaisissa ´virtakynissä´, joilla löytyy vaihejohto kokeilijan ollessa toisena johtimena.
Radioputken hehkua voisi matkia polttamalla hehkulamppua alijännitteellä.
Joku pitkällä hehkulangalla. Jännite jotain kahdeksasosa nimellisestä.
Värisävy olisi silloin aidompi kuin LEDeillä.
Tehoa kylläkin hukkaantuu. Hehkulamppu kun pyrkii lähes vakiovirtaan.
Eli hyötysuhde valon suhteen lähenee nollaa.
Loota lämpenee silloin kuin putkiaikaan. Paloriski on.
Jodi antaa lisä valoa heikkoihin impedansseihin !