Juuri kun kansa on alkanut tulla sinuiksi internetin kanssa, olemme selkä seinää vasten. Olipa kyse välttämättömästä asioinnista, ostoksista tai silkasta viihteestä, nettiin on sekä pakko syöttää että tulee syötetyksi paljon henkilökohtaista tietoa. Osa tiedosta on hyvinkin arkaluontoista, kuten henkilö- ja pankkitunnuksia, mutta turhemmastakin tiedosta voi kertyä näppärissä käsissä melkoisia rekistereitä. Näppäriä käsiä kyllä riittää.
Perjantaina kerrottiin ainakin 35 miljoonan verkkopelaajan henkilö-, salasana- ja luottokorttitietojen saattaneen joutua hakkereiden käsiin.
Vain muutama päivä aikaisemmin kauhisteltiin 16 000 suomalaisen henkilö- ja pankkitietojen vuotamista. Rikollisten käsissä tai ulottuvissa on maailmanlaajuisesti jo valtava määrä tavalla tai toisella tulenarkaa tietoa. Lumipallo on alkanut pyöriä, eikä nuoskan päättymisestä ole mitään toivoa.
Ihmiset oppivat nyt kantapään kautta nettiajan perusprinsiippiä, varovaisuutta. Tosin sekään ei aina riitä. Jos sähköistä henkilökorttia nyt lanseerattaisiin, sen suosio lähtisi varmasti aivan toisenlaiseen kiitoon kuin vuonna 1999, jolloin Suomi otti kortin käyttöön ensimmäisenä maana maailmassa.
Sirukortin sijasta hallintokin on joutunut ottamaan nettiasioinnissa käyttöön pankkitunnukset. Kun asiointitapahtumassa yhdistetään perinteisen paperilappusen ja internetin vaihtuvien numerosarjojen yhdistelmä, koodin murtaminen ei ole toistaiseksi onnistunut.
Rahanarvoisia henkilötietoja on rikollisten saatavissa paljon helpomminkin kuin hakkeroimalla ja toisilta rikollisilta ostamalla. Poliisi tarjoaa niitä kultalautasella, kuten Karjalaisessa (jo 13.10.2010) kerrottiin.
Poliisin ei tarvitse mustata luovuttamistaan asiakirjoista kansalaisten henkilötunnuksia, jos kansalainen ei sitä erikseen osaa vaatia. Joensuulaismies heräsi ihmettelemään asiaa vuosi siten, kun hänen saamassaan esitutkintailmoituksessa olivat sekä rikoksen tekijän että uhrien ja todistajien henkilötunnukset.
Viime viikolla tv-uutiset raportoivat, että poliisilta on saatavissa yhdellä kertaa 3 000 ihmisen henkilötunnukset Wincapita-tutkintamateriaalin sivutuotteena.
Mika Myllylän kuoltua useat sadat ihmiset hakivat tietoa hiihtäjälegendasta poliisin tietojärjestelmästä. Valtakunnansyyttäjävirasto pohtii parhaillaan, antaako tietojen urkinta aihetta esitutkintaan.
Sairaaloissa vastaavanlainen urkinta lienee saatu loppumaan.
Nettiturvallisuuteen ei suinkaan ole suhtauduttu välinpitämättömästi enää pitkään aikaan, mutta esimerkit osoittavat, että siihen on tartuttava kaikilla yhteiskunnan tasoilla entistäkin tiukemmin.
Erityisesti poliisin tietovuodot on saatava loppumaan välittömästi.
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Mielipiteet/poliisin_käytänteet__uusittava__välittömästi_7545394.html
Perjantaina kerrottiin ainakin 35 miljoonan verkkopelaajan henkilö-, salasana- ja luottokorttitietojen saattaneen joutua hakkereiden käsiin.
Vain muutama päivä aikaisemmin kauhisteltiin 16 000 suomalaisen henkilö- ja pankkitietojen vuotamista. Rikollisten käsissä tai ulottuvissa on maailmanlaajuisesti jo valtava määrä tavalla tai toisella tulenarkaa tietoa. Lumipallo on alkanut pyöriä, eikä nuoskan päättymisestä ole mitään toivoa.
Ihmiset oppivat nyt kantapään kautta nettiajan perusprinsiippiä, varovaisuutta. Tosin sekään ei aina riitä. Jos sähköistä henkilökorttia nyt lanseerattaisiin, sen suosio lähtisi varmasti aivan toisenlaiseen kiitoon kuin vuonna 1999, jolloin Suomi otti kortin käyttöön ensimmäisenä maana maailmassa.
Sirukortin sijasta hallintokin on joutunut ottamaan nettiasioinnissa käyttöön pankkitunnukset. Kun asiointitapahtumassa yhdistetään perinteisen paperilappusen ja internetin vaihtuvien numerosarjojen yhdistelmä, koodin murtaminen ei ole toistaiseksi onnistunut.
Rahanarvoisia henkilötietoja on rikollisten saatavissa paljon helpomminkin kuin hakkeroimalla ja toisilta rikollisilta ostamalla. Poliisi tarjoaa niitä kultalautasella, kuten Karjalaisessa (jo 13.10.2010) kerrottiin.
Poliisin ei tarvitse mustata luovuttamistaan asiakirjoista kansalaisten henkilötunnuksia, jos kansalainen ei sitä erikseen osaa vaatia. Joensuulaismies heräsi ihmettelemään asiaa vuosi siten, kun hänen saamassaan esitutkintailmoituksessa olivat sekä rikoksen tekijän että uhrien ja todistajien henkilötunnukset.
Viime viikolla tv-uutiset raportoivat, että poliisilta on saatavissa yhdellä kertaa 3 000 ihmisen henkilötunnukset Wincapita-tutkintamateriaalin sivutuotteena.
Mika Myllylän kuoltua useat sadat ihmiset hakivat tietoa hiihtäjälegendasta poliisin tietojärjestelmästä. Valtakunnansyyttäjävirasto pohtii parhaillaan, antaako tietojen urkinta aihetta esitutkintaan.
Sairaaloissa vastaavanlainen urkinta lienee saatu loppumaan.
Nettiturvallisuuteen ei suinkaan ole suhtauduttu välinpitämättömästi enää pitkään aikaan, mutta esimerkit osoittavat, että siihen on tartuttava kaikilla yhteiskunnan tasoilla entistäkin tiukemmin.
Erityisesti poliisin tietovuodot on saatava loppumaan välittömästi.
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Mielipiteet/poliisin_käytänteet__uusittava__välittömästi_7545394.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sain tänään poliisilta rikosilmoitusjäljenöksen jossa ei ollut henkilötunnuksia. Samalla sain kuulla että syyttäjät ja käräjäoikeudet haluavat että poliisi toimittaa heille pöytäkirjat joissa on henkilötunnukset.
Näin ollen kenen on virhe jos käräjäoikeus luovuttaa papereita jossa on henkilötunnukset? Vai onko niin että käräjäoikeuden tietojärjestelmät eivät ole ajantasalla?
Mitä tulee tähän Myllylä tapaukseen niin toivottavasti valtakunnansyyttäjävirasto nostaa asiasta syytteet.
En kylläkään usko että urkinta olisi vähentynyt sairaaloissa vaan kukaan ei ole jääny kiinni asiasta.
"Sain tänään poliisilta rikosilmoitusjäljenöksen jossa ei ollut henkilötunnuksia."
Joo olen huomannut saman ongelman että joskus henk.tunnukset ja osoitteet näkyvät esitutkintapöytäkirjajäljennöksissä ja joskus taas ei. Eli joka poliisi varmaan itse päättää suttaako henk.tunnuksen vai ei. Eikö tälläisestä ole mitään lakia, miten tulee oikeasti toimia?
"Samalla sain kuulla että syyttäjät ja käräjäoikeudet haluavat että poliisi toimittaa heille pöytäkirjat joissa on henkilötunnukset."
Tottakai oikeuteen tarvitaan viralliset ja sensuroimattomat pöytäkirjat, koska muutoin on riski että joku toinen Ville Virtanen tulee tuomituksi.
henkilötunnus ei ole salassapidettävää aineistoa