vl ja omakohtainen usko

Anonyymi

Olen vl, lapsuudenuskovainen, perheellinen, paljon elämää kokenut vl. Olen elämäni aikana nähnyt ja kokenut paljon. En kuulu enkä ole koskaan kuulunutkaan mihinkään SRK:n tai ry:n johto"troikkaan". Siionin lapsi, nuoriso -ja muuhun työhön olen osallistunut, aiemmin enemmän, viime vuosina vähemmän. Osa lapsista on tätä kirjoittaessa nyt jo aikuisia ja oman perheen perustaneita. Kaikki lapsemme eivät tunnusta omakohtaista vl-uskoa, suurin osa kylläkin.

Olen kokenut paljon puhutut hoitokokousvuodet ja joutunut myös niissä hoidetuksi nuorena miehenä. Tiedän mitä ne olivat ja muistan joitakin "ovet paukkuen lähtijöitä" kuin myös tekoparannuksen tekijöitä, niitä jotka eivät ymmärtäneet niistä henkijutuista mitään, mutta tekivät parannuksen, jotta saivat siitä myllytyksestä rauhan. Niin myös minä tein. Nyt jo edesmennyt, rakastettava tuttava vl-täti opasti minua, kun en saanut seurakunnan edessä tekemälleni anteeksi pyydölle katetta (siunausta), että "... älä sano noin... sano niin että...". Seuraavassa kokoontumisessa noudatin hänen neuvoaan ja tein parannusta hänen "sanoillaan", joka kelpasikin sitten seurakunnalle. Itse en tuosta silloin ymmärtänyt yhtään mitään, mutta olo helpotti kun pääsin itsekin uskomastani "väärästä hengestä" irti (siis siltä se tuntui silloin).

Olen kokenut vl-yhteisön nurjaa puolta myös sen jälkeen, yhden kerran on hoidettu kahden veljen toimesta ja kaksikin kertaa on erään puhujaveljen toimesta painostettu kohta järjestettävällä SRK-kokouksella, kun tämän "vahtiveljen" mielestä en ollut toiminut niin kuin uskovaisten olisi kuulunut niissä tilanteissa hänen mielestään toimia (liittyi yritysjuttuihin ja lasten kasvatuksiin).

Väliin on tuntunut, että vl-uskossa kulkeminen on kohdallani muodostunut enemmän ristiksi kuin lahjaksi. Usein olenkin kysynyt itseltäni, miksi edelleen tunnustan uskoani? Miksi en pane näille omassa elämässään virheettömille (niin kuin he kuvittelevat) hoito- ja vahti"pyhimyksille" kovan kovaa vastaan ja sano suoraan että -"nyt riitti". Miksi?

Siksi, koska on liian paljon siteitä näihin vl-ympyröihin. Valtaosa omista lapsistani tunnustaa vl-uskoa. Liian paljon lähipiirissä romahtaa, jos nostan asiat julkisuuteen. En usko jaksavani kantaa sitä kuormaa.

Siksi, koska olen päässyt tasapainoon oman uskoni kanssa ja jos alan nostaan asioita esille, koen kärsiväni kaikkein eniten niistä itse. Tasapaino järkkyy, rauha rikkoutuu.

Siksi, koska en enää välitä sitten kuitenkaan siitä, mitä muut vl:t on mieltä minusta, koen että omakohtainen usko on se, jota kukaan toinen vl ei enää voi minulta pois keplottelemalla pois ottaa. En pelkää enää hoitokokouksia, sillä nykyään myös itselleni löytyy riittävästi puolustajia, jos puhuttelijoita ilmaantuu vielä.

Siksi, koska olen elämäni aikana nähnyt ja kokenut sen, kuinka raadollisia ja syntiin lankeavia on myös vl:t, vaikka ulkopuolelle muuta esitetäänkin. Olen oppinut ymmärtämään, että kunnian taivaaseen ei vie suun tunnustus vaan omakohtainen usko. Ei se, että "ilmoittautuu" vl:ksi, ole tie taivaaseen!.

Siksi, koska ei ole mielestäni mitenkään päivän selvää, etteikö oikeasti sydämen uskovia voisi löytyä muualtakin kuin vl-rauhanyhdistysläisten piiristä.

Kaiken kaikkiaan, olen löytänyt omakohtaisen mielenrauhan. Katson vl-uskoani nykyään paljon eri silmin kuin vuosikymmeniä takaperin. Vl-usko on opettanut nurjia puoliaan kohdalleni näyttämällä lähimmäisen kunnioitusta ja arvostusta. En halua samaa kohtaloa omille lähimmäisilleni kuin mitä itse olen kokenut.

Ihmisinä arvostan yhtä paljon vl:iä kuin ei-vl:iä. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Rakastan yhtä lailla vl- kuin ei-vl -lapsiani. Tunnen vl:iä, joita en pidä sydämen uskovaisina, toisaalta tunnen sydämellisiä ei-vl -henkilöitä, jotka mielestäni voisivat aivan hyvin olla sydämen uskovia.

Tällaista "höpinää" tuli tänne kirjoitettua, mutta jos siitä vaikka joku saisi jotain vahvistusta omakohtaiselle uskolleen.

21 kommenttia

Vastaukset

  • Minä en ole uskonut kuin joskus penskana vl:n höpinöihin, aloin jo nuorena ajattelemaan omilla-aivoilla. Enkä toivottavasti niin pal dementoidu että alkaisin heikäläisiin uskomaan.

  • Hyvin kirjoitit - sydämen uskolla Kristukseen pelastutaan. Meillä kaikilla on oma ristinsä.

    Siunausta ja voimia matkallesi.

  • "Tunnen vl:iä, joita en pidä sydämen uskovaisina, toisaalta tunnen sydämellisiä ei-vl -henkilöitä, jotka mielestäni voisivat aivan hyvin olla sydämen uskovia."

    Samoin tunnen minäkin!

  • Ei meidän tarvi tosiaan toisen puolesta uskoa, eikä miettiä, kuinka vahvaa ja sydämestä tulevaa tuon toisen usko on. Tämä on ihan omakohtainen usko ja valinta. Jumalan sanan kuulossa saamme voimaa omakohtaiseen kilvoitteluun. tämä vaellus vaatii meiltä myös nöyryyttä ja pyhäin kärsivällisyyttä.

    • Niin, aivan erityisesti sitä nöyryyttä tarvitaan. Kuitenkin, hoitokokousajat nähneenä ja kokeneena voin todeta, että siellä kyllä moni aidosti uskova sielu pahastui aivan aiheesta. Kaikki ei mennyt niin kuin olisi kuulunut mennä uskovaisten "normaalissa kanssakäymisessä", niin kuin nimimerkki "kake1111" kirjoitti.

      vl-sukujen sisäiset painostus- ja vahtitouhut on sitten oma luku sinänsä, joka tuntuu olleen vielä ainakin joitakin vuosia takaperin hyvin ominaista vl-kulttuurissa.

  • Hyvä kirjoitus. Lievä katkeruus puhutteluista on kuintekin turhaa. Loukkaantuminen tuntuu olevan muotia nykyaikana, vaikka kyse on normaalista kanssakäymisestä. Avoimin sydämin toimivan ei tarvitse pelätä.

    • Hoitokokouksissa tapahtuva lähimmäisen kiusaaminen ei tietenkään ole millään kriteerillä "normaalia" eikä hyväksyttävää. Ymmärsin hyvin kirjoittajan pahastumisen. Viisas ja kypsä kirjoitus.

    • "...Lievä katkeruus puhutteluista on kuintekin turhaa..."

      Hmmm, lievä katkeruus, jos kirjoituksestani sellaista heijastui, voisi liittyä myös siihen, kun se "rakkaudella" neuvova oli puolison puolelta lähisukua, joka lähestyi perättömien puheiden perusteella, jotka nekin olivat sukulaistaholta peräisin. Tämä sama "rakkaudella" neuvova oli saanut "rakkauden" neuvoillaan jo yhden sukulaisperheen puolisoiden sisäiset välit niin solmuun, että perheen yhtenäisyys oli mennyttä ja puolisot ajautuivat eroon. Myös perheemme sisäisiä välejä koetteli silloin tämä puhuttelija suuressa "viisaudessaan".

      Hän yritti puuttua, niin kuin jo kirjoituksessani hieman viittasin, perheenmme sisäisiin asioihin, jotka eivät mitenkään liittyneet uskomisen asioihin, mutta joista hän yritti uskotella minulle uskomisen estettä -tosin onnistumatta siinä kuitenkaan.

      Varmaankin, jos olisimme erehtyneet myöntymään hänen perheen sisäisen yhtenäisyyden repimispolitiikkaan mukaan, olisin nyt oikeasti katkera. Meidän onni oli minun, puolisoni ja lastemme vankkumaton yhteisymmärrys ja yhteen "hiileen" puhaltaminen, eli hyvin vahva sisäinen yhtenäisyys, jota tämä puhuttelija ei onnistunut murtamaan. Toisin kuin kävi tuttavaperheellä, johon viittasin, jossa pulisot menettivät toisensa.

    • Ei hyväksyttävää kirjoitti:

      Hoitokokouksissa tapahtuva lähimmäisen kiusaaminen ei tietenkään ole millään kriteerillä "normaalia" eikä hyväksyttävää. Ymmärsin hyvin kirjoittajan pahastumisen. Viisas ja kypsä kirjoitus.

      "...Ymmärsin hyvin kirjoittajan pahastumisen..."

      Kiitos ymmärryksestä. Mutta niin kuin aloituksessa totesin, olen nyt löytänyt lopultakin sen sisäisen rauhan, omakohtaisen uskomisen, joka on kestänyt suvun taholta viime aikoina tapahtuneet vääränlaiset, valheelliset, taitamattomat ja omavanhurskaatkin asiohini ja asioihimme puuttumiset.

      En ole viaton ja synnitön, niin kuin ei kukaan vl-uskova. Mutta minun ei kuitenkaan tarvitse enää hakea uskolleni tunnustusta toisilta, riittää kun itse itsessäni tunnen toimineeni oikein ja Jumalan sanan mukaisesti -toisin kuin tänä päivänän on hvyin monella vl:llä. En tarvitse enää vl-yhteisön ulkokullaista tunnustusta. Jos en kelpaa liikkeessämme jollekulle tällaisena tavallisena omakohtaisesti ja yksinkertaisesti uskovana, ongelma ei ole minun vaan sen jolle en kelpaa.

  • VL-puoliso. Rehellista ja uskottavaa tekstiä. Olet oikeassa, ihmisen ja Jumalan välillä on vain yksi - välimies Jeesus Kristus.
    Kukaan ei tarvitse kirkkoa, ei uskontoa eikä uskonnollisia lahkoja ollakseen Jeesuksen opetuslapsi ja uskova, mutta Häntä tarvitsee jokainen pelastuakseen.

    Olet oikealla tiellä kun opettajasi on Jeesus. Muita et ikinä tarvitse.

    • "...Häntä tarvitsee jokainen pelastuakseen..."

      Näinhän se on. Minulta vain kului vuosikymmeniä, ennen kuin sain päälle nykyisen sisäisen rauhan ja tasapainon itseni kanssa. Ratkaisevaa oli se, kun lopultakin ymmärsin lopettaa vl-yhteisössä muille vl:lle paremman uskovan näyttelemisen kuin mitä todellisuudessa olen ja sisäistin kaikkein tärkeimmän -omakohtaisen uskomisen merkityksen.

    • vl-puoliso kirjoitti:

      "...Häntä tarvitsee jokainen pelastuakseen..."

      Näinhän se on. Minulta vain kului vuosikymmeniä, ennen kuin sain päälle nykyisen sisäisen rauhan ja tasapainon itseni kanssa. Ratkaisevaa oli se, kun lopultakin ymmärsin lopettaa vl-yhteisössä muille vl:lle paremman uskovan näyttelemisen kuin mitä todellisuudessa olen ja sisäistin kaikkein tärkeimmän -omakohtaisen uskomisen merkityksen.

      Aamenta vastaa, näin kaanaan kielellä sanottuna :)
      Itselläkin on viimeisen muutaman vuoden aikana ikään kuin silmät avautuneet monen asian kanssa, mm. "vain me" -ajattelun käsittämättömyyden ja tapojen synnillistämisen suhteen. Silti haluan pysyä vl-yhteisössä mukana.

  • "Room. 10:17
    Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. "

    Meidän täytyy oppia tunnustamaan, että usko tulee Kristuksen sanan kautta. Kristuksen sanassa on Pyhä Henki ja kun olemme sanan äärellä Pyhä Henki puhuttelee Kristuksen sanan kautta meitä. Puhuja on vain välikappale tälle Kristuksen sanalle. Voima ja valta on vain puhujan välittämässä Kristuksen sanassa, jonka kautta Pyhä Henki tekee työtään kuulijassa. Tässäkin taas tulee muistutus meille puhujille, että me olemme vain heikkoja astioita Jumalan valtakunnan työssä, täysin riippuvaisia Hänestä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

    • " Tässäkin taas tulee muistutus meille puhujille, että me olemme vain heikkoja astioita Jumalan valtakunnan työssä, täysin riippuvaisia Hänestä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. "

      Et kai sitä kiistä että teillä on huomattava valta vaikuttaa ihmisten mieleen, psyykeen.

  • "....Tässäkin taas tulee muistutus meille puhujille, että me olemme vain heikkoja astioita Jumalan valtakunnan työssä..."

    Näin varmasti on, tuohon on helppo yhtyä. Se vain on ikävää, että teitä puhujia on myös niitä, jotka ovat omissa ajatuksissaan ja toimissaan oikeasti hairahtuneet väärille teille ja asenteille.

    Te voisitte miettiä, mitä mahdollisuuksia tällaisella "maanhiljaisella" rivi-vl:llä on puhutella teitä. Ei ole niitä kymmeniä puhujaveljiä, jotka olisivat kanssamme samaa mieltä, ei SR:ta, jolla voisimme viimeisenä valttikorttina painostaa teitä parannuksen tielle (uhkaamalla SRK-kokouksila), ei sitä raamatun tuntemusta jonka vertauskuviin te näkemyksiänne perustelette ja ei sitä selittelyn ja asioitten kiertelyn taitoa, jonka olette tehtävää vuosikymmeniä hoitaessanne itsellenne kehittäneet.

    On vain yksinkertainen, omakohtainen usko. Se vain ei tunnu edelleenkään riittävän joillekin tämän päivän etulinjan puhujaveljille, joiden elämän tehtäväksi on muodostunut elää toisten vioissa ja puutteissa -näkemättä roskaa omassa silmässä. Kaikkein ikävintä on perheiden sisäisiin asioihin puuttuminen (kuten lasten kasvatusasiat), jotka ei millään muotoa liity omakohtaiseen uskomisen asiaan.

  • Kiitos hyvistä ajatuksistasi!

    "Kaikkein ikävintä on perheiden sisäisiin asioihin puuttuminen (kuten lasten kasvatusasiat), jotka ei millään muotoa liity omakohtaiseen uskomisen asiaan. "

    Huoh... tästä on meillä kärsitty ja koettu aika ikäviä asioita. :-(

    • "Kuormittunut vl":lle...

      Olettehan huolehtineet omista, perheen sisäisistä väleistä keskenänne, avoimesti puhuen. Pitäkää yhtä ja muistakaa, että kukaan ei voi eikä saa tulla luvatta puuttumaan kotiasioihinne ilman teidän omaa suostumustanne ja lupaanne. Ne kuuluvat vain teille, ja a i n o a s t a a n teille. Te olette omassa kodissanne "kuninkaita ja herroja", tasan niin kauan kuin itse sen ymmärrätte ja pidätte oikeudestanne kiinni!

      Sivusta on äärimmäisen helppoa tulla jakelemaan niitä viisaita neuvoja ja vaatiin vanhempia tilille siitä ja tästä. Mutta muistakaa, te ette elä sen vaatijan kanssa elämäänne aamusta toiseen ja päivästä toiseen, vaan puolisonne ja lastenne kanssa. Jos ette voi olla mieliksi näille ulkopuolisille vaatijoille, olkaa kuitenkin mieliksi itsellenne. Kun löydätte keskenänne yhteisen linjan ja mielipiteen (puoliso, lapset) ja viihdytte kotonanne keskenänne ja luotatte toisiinne, potkikaa nämä arvostelijat ovesta ulos vaikka olisivat kuinka läheisiä. Älkää antako niille pikkusormea, ettei mene kohta mukana koko käsi!

      Näissä asioissa oman kokemukseni mukaan suku on pahin.

      Voimia teille vaikeuksissanne, ja Jumalan siunausta!

  • Kirjoitit aidosti ja myötätuntoa herättävästi sopeutumisen taktiikastasi vl-yhteisössä.
    Itselleni kasvoi aikoinaan silti LIIAN suureksi ristiriidaksi ja vaikeaksi asiaksi kantaa se, että piti jakaa ihmiset niin ulkopuolisiin ja tähän joukkoon kuuluviksi. Ja mitä se sitten käytännössä tarkoitti, senhän jokainen tietää..., tuo jakaminen.
    Se esti tuon sopeutumislinja jatkamisen minun osaltani lopulta kokonaan.

    • Kiitos kommenteistasi, "Sydän itki". Ikävää, että sinulle kävi niin. Toivon kuitenkin, että olet tällä hetkellä sinut itsesi kanssa -ja onnellinen elämässäsi!

    • vl-puoliso kirjoitti:

      Kiitos kommenteistasi, "Sydän itki". Ikävää, että sinulle kävi niin. Toivon kuitenkin, että olet tällä hetkellä sinut itsesi kanssa -ja onnellinen elämässäsi!

      Kyllä, kiitos, olen onnellinen. Kaikkea hyvää myös sinulle.
      Saa tuntea ja rakastaa.

      "Mitä jäljelle jää, kun jälkes tuuleen häviää. Saitko rakastaa?" Juha Tapio laulaa jotain tuollaista. Se on puhuttelevaa.

    • Ja ikuista aarretta kirjoitti:

      Kyllä, kiitos, olen onnellinen. Kaikkea hyvää myös sinulle.
      Saa tuntea ja rakastaa.

      "Mitä jäljelle jää, kun jälkes tuuleen häviää. Saitko rakastaa?" Juha Tapio laulaa jotain tuollaista. Se on puhuttelevaa.

      Niinn..., kaikkea hyvää sinulle -ja Jumalan siunausta!

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.