Merikarhun ajatuksia nykyasunnoista

Seitsemää merta on kynnetty ja monella paatilla matkailtu. Vaikka hyteissä on välillä rumastikin remelletty, on vanha kapu saanut nukkua lähes aina yönsä rauhassa. Kyllä hytin muutaman sentin paksuiset seinät sentään sen verran ääntä pitävät että pahimmat rohinat jäävät sinne seinän taa. Ja jotenkin on aina toimeen tultu vaikka ahdasta on ollut.

Maihin ei vanha karhu haluaisi tulla mutta välillä on pakko ja kohta jo riidellään naapureiden kanssa. Tulee sanomista musiikista, laulusta, suihkussa käymisestä, jopa pallodeodorantin laitto kuulemma kuuluu naapuriin. Parvekkeella ei voi polttaa piippua kun haju imeytyy jostain naapureiden asuntoihin. Askeläänet kuuluvat. Ja on se kumma ettei voi tehdä parkkipaikkoja riittävästi vaan ne jätetään rakentamatta kun ollaan niin tehokkaita ja ahneita. Näistä kaikista sitten tulee riitoja ja minä kun vain haluaisin olla rauhassa.

Mutta miten on mahdollista että vanhoissa ja rähjäisissä laivoissa mitkään partakoneet tai pallodeodorantit eivät kuulu mutta vuonna 2006 rakennetussa talossa kyllä kuuluu?

Yritetään kuitenkin tulla toimeen keskenämme, joohan? Huh hah hei ja rommia pullo kaikille, pärjäillään!