Mikä oli lastenne eka kirosana?

Lapseni ollessa vastasyntynyt - 1 v. isällänsä oli tapana aina sanoa "Ei juma####a" jos sattui jotain, esim. maidot kaatui pitkin pöytiä ja lattioita. Niinpä yksivuotiaana lapseni viljeli tuota samaista lausetta joka välissä, jos havaitsi aikuisten keskustelussa pientäkään kireyttä tms. Myös v-sanaa esiintyi tuolloin samanlaisissa tilanteissa ja pihalla oli kuulemma koilan paksaa. Sittenpä tajusi isikin lopettaa kiroilun ja niin teki myös lapsi.

Kirosanoista pahin on muuten juurikin tuo "vitsi"...yhdistelmä sanoista "vittu" ja "hiisi". Hyvin tehty aloittaja, tapu tapu.

Palleroni oli kait alle 2-v., kun aamulla herätessä sängystä kuuluikin huomenen sijaan "Voi hevvetti!"

Olipa tuo kysymys!

Olen nykyään nuori mies (yli kaksikymppinen) ja minun ensimmäinen sana oli 9-vuotiaana V***U, koska eräs teini epäonnistui useasti pelatessaan tietokonepelin, siksi käytin sitä kyseistä sanaa ensimmäistä kertaa. ^^,

Tyttäreni on nyt ensimäisellä luokalla. Tähän mennessä en ole kuullut hänen kiroavan kertaakaan. Tunnistaa kyllä kirosanat ja mainitsee asiasta, jos joku kiroilee.
Jos vanhemmat ei kiroile, ei lapsikaan sitä tee.

Kuopukseni sanoi 17-vuotiaana ensimmäisen kirosanansa se oli VI*TU. mutta ei ole sitä enempää viljellyt. Pitäiskö?

Minä kiroilin jo vauvana ja sanoin voi taatana kun ei ässää osannut ja sanoin hevvetti kun ei sanonut helvetti. Minä kyllä vitussa vastaan näin saatanan tyhmään kysymykseen joka kuvaa sitä että voi paska kun kiroilin niin vanhana !

lapseni sanoi joskus 2-3vuotiaana pariin kertaan vittu ja paska. mutta koska en huomionut asiaa mitenkään , ei ole kuulunut uudestaan vaikka joskus kun esim lyön varpaani pöydän jalkaan ja sattuu n iin prkleesti niin voipi vi..u tai prkle tulla suusta. muulloin jos tekee mieli kirota ja lapsi on paikalla niin pamautan mm"voi pallo"

Poikani oppi isäpuolensa kielenkäytön joka oli tyyliin " No vittu laita se siihen vasemmalle" ja tollaista joten hän aloitti aikuismaisen kiroilun jo alakoulu-ikäisenä mutta tuntee säännöt eikä kiroile esim opettajien kuullen....

Sanon nyt itsestäni tämän.. kiroilin ekan kerran joskus 10-vuotiaana, se johtui kaveristani todennäköisesti sillä hän käytti ja käyttää vieläkin paljon v-sanaa. Myönnän että sanon tuon aika usein jos suutun tai jos minuun sattuu yms.. Esim jos lyön jalkani pöytään niin todennäköisesti sanon että "Voi v...u!"
Isäni aina kiroili paljon, mutta itse en kiroillut ikinä ennen tuota kaveriani. Kaveriltahan aika monet oppivat ja tyo tyttö oli mua 2 vuotta nuorempi. Vieläkin saatan isälleni sanoa että ei saa kiroilla jos kirosanoja suusta pääsee :D Kavereille en viitsi mitään sanoa koska ei ne mitään oppisi enkä voi itsestänikään sanoa että kiroilisin todella harvoin. Juurikin vihaisena tai jos pelaan pelejä niin saatan kiroilla. Olen 16-vuotias ja mielestäni kiroilen kuitenkin paljon harvemmin kuin muut tuntemani jotka ovat suurinpiirtein saman ikäisiä.

Meillä isännältä päässyt suusta s*****a useampaan otteeseen ja olen kyllä käskenyt lopettamaan kyseisen sanan käytön.
Lopetti sen jälkeen kun poika (2v) hyppäs alas sohvalta ja sanoi, ai tattana, oikein painokkaasti. Eipäs ole kuulunut sitä sanaa enää pitkiin aikoihin pojan suusta sen jälkeen kun isäntä lopetti sen sanan käytön.

"Voi veevelin auts!" sano poika kun jalkansa mursi.. :p

Tuo veevelin auts on meillä nyt vähän lentävän lauseen maineessa, vieläkin kun joku satuttaa ittensä niin itse tai joku toinen on aina veeveliä mutisemassa.. :D

Mitään oikeita kirosanoja ei meillä ole koskaan käytetty ja hyvä niin. Tuttujakin tuo meidän "veeveli" lähinnä vain hymyilyttää. :)

Minä sanoin pienenä (alle 3-vuotiaana) kirosanan. Tien vieressä oli koiranläjä, ja sanoin "Koilanpaska!"

Meillä tapeltiin eräs ilta 3 vuotta sitten hammaspesulle menosta. Jouduin kävelyttämään neidin vessan ovelle asti kädestä pitäen, kun ei kulku vessaan itsestään käynyt. Likka, tuolloin 5-vuotias, suivaantui siinä määrin, että kääntyi minua kohden, ja tiuskaisi vihaa uhkuen "VOI PERKELE!" Järkyttynyt hiljaisuus laskeutui yllemme. Nanosekunnissa tytön ilme muuttui vihaisesta ensin silkaksi järkytykseksi, jonka jälkeen suu muodostikin kaatuneen kasikon ja tyttö purskahti itkuun. Itse pidättelin naurua, koska en ole ikinä nähnyt niin nopeaa muutosta kenessäkään. Sitten saikin halia ja lohdutella äärimmillee järkyttynyttä tyttöä :D
Meidän perheessä on sääntönä, että kiroilla saa, jos tietää mitä kirosana tarkoittaa ja silti kehtaa sen sanan sanoa, koska kyseessä on rumat sanat. Siksi ehkä moinen reaktio omaan sanailuun.
Tämän insidentin jälkeen tyttö ei ole kiroillut kertaakaan, ainakaan minun edessäni..

vittu

Itse aloitin kiroilemisen n. 5 vuotiaana. En ihan kunnolla muista, että keneltä tai mistä olen sen oppinut. Siitä lähtien olen kiroillut aika paljon. Tosin olen aina älynnyt, että esim opettajien kuullen ei kiroilla, tai vanhemmiten en kiroile lasten kuullen.

Toinen tapaus on kaverini pikkuveli, joka aloitti kiroilemaan jo tosi nuorena. 2 vuotiaana hän osasi jo käyttää kirosanoja lauseessa, esim. "anna karkki äiti vittu". Ja kolmevuotiaana hän jo huuteli tummaihoisille ihmisille "neekerit haisee!"

Jumalauta pappa, tyttäreni suutahti 2-vuotiaana käytyään mummolassa, koska olisi halu ollut papan mukaan lähteä. En jaksa papasta uskoa, mutta mummolta lipsahtelee harvoin, mutta lipsahtelee joskus.

Minun eka kirosana oli kakka joskus 1v ja helvetti 5v

Yleensä nyky vanhemmat opettavat kakaroilleen kaikki kirosanat ennenkuin osaavat muuta puhuakkaan.

Se on kuuleman mukaan niin hauskaa, kun kakara huutaa pihalla paskakielellä kaikki kirosanat mitä osaa. Äiti ja Iskä nauraa kihertää vieressä ja isoveli huutaa Huoraa minkä kerkiää. Näin kaupungeissa.