tunnen itteni aika paskaks nyt.. Oon itte homo ja nyt tässä näi kävi ilmi et mun yks kaveri/tuttu on myös. Mua rupes kuvottaa asia vaikka oon täysin (tai no ainaki luulin nii..) sujut homouden kans ja muut joita tiedän ni ei mitää iha fine. Onko musta sit kenties tullu pinnalline ja itsekeskeine kun tuo tyyppi on suoraan sanottuna läski ja ruma.. Onks jollai samanmoisii kokemuksii? Ja vedänko itteni hirteen ku oon niin kamala :D
tekopyhä? Minäkö?
eivittu..
5149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taidat salaa pitää siitä kaveristasi/tutustasi ja inhoat itseäsi, kun kauneusihanteet eivät kohtaa sittenkään haaveitasi.
Höpön höpön. Mitähän jos kotipsykologi jättäisi sen arviointinsa vain ihan omaan päähänsä.
Ei munkaan miesmaku ole 'läski ja ruma'. Enkä totisesti tykkää 'salaa' kenestäkään läskistä ja rumasta. Kauneusihanteeni löytyy saman katon alta, kuten jo viimeiset muutaman vuotta, ja olen hyvin tyytyväinen sekä siihen ihanteeseeni että itseeni.
niihänne aina sanoo :DDD vaan kuule eipä se aina noin mene :)
Sama tilanne oli, vuosikausia vanha ystävä joka myöskin 'karhumainen' kertoi minulle olevansa myös homo. Oma miesmaku sensijaan on jotain aivan muuta kuin karhut... ja kaverin miesmaku vuorostaan sama kuin minun eli hoikat pojat.
Vinkkaaminen ja ehdottelu oli vähintäänkin hämmentävää ja rasittavaa, mutta loppui se sitten kun pontevasti sanoin että 'et ole mun tyyppiä siinä mielessä, mutta ystävänä oot oikein hyvä'. Nyt on taas kaveruus kunnossa ja vapautunutta. =)
Ihan normaalia. Kuulut 99,9% homoista eli pinnallisiin "vartalo merkkaa eniten" ja "kullini sykkii vain komeille" - tyyppeihin. Ihan ymmärrettävää se on kun miehet ovat koko ajan kiimassa ja partnerin on miellytettävä munaa, eikä suinkaan kokonaisuutena ihmisenä.