Onko vuosi liian vähän lasten ikäeroksi? Miten rankkaa on elää kahden vaippa pöksyn kanssa jos ikäeroa on vuosi?
Entä miten äiti jaksaa uudestaan raskauden ja synnytyksen?
Kokemuksia ja ajatuksia kaivataan!!!
Entä miten äiti jaksaa uudestaan raskauden ja synnytyksen?
Kokemuksia ja ajatuksia kaivataan!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omalla äidilläni on kokemusta asiasta. Minun ja veljeni ikäero aika tarkalleen vuosi.
Hyvää:
leikkikaveri lähellä sen jälkeen, kun pienempikin on n. 2 v ikäinen
vaatteita ei tarvitse säilytellä pitkään, vaan voi heti kierrättää
samat sadut, lelut (esim. legot), CD:t jne kiinnostaa, kun kumpikin aika lailla samassa kehitysvaiheessa koko ajan
esikoinen niin pieni, ettei tajua yleensä olla edes mustasukkainen kuopuksesta
vanhempien elämä nopeammin "normalisoituu" kuin jos hankkisi vauvan esim. 5 vuoden päästä.
Huonoa:
- imetys esikoisen kanssa jää kesken
- vauvan kanssa ei voi levätä niin paljon kuin mitä uusi raskaus vaatisi
- jos sinulla on ennenaikaisia supistuksia tai muuta lepoa vaativaa ongelmaa, niin edellyttää vahvoja tukijoukkoja, koska et voi hoitaa esikoistasi sohvalla makaamalla!
- kaksi vaippaikäistä samaan aikaan
- esikoinen saattaa "taantua" vauvan myötä
- kehitysvaiheiden haasteet tuntuvat jatkuvan ikuisuuden (esim. uhmaikä, murrosikä), kun kumpikin kokee ne osittain peräkkäin
- pienestä ikäerosta huolimatta lapset saattavat olla hyvinkin erilaisia, joten eivät automaattisesti ole toistensa parhaita kavereita tai jaa samoja kiinnostuksen aiheita varsinkin, jos ovat eri sukupuolta
- menee aikaa ennen kuin esim. leikit sujuvat, joten ensimmäiset 3-4 vuotta ovat tosi rankat
- saattaa olla kaksi yövalvojaa, jolloin joutuu heräilemään samalla tavalla kuin olisi kaksoset
- esikoisen unentarve voi olla paljon pienempi kuin kuopuksella
- ylipäätään kaikki kertautuu: kaksi pottaikäistä, kaksi syötettävää, kaksi puettavaa...
- isot kulut osuvat peräkkäisille vuosille esim. aikanaan rippijuhlien järjestämiset ja lasten ajokortit. Pienen ikäeron vuoksi ei voi myöskään kierrättää monivuotisia asioita kuten polkupyörät, vaan pitää ostaa kahdet, kuten kaksosillekin joutuisi ostamaan
- isän apu ihan välttämätöntä. Jos isä ei ole osallistunut kauheasti esikoisenkaan hoitamiseen, niin on iso riski, että äiti palaa loppuun nopeasti
Itse olen siis esikoinen ja täytyy myöntää, että ehkä joku sellainen "halipula" on jäänyt lapsuudesta. Uskon, että se johtuu juuri siitä, että äidillä ei ole ollut minulle niin paljon aikaa kuin jos ikäeroa veljeen olisikin ollut esim. 2-3 vuotta. Ihana lapsuus minulla on ollut kaikkinensa, mutta yleensä vanhemmillehan se on rankkaa eikä niinkään lapsille.
Meillä lapsilla ikäeroa 1v6kk ja en suosittele! Molempia lapsia rakastan ja kuopus oli vauvana jopa suht helppo, mutta silti oli rankkaa....esikoinen heräili öisin 2-vuotiaaksi asti ja kuopusta imetin samaan aikaan monta kertaa yössä. Tässä plussat ja miinukset:
Plussat:
- ekat 6kk oli jopa helppoja päivällä, koska nukkuivat päikkärit samaan aikaan. Vauva meni esikoisen rytmissä.
- ei ollut paljon mustasukkaisuutta
- vauva-aika oli hyvin muistissa vielä
- kuopukselle ei tarvinnut ostaa paljoa mitään tavaroita yms.
- lapset ovat leikkineet keskenään 8-9kk ikäisestä (nyt ovat 1v ja 2,5v)
- toka raskaus ja synnytys oli onneksi superhelppo. Jaksoin hyvin kantaa 1-vuotiasta ison mahan kanssa. Synnytyksestä palauduin tosi nopeasti, menin jo muskariin esikoisen kanssa muutama päivä synnytyksestä :-).
Miinukset:
- JATKUVA LOPUTON UNIVELKA. Viimeiset 3 vuotta olen herännyt joka yö monesti...tämän seurauksena hermot on jatkuvasti kireällä, huudan lapsille, parisuhde kärsiny, mies oli uupumuksen / burn-outin takia saikulla yms.
- Molemmat lapset heräili, esikoinen vielä heräili kun kuopus syntyi
- lapset ei ole saanu yksilöllistä huomiota niin paljon
- Vauva-ajan leppoisuudesta ei ollut tietoakaan
- jatkuva huono omatunto, riittämättömyyden tunne kun ei ehdi, kerkeä, jaksa
- 1,5-vuotiasta ei voi viedä mihinkään kerhoon tms. jotta äiti saisi levätä vauvan kanssa hetken
- Kuopus ei ole juuri ikinä saanut olla äitinsa kanssa kahden, koska esikoinenkin aina kotona
- Parisuhteelle ei ole aikaa. Isovanhemmat ei jaksa hoitaa kahta vauva-ikäistä.
- Työn määrä todellakin tuplaantui. Rankinta oli ehkä kun kuopus lähti liikkeelle eli 6kk-1v ja esikoinen opetteli pottailua samalla. Tosi hankalaa opettaa esikoista kuivaksi kun kuopuskin on hoidettavana ja roikkuu lahkeessa, konttaa pissalammikoihin yms.
- Omaa aikaa ei juuri ole jos sitä ei ota. Me olemme miehen kanssa vuorotelleet paljon, mutta sen seurauksena kahdenkeskistä ja perhe-aikaa on vähän.
ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ RYHTYKÖ TÄHÄN!
Mulla on ihana kokemus lapsista pienellä ikäerolla. Esikoinen oli 1v5kk kun vauva syntyi. Ei ole ollut vaikeaa eikä raskasta. Esikoinen nukkuu yönsä hyvin ja on kiltti ja rauhallinen kaikenkaikkiaan. Vauva viihtyy omissa oloissaan leikkimatolla, niin saan puuhailtua esikoisen kanssa tarvittavat (syötöt, pukemiset, yms.). Kuivaksi opetellaan paraikaa (esikko nyt 1v8kk), joten päivällä ei tarvitse vaihdella kuin vauvan vaippoja. Esikoinen ei ole ollut mustasukkainen lainkaan vauvasta vaan pikemminkin haluaisi aina auttaa ja kiikuttaa tuttia vauvalle, kun vauva itkee jne. Meillä esikko on välillä mummulassa ja silloin äiti saa vauvan kanssa yhteistä aikaa, joskus isä lähtee esikoisen kanssa kyläilemään, jne. ja minä (äiti) käyn muskarissa vain esikon kanssa, joten kyllä hänkin saa omaa aikaa vain toisen vanhemman kanssa.
Kaikki taitaa olla suhteellista, riippuu omasta asennoitumisesta ja tietty siitä, kuinka "helppoja" tapauksia lapset ovat. Meillä onneksi on isovanhemmista ollut paljon apua, mielellään ovat lasten kanssa (eivät ole kovin vanhoja). Tälläin ollaan saatu aikaa miehen kanssa kahdestaan, mutta totuus on, että onhan sekin hyvää aikaa, kun perheenä touhutaan kaikenlaista :) Omaa aikaa saan, kun lähden esim. jumppaan pari kertaa viikossa. Tai kauppaan ilman lapsia.
Minä sanoisin tällä kokemuksella, että tee ihmeessä lapset pienellä ikäerolla, on niistä sitten seuraa toisilleen ja sinun ei tarvitse aloittaa vaipparumbaa alusta juuri kun olet siitä jo kerran päässyt :)
Pakko kyllä vastata, että toki meilläkin suurin osa rankkuudesta johtui juuri tuosta valvomisesta, mutta minusta näin jälkikäteen ajateltuna voin sanoa, että ei kannata ottaa sitä riskiä, että molemmat lapset valvottaa. Itse olin todellakin asennoitunut, että on rankkaa, mutta jos tarpeeksi uupuuu ja valvoo esim. 2-3- vuotta putkeen, ei sitä enää jossain vaiheessa voi vain mennä "asenteella" jos tarpeeksi uupuu tai masentuu :-( . Itse tsemppasin ekat 6kk kuopuksen jälkeen ja uskottelin "kyllä tämä on helpompaa kuin luulin", mutta nyt voin myöntää toisin. Itse asiassa tuossa vaiheessa kuin teillä nyt, oli kaikista helpointa. Rankinta oli, kun kuopus oli 6kk-1v ja esikoinen uhmaiässä. Kuitenkin luin jostain tutkimuksesta, että puolet 2-vuotiaistakin vielä heräilee öisin eli jos jollekin sattuu syntymään tosi supernukkuja lapsi, ei kannata olettaa ja ottaa riskiä...tiedän paljon tapauksia, joissa lapset tehty liian pienellä ikäerolla ja seurauksena on ollut masennus, uupumus ja vielä avioero! Hienoa, että sinulla on mennyt hyvin, mutta todella monella ei ole tuo sama kokemus kuin sinulla! Odota vielä 1,5 vuotta ja sano sitten, suositteletko samaa ikäeroa!
lapseni jo yli 20 vuotta sitten essun ja keskimäisen ikäeroa hiukan alle vuosi ja kun keskimäinen oli 2 vuotta näki kuopus päivän valon, tulihan tuossa tuota vaippaa vaihdettua, mut ehottomasti oon sitä mieltä et mieluummin pienenpi kuin suurempi ikäero, meil ei ollu mustiskohtauksia tai muutakaa sellasta, kaikki nukkuvat hyvin yönsä ja leikit sattu aika hyvin kohilleen, vieläkin näyttää veljessarja olevan kovinpaljon tekemisissä toistensa kanssa ku elämänvaiheet on likipitäin samat...