Vain yksi vastaus (5. osa)

Jussi lähti juoksemaan, jolloin mäkin otin jalat alle. Mä olin aivan sekaisin enkä tajunnut tilanteesta mitään. Mä halusin päästä kotiin ja heti. ''Tuomas, älä mee!'' Jussi huusi hätääntyneesti. Tai siltä se kuulosti. Mä en ottanu sitä kuuleviin korviini vaan pinkaisin entistä kovempaan vauhtiin. Jussi kuitenkin saavutti mua koko ajan, ja mä koetin parhaani mukaan karata. Mä tiesin, että Jussi sais mut kiinni - se oli vain ajan kysymys.

Jussi tarrasi mun reppuun ja onnistuikin repimään sen pois mun päältä. ''Tumppi, mikä sulla on?'' Jussi kuulosti huolestuneelta. Mä vaan hengitin raskaasti enkä vastannut. Mä en myöskään edes yrittäny ottaa mun reppua takaisin. Tilanne ei edennyt mihinkään. Jussi ei keksinyt yhtään tapaa saada mut murtumaan. Mun oli pakko tehdä jotain, sillä mä halusin kotiin.

''Jussi, anna mun reppu.'' ''En varmasti anna. En, ennen kuin sä sanot ne sanat uudestaan, millä sä mut pysäytit.'' Mä kirosin mielessäni. Jussi se keinot keksii... Saatanan saatana. ''Jussi, älä pakota mua-'' ''Kyllä mä voin tän mukanani kotiinkin viedä'', Jussi tokaisi nopeasti. Mun oljenkorret katkesi yksi kerrallaan. Mulla oli edelleenkin jokin, joka esti mua sanomasta Jussille uudestaan...

''Jussi...'' mä sanoin heikosti ja katselin sitä. Minkä takia sen piti näyttää niin söpöltä... ''Tumppi, sä sanoit sen jo. Mä kuulin sen selvästi. Sano se uudestaan.'' Mä mietin, että ketä mä enää huijasin. ''Jussi, mä - rakastan sua...'' Ei ollut kaukana, etten mä olis ruvennut itkemään. Jussi tiputti mun repun maahan ja rutisti mua itseään vasten.

Mulla alkoi seisoa välittömästi enkä en voinut sille mitään. Mä riisuin Jussin repun ja kiersin omat käteni Jussin ympärille. Se hetki oli ainut laatuaan - arvokkain mun elämässä. Jussin halaaminen tuntui paremmalle kuin ykskään orgasmi. Samalla mua huvitti, kun Jussi oli kuitenkin melkein kymmenen senttiä mua lyhyempi. Pikku söpöliini ja hujoppi - yhdessä.

Sitten mä tunsin Jussin kivikovan kalun mua vasten. Mulla alkoi seisoa kovempaa kuin koskaan, ja mun sydän hakkas enemmän kuin laki salli. Mun jalat taas tuntui ihan ylikypsältä spagetilta. Itse asiassa mulla oli pahoja vaikeuksia pysyä pystyssä.

Siinä samassa mä huomasin, että Jussi nyyhkytti. Sen kyyneleet valui mun takkia pitkin. Mä säikähdin, ja päätin valita mun sanat tosi tarkkaan. ''Jussi...'' Jussi niiskutti ja kysyi: ''Niin?'' Sen äänikin oli ihan itkuinen. Musta alkoi tuntua tosi ikävältä. ''Onks sulla joku pahasti?'' Mä toivoin enemmän kuin mitään muuta, että Jussi vastaisi- ''Ei, vaan mä oon niin helpottunut...'' Jussi tuhersi. Mä olin samaan aikaan onnellinen ja surullinen.

''Jussi, älä itke. Se on ohi.'' Heti musta alkoi tuntua siltä, että olis pitäny pehmentää vähän. Jussi irrottautui musta ja kokosi itsensä. Sillä oli viekas ilme kasvoillaan. ''Nyt on sun vuoro pussata mua.'' Sen sanat iski mun tajuntaan. Mä aloin pelätä ihan tosissani, että mä pyörtyisin onnesta. ''Mä odotan'', Jussi sanoi hitaasti ja hymyili. Mun sydän pamppaili niin tiheään, että mä aattelin sen lentävän kohta mun rinnasta ulos. Mä päätin rohkaistua ja otin Jussia takaraivosta kiinni. ''Se on menoa nyt'', mä tokaisin ja painoin mun huulet Jussin omia vasten.

Mun yllätykseksi Jussi raotti huuliaan, ja mun kieli tunkeutui vahingossa sen suuhun - se oli jotain, mitä mä en ollut odottanut. Jussi oli ihan täysillä hommassa mukana: sen kieli tutkiskeli mun suun joka sopukan ja leikitteli mun kielen kanssa. Mulla oli seissyt koko ajan ja mä olin niin kiimassa, että multa meinas tulla alta aikayksikön. Mä jouduin lopettamaan, vaikka mä en olis koskaan halunnut. Samantien mulle tuli hirvee morkkis, kun mä olin lopettanut mun ensisuudelman kesken.

''Jussi, mä oon tosi pahoillani - mut multa meinas tulla'', mä sopersin nolona. Jussi kuitenkin katsoi mua tosi lempeästi. ''Ei mullakaan kovin kaukana ollut'', Jussi myönsi. ''Mennään meille. Ei oo ketään kotona moneen tuntiin.'' Mun elin heräs uudestaan eloon. Mua jännitti aivan valtavasti. ''Jussi, edetäänks me nyt vähän liian nopeesti?'' mä kysyin huolestuneena. Jussin vastaus oli varmaakin varmempi: ''Ei todellakaan - ainakaan mun mielestä. Mä olisin halunnu mennä sun kanssa sänkyyn jo monta viikkoa sitten.'' Mun vatsassa lenteli valtava parvi perhosia. Nyt todellakin mentiin ja kovaa.