Nimittäin rakensimme kesämökin 150 mm pelkkahirsistä, jotka sahattiin kevättalvella, rimotettiin harvaan katolliseen taapeliin ja annettiin kuivaa siinä seuraavaan talveen. Ammattiveistäjä rakensi(vaikkakin aina välillä arvostellen aika rajustikin taapelissa kieroituneita ja osittain sinistyneitä hirsiä) niistä hyvän 40 m2 mökin.
Harmittaa vain, kun en uskonut timpuria, kun hän sanoi, että "hirret pitää laittaa seinään eikä taapeliin".Kävin äskettäin katsomassa saman ammattimiehen, muutama vuosi sitteen, tuoreesta 230 mm hirrestä veistettyä isoa huvilaa. Hämmästykseni oli suuri, kun seinässä kuivuneet hirret oli vähemmän kieroutuneita kun minun mökkini seinissä, eikä halkeamia ei ollut sen enempää ja erittäin huolella tilkityissä nurkissa ja varauksissa ollut mitään sanomista. Hirsipinnat oli sisäpuolelta höylatty ja niissä ei ollut pienintäkään sinikaa. Toisin on minun mökkini seinät, joissa on lähes jokaisen välikepin sininen jälki, höyläsimme hirret sisäpuolelta, mutta silti niihin jäi sinistä. Siis perinnerakentamisessa hirret seinään, eikä taapeliin.
Seinähirsien kuivaaminen taapelissa olikin virhe.
20
12417
Vastaukset
- boolshit
Kieroutuminen on merkki huonosti valikoidusta puusta, ei taapeloinnin aiheuttamasta ongelmasta.
Typerää väittää etteikö mahd. kieroutuminen ole parempi huomioida jo veistovaiheessa, ei veiston jälkeen puun kuivuessa. Jos puu on "luonteeltaan kiero", tapit ei estä kaikkea kieroilua ja voit uskoa huviksesi, seinässä solmuun vääntyvä (tuoreesta työstetty) ei ole silmämilo.
Timpuria on v#tuttanut koska "kiero" hirsi on veemäinen sovitettava jne. työstövaiheessa eli hidastaa työstöä, muuta ongelmaa ei todellakaan ole.
(Hirsipinnat oli sisäpuolelta höylatty)
Mikä ihmeen ammattiveistäjä ja mihin joutui perinnerakentaminen? Taas joku kylätimpuri (lue kansalaisopiston tms moottorisahaveistäjäkurssin suorittanut teeseitse "timpuri").
Miten ihmeessä kykenit silmämääräisesti toteamaan valmiin rakennuksen nurkkien ja varauksien erittäin huolellisen tilkitsemisen??
Sinivika (?) on merkki väärin suoritetusta kaadosta (vuodenaika) tai kosteudesta (taapelointivirhe tms). Täysin sinistymättömän valmiin kehikon saa helposti sinistymään jos kattaminen viivystyy syystä tai toisesta.- mökk,
Mökkini hirret on talvella hakattua valikoitua laatumäntyä ja taapelointi/rimotus suoritettiin oikeaoppisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti. Tyvessä ristisinistä ei juurikaan ilmennyt ,mutta latvapäässä kepin jälki näkyy lähes joka hirressä. Taapelissa hirsiin tuli myös muita värivikoja, kuten rumaa päivettymistä, harmautta ja raitoja, jotka oli ilman muuta höylättävä, mutta kaikki ei vaan lähtenyt.
Oikein muuten arvasit, mökkini veistäjä ei ole kaupungista, vaan hän on tältä kylältä 40 vuotta hirsirakennuksia ammatikseen veistellyt ja nuoruudessaan puusepän kurssin käynyt kylätimpuri, jonka taitoon ja sanaan luotan kuin kirveen silimään ja niin tekevät kaikki muutkin hänen asiakkaansa, minä vaan olin nauta kun tein toisin kun hän neuvoi, siis" hirsien paikka on seinässä ei taapelissa".
Hän kertoi selityksen sille, miksi pelkkahirsi kuivaessaan seinässä kieroituu vähemmän kun taapelissa? Hän sanoi että" varauksen teko poistaa puuta ja tappaa jännitystä ns. hirren kolmannelta kantilta ja oiken tehty varaus pureutuu alimmaisen hirren selkään tasaisena puristavana pihtinä, näin tukien toisiaan hirret pysyvät lähes kaikki suorassa. Hän lisäsi vielä, että "entisajan timpurit ja puusepät kuivasivat jopa useita vuosia muita tarvevärkkiä, mutta seinähirsiä ei kuivattu, muuten kun jos rakentaminen jostain syystä joudyttiin siirtämään
seuraavaan vuoteen". - laatumokia?
mökk, kirjoitti:
Mökkini hirret on talvella hakattua valikoitua laatumäntyä ja taapelointi/rimotus suoritettiin oikeaoppisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti. Tyvessä ristisinistä ei juurikaan ilmennyt ,mutta latvapäässä kepin jälki näkyy lähes joka hirressä. Taapelissa hirsiin tuli myös muita värivikoja, kuten rumaa päivettymistä, harmautta ja raitoja, jotka oli ilman muuta höylättävä, mutta kaikki ei vaan lähtenyt.
Oikein muuten arvasit, mökkini veistäjä ei ole kaupungista, vaan hän on tältä kylältä 40 vuotta hirsirakennuksia ammatikseen veistellyt ja nuoruudessaan puusepän kurssin käynyt kylätimpuri, jonka taitoon ja sanaan luotan kuin kirveen silimään ja niin tekevät kaikki muutkin hänen asiakkaansa, minä vaan olin nauta kun tein toisin kun hän neuvoi, siis" hirsien paikka on seinässä ei taapelissa".
Hän kertoi selityksen sille, miksi pelkkahirsi kuivaessaan seinässä kieroituu vähemmän kun taapelissa? Hän sanoi että" varauksen teko poistaa puuta ja tappaa jännitystä ns. hirren kolmannelta kantilta ja oiken tehty varaus pureutuu alimmaisen hirren selkään tasaisena puristavana pihtinä, näin tukien toisiaan hirret pysyvät lähes kaikki suorassa. Hän lisäsi vielä, että "entisajan timpurit ja puusepät kuivasivat jopa useita vuosia muita tarvevärkkiä, mutta seinähirsiä ei kuivattu, muuten kun jos rakentaminen jostain syystä joudyttiin siirtämään
seuraavaan vuoteen".tapit hirren pitää paikoillaan, ei varaus. Viime kesänä viimeksi tuli vastaan hirsirakennuksen sisävalmiustyöt ja kohteessa pari hirttä oli jo vääntynyt pois varauksesta tapituksesta huolimatta.
Oikea taapelointitapa tarkoittaa yleensä sitä, ettei taapeli ole suorassa auringonpaisteessa (värivikoja, päivettymistä, harmautta jne) eikä liian tuulisella paikalla. Kunnolla irti maasta suoralla pohjalla. Suojaus tuulelta, auringolta, sateilta jne. tavalla jossa hirret ei vastaavasti yksinkertaisesti homehdu liian "hyvän" suojauksen takia.
Kotiläksy:
Katso seuraavalla mökkikäynnillä vääntyneet hirret. Yhteistä jokaiselle se, että jokaisessa keskikohdan halkeamat eivät ole hirren suuntaisesti vaan viistoittain. Yhtä kuin "kiero" puuaines.
Seuraavaksi katso hirsiä jotka eivät ole vääntyilleet. Jokaisessa halkeamat ovat puun suuntaisesti "suorassa".
Ennen kehikoita veisteli maatalojen isännät omiin tarpeisiinsa. Talvella koska on ainoa oikea kaatoajankohta. Lisäksi ainoa hetki jolloin maatalon isännällä ei ollut pelto- tms. töitä.
Kehikot veistettiin kaatopaikalla lähinnä sen takia ettei materiaalin kuskaileminen "raakana" olisi niillä hevos/miesvoimilla ollut kovinkaan järkevää. Rekikin luisti silloin kuten nytkin lumella paremmin kuin soralla tms. Valmis kehikko numeroituna oli yhtä kuin huomattavasti vähemmän puuta kuljetettavaksi verrattuna täysitukkeihin.
Huolimatta edellisiä käytännön faktoja, myös hirsien kuivaaminen ei ollut mitenkään outo ilmiö. Kuivumista hidastettiin erinäisillä tavoilla halkeilun vähentämiseksi. Joko osittaisella aisaamisella tai vaikka tervaamalla hirsien päät jne. jne.
Ammattimies ei hirsiä höylää. Ammattimies käyttää VAIN piilukirvestä seinäpintojen oikaisemiseen tai koristelemiseksi (maalut). Itse en henkilökohtaisella tasolla tunne ensimmäistäkään itseään veistäjäksi kutsuvaa timpermannia joka höyläisi hirsiä, en yhtä ainoaa ja lista on pitkä.
Muutenkin yhtälö käsinveisto(?) höyläpinnalla on hyvin ristiriitainen. Eikö olisi ollut sama tilata höylähirttä? Jos hakemalla haetaan käsityön kautta joitain perinnearvoja tms, viimeistään seinäpintojen höylääminen on jo kuningasluokan moka, tekijältä tai tilaajalta. Siinä ei pitäisi silmään pistävän hirsen väriviat(?) tai halkeamiset vaan pilattu työ asia kärjistäen ja liioitellusti esitettynä.
Ehkä natinan aihe johtui siitä, että kuiva puu on vaikeampaa työstettävää kuin talvella tuore jäinen puu, raskasta materiaalia verrattuna kuivattuun mutta vaikeasti työstettävää?
Siis perinnerakentamisen ollessa kyseessä eli työstö suoritetaan "teräaseilla" .
- Toinen kokematon
Kokemattomalla sattuu virheitä, toivottavasti ei minun tulevassa hirsiprojektissa. Olen tässä tulevaa kesää odotellessa lueskellut netistä ja kirjaston kirjoista, ohjeita puun käsittelystä, sen olen oppinut, että puu pitää kaataa talvella ja kuoria enimmät kuoret keväällä ja lisäksi sahatavaran pirkkana pitää käyttää kuivaa puuta, tällä ehkäistään jäljet sahapuussa.
Hyvä kun ihmiset kirjoittelevat omista huonoista kokemuksistaan, näin muut välttyvät tekemästä samoja virheitä, kiitos alittajalle.- mökk.
En oikein ymmärrä, miksi jonkun mielestä hirren höylääminen tekee Timpurista ammattitaidottoman? Käsikutterillahan sekin työ tehtiin, tosin järeällä sellaisella, kutterin höyläysleveys oli 320 mm ja jälki oli kyllä erinomainen. laineveisto piilukirveellä olis tullut sen verran kalliimmaksi, että valitsin höyläyksen.
Hinsirakennukset (ei teolliset)on veistetty ja tietysti tullaan jatkossakin enin osa rakentamaan tuoreesta puusta( . Koska taapelissa hirret halkeavat ja kieroutuvat aivan samoin kun seinässä kuivuessaan ja vaikka välirimat on kuivia ja kirkkaita, silti riski sinistymisestä on todella suuri, se on minun kokemukseni.
Tapituksesta sen verran, että purimme ja kokosimme toiseen paikkaan v 1826 rakennetun upean 2 kerroksisen vilja-aitan. Hieman hämmästelimme kun hirsissä ei ollut ainoatakaan tappia, ainoastaan päätkolmioiden hirret oli tapitettu lyhyillä tapeilla jotka juuri pari senttiä uppos alimmaiseen. Tästä opimme sen, että hirret pysyvät seinässä ilman tapitustakin, mutta en minä niitä kylläkään pois jättäs. - uvufytd
mökk. kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi jonkun mielestä hirren höylääminen tekee Timpurista ammattitaidottoman? Käsikutterillahan sekin työ tehtiin, tosin järeällä sellaisella, kutterin höyläysleveys oli 320 mm ja jälki oli kyllä erinomainen. laineveisto piilukirveellä olis tullut sen verran kalliimmaksi, että valitsin höyläyksen.
Hinsirakennukset (ei teolliset)on veistetty ja tietysti tullaan jatkossakin enin osa rakentamaan tuoreesta puusta( . Koska taapelissa hirret halkeavat ja kieroutuvat aivan samoin kun seinässä kuivuessaan ja vaikka välirimat on kuivia ja kirkkaita, silti riski sinistymisestä on todella suuri, se on minun kokemukseni.
Tapituksesta sen verran, että purimme ja kokosimme toiseen paikkaan v 1826 rakennetun upean 2 kerroksisen vilja-aitan. Hieman hämmästelimme kun hirsissä ei ollut ainoatakaan tappia, ainoastaan päätkolmioiden hirret oli tapitettu lyhyillä tapeilla jotka juuri pari senttiä uppos alimmaiseen. Tästä opimme sen, että hirret pysyvät seinässä ilman tapitustakin, mutta en minä niitä kylläkään pois jättäs.Hirsiä ei ole KOSKAAN höylätty perinnerakentamisen yhteydessä, siitä kait oli kyse?
Olisihan "ammattilainen" voinut kaivaa pakin pohjalta vaikka sen sähkökäyttöisen rälläkkäpiilun sähköhöylän sijaan?? Joskus olen joutunut itsekkin tekemään "ei ammattimaista" hirrenveistoa työnantajan kiireen tai taloudellisten rajoituksien takia. Ei kovinkaan palkitsevaa työtä tekijälleen. Edellisen perusteella voikin olla niin, että timpurisi olisi osannut hommansa mutta sinun tietosi "perinnerakentamisesta" on vajavaisia mikä ei ole syytös vaan arkipäivää.
Edelleen, en tunne ensimmäistäkään veistäjää (perinteinen hirrenveisto) joka edes omistaisi sähköhöylää saati sellaista käyttäisi kohteissaan.
Et joko lukenut edellistä viestiä tai et ymmärtänyt lukemaasi? Hitaalla kuivattamisella (taapelissa) nimenomaan pyrittiin estämään halkeilua. Tuoreesta veistettäessä kuivuminen on aina nopeaa joten sitä kautta halkeilua esiintyy väistämättä. Varsinkin pelkkahirren ollessa kyseessä. Valmiissa seinässä tuoreet hirret pamahtaa auki koska kuivuminen on nopeaa auringon paisteessa ja tuulessa kevään koittaessa. Siinä mielessä joko "ammattilaisesi" tai sinä puhut puuta heinää koska edellä mainitut asiat tuntee jokainen ammattilainen? Kuten myös sen, ettei halkeilu ole vika vaan yksi hirren ominaisuuksista.
Kerran on itselläkin tullut vastaan kohde missä kehikoiden työstön yhteydessä ei tappeja löytynyt mistään. Työnjälki kertoi muutenkin ettei "timpurin" ammattitaito ollut kovinkaan kaksinen. Tosin vanha savupirtti ajalta jolloin työkaluja ei välttämättä ole ollut tarjolla? Joka tapauksessa korjaustoimenpiteiden yhteydessä apuföljareita joutui käyttämään paljon koska kehikko oli solmussa joka suuntaan koska tappeja ei löytynyt. Karatkin puuttui jokaisesta aukon pielistä yms. ihmeellisyyksiä.
Mikä ihme sai valitsemaan käsinveiston jonka tavallaan "nollasit" höyläämisellä?
Jos vielä palaan sanaan ammattilainen sillä perusteella että ammattilaisen tuntee nimenomaan veistojäljestä, oli se sitten varauksien tai nurkkien työstö tai juurikin se oleellisin eli maalunveisto ja siinä onnistuminen. Taidokas (vaativa) maaluveisto on merkki erittäin korkeasta ammattitaidosta. Ei onnistu kuin vuosien työkokemuksella (ja jota kaikki ei koskaan edes opi). Jos totta puhutaan, itse en tunne kuin kaksi piiluajaa joiden kädentaitoja ei voi kuin ihailla. - mökk,
uvufytd kirjoitti:
Hirsiä ei ole KOSKAAN höylätty perinnerakentamisen yhteydessä, siitä kait oli kyse?
Olisihan "ammattilainen" voinut kaivaa pakin pohjalta vaikka sen sähkökäyttöisen rälläkkäpiilun sähköhöylän sijaan?? Joskus olen joutunut itsekkin tekemään "ei ammattimaista" hirrenveistoa työnantajan kiireen tai taloudellisten rajoituksien takia. Ei kovinkaan palkitsevaa työtä tekijälleen. Edellisen perusteella voikin olla niin, että timpurisi olisi osannut hommansa mutta sinun tietosi "perinnerakentamisesta" on vajavaisia mikä ei ole syytös vaan arkipäivää.
Edelleen, en tunne ensimmäistäkään veistäjää (perinteinen hirrenveisto) joka edes omistaisi sähköhöylää saati sellaista käyttäisi kohteissaan.
Et joko lukenut edellistä viestiä tai et ymmärtänyt lukemaasi? Hitaalla kuivattamisella (taapelissa) nimenomaan pyrittiin estämään halkeilua. Tuoreesta veistettäessä kuivuminen on aina nopeaa joten sitä kautta halkeilua esiintyy väistämättä. Varsinkin pelkkahirren ollessa kyseessä. Valmiissa seinässä tuoreet hirret pamahtaa auki koska kuivuminen on nopeaa auringon paisteessa ja tuulessa kevään koittaessa. Siinä mielessä joko "ammattilaisesi" tai sinä puhut puuta heinää koska edellä mainitut asiat tuntee jokainen ammattilainen? Kuten myös sen, ettei halkeilu ole vika vaan yksi hirren ominaisuuksista.
Kerran on itselläkin tullut vastaan kohde missä kehikoiden työstön yhteydessä ei tappeja löytynyt mistään. Työnjälki kertoi muutenkin ettei "timpurin" ammattitaito ollut kovinkaan kaksinen. Tosin vanha savupirtti ajalta jolloin työkaluja ei välttämättä ole ollut tarjolla? Joka tapauksessa korjaustoimenpiteiden yhteydessä apuföljareita joutui käyttämään paljon koska kehikko oli solmussa joka suuntaan koska tappeja ei löytynyt. Karatkin puuttui jokaisesta aukon pielistä yms. ihmeellisyyksiä.
Mikä ihme sai valitsemaan käsinveiston jonka tavallaan "nollasit" höyläämisellä?
Jos vielä palaan sanaan ammattilainen sillä perusteella että ammattilaisen tuntee nimenomaan veistojäljestä, oli se sitten varauksien tai nurkkien työstö tai juurikin se oleellisin eli maalunveisto ja siinä onnistuminen. Taidokas (vaativa) maaluveisto on merkki erittäin korkeasta ammattitaidosta. Ei onnistu kuin vuosien työkokemuksella (ja jota kaikki ei koskaan edes opi). Jos totta puhutaan, itse en tunne kuin kaksi piiluajaa joiden kädentaitoja ei voi kuin ihailla.No ilman muuta perinteinen hirsirakennus oli minulle ainut vaihtoehto, arvostan suuresti hirsirakentajaa, joka saa suuret hirret sopimaan toisiinsa kuin yhteen kasvaneet, ja on todella hienoa katsella seinässä järeitä puita, ne ovat kuin Luojan maalaamia tauluja joissa näkyy niiden ehkä satoja vuosia vanha elämän kaari, jota muuten sileä höyläpinta ehkä parhaiten tuo esiin.
Eikös sitä sanota että parempi suora silonen. kun rumasti ruusattu. Siis rälläkkäpiiluamista en hyväksy minkäänlaisissa olosuhteissa, se on sama kun lautaloon asennnetaan hirrestä taikinoidut valenurkat, siis mielestäni rälläköinti alentaa rakkennuksen arvoa heti ensimmäisen vedon lälkeen. Alussa omaani vertaamani rakennus on laineveistetty piilukirveellä ulkopuolelta ja sisäpuoli höylätty on muuten vaimoväen mieleen sileine pintoineen.
Tapulissa kuivauksesta vielä senverran, että mitä hitaammasti hirsi kuivaa sitä varmemmin se sinistyy. - Siis..?
mökk, kirjoitti:
No ilman muuta perinteinen hirsirakennus oli minulle ainut vaihtoehto, arvostan suuresti hirsirakentajaa, joka saa suuret hirret sopimaan toisiinsa kuin yhteen kasvaneet, ja on todella hienoa katsella seinässä järeitä puita, ne ovat kuin Luojan maalaamia tauluja joissa näkyy niiden ehkä satoja vuosia vanha elämän kaari, jota muuten sileä höyläpinta ehkä parhaiten tuo esiin.
Eikös sitä sanota että parempi suora silonen. kun rumasti ruusattu. Siis rälläkkäpiiluamista en hyväksy minkäänlaisissa olosuhteissa, se on sama kun lautaloon asennnetaan hirrestä taikinoidut valenurkat, siis mielestäni rälläköinti alentaa rakkennuksen arvoa heti ensimmäisen vedon lälkeen. Alussa omaani vertaamani rakennus on laineveistetty piilukirveellä ulkopuolelta ja sisäpuoli höylätty on muuten vaimoväen mieleen sileine pintoineen.
Tapulissa kuivauksesta vielä senverran, että mitä hitaammasti hirsi kuivaa sitä varmemmin se sinistyy.Perinteinen hirsirakennus oli ainoa vaihtoehto ja rälläkkäpiiluamista et hyväksy missään olosuhteissa ja se alentaa rakennuksen arvoa mutta höylääminen on jees??
Mitä järkeä tuossa nyt oli??
Piiluaminen kuuluu perinnerakentamisen historiaan ja työtapoihin, ei sähköhöylä. Mikset tilannut höylähirttä? Maalut nimenomaan antaa seinille oman ilmeensä, höylätty pinta on kuollutta pintaa esteettisessä mielessä. Itse oikein kohdistan valon tavalla joka korostaa veistopintaa.
Makuasiat nyt on makuasioita mutta en ymmärrä "perinnerakentamista" jossa käsityö nollataan koneellisella viimeistelyllä. Ei puutu kuin lakka pinnasta, parketit lattiasta, palahuopa katosta ja alumiini-ikkunat yms?
Rälläkkäpiiluamisesta ollaan sentään samaa mieltä.
Miten se höyläpinta eroaa piilupinnasta jos rouvat kiittelee? Luututaanko teillä seinät vai miten tuo nyt tulisi ymmärtää? Kovin on huonoa puuta tai kirves tylsä jos veistojälki on "tikkuista"? Olen kyllä kerran nähnyt piiluajan työssään ja hän veteli juuriharjalla tikut veks.
Sovitaan niin, että seinäpinnat voi myös höylätä mutta älä perustele sitä asiaan kuuluvana perinnerakentamisen yhteydessä? Annat vain itsestäsi tyhmän kuvan. Muutenkin teoriasi (lue selitykset) horjuu koska alussa kerroit päätyneesi höyläämiseen piiluamisen korkean hinnan takia... - mökk.
Siis..? kirjoitti:
Perinteinen hirsirakennus oli ainoa vaihtoehto ja rälläkkäpiiluamista et hyväksy missään olosuhteissa ja se alentaa rakennuksen arvoa mutta höylääminen on jees??
Mitä järkeä tuossa nyt oli??
Piiluaminen kuuluu perinnerakentamisen historiaan ja työtapoihin, ei sähköhöylä. Mikset tilannut höylähirttä? Maalut nimenomaan antaa seinille oman ilmeensä, höylätty pinta on kuollutta pintaa esteettisessä mielessä. Itse oikein kohdistan valon tavalla joka korostaa veistopintaa.
Makuasiat nyt on makuasioita mutta en ymmärrä "perinnerakentamista" jossa käsityö nollataan koneellisella viimeistelyllä. Ei puutu kuin lakka pinnasta, parketit lattiasta, palahuopa katosta ja alumiini-ikkunat yms?
Rälläkkäpiiluamisesta ollaan sentään samaa mieltä.
Miten se höyläpinta eroaa piilupinnasta jos rouvat kiittelee? Luututaanko teillä seinät vai miten tuo nyt tulisi ymmärtää? Kovin on huonoa puuta tai kirves tylsä jos veistojälki on "tikkuista"? Olen kyllä kerran nähnyt piiluajan työssään ja hän veteli juuriharjalla tikut veks.
Sovitaan niin, että seinäpinnat voi myös höylätä mutta älä perustele sitä asiaan kuuluvana perinnerakentamisen yhteydessä? Annat vain itsestäsi tyhmän kuvan. Muutenkin teoriasi (lue selitykset) horjuu koska alussa kerroit päätyneesi höyläämiseen piiluamisen korkean hinnan takia...No siis höylääminen sopi kukkarolleni parhaiten ja jotenkin ne taapeloinnin aiheuttamat väriviat oli putsattava. Ulkopintaa lukuunottamatta sahapinnalle ei seiniä todellakaan voitu jättää ja olen, kuten jo aiemmin mainitsin todella tyytyväinen höyläpintaan.
Enkä minä nyt niin viimmeisen päälle perinnerakentajä ole. Sammalet, turpeet ja tuohet sekä multipenkit ei tainnut käydä edes mielessäni mökkiäni suunnitellessä ja rakentaessa. Joo rouvat ei ehkä saa välttämättä piilunjäljestä niin suurta taiteellista vaikutelmaa, mutta käytäntö ja siistit pinnat on heille tärkeitä.
Niin se vaan on, tikkuinen veistojälki syntyy taitamattoman veistäjän piilusta, siis vaikka piilu on terävä kun maron kieli, mutta kirves osuu joka iskulla erikohtaan niin tulos on mitä on. Laine on epämääräistä tikkuista ja erilevyistä, eikä laske suoraan alas lähes passissa niin kun pitäisi.
Muuten vieläkin siitä hirsien tapuloinnista, milläs takaat sen, että taapelin pohja pysyy satavarmasti suorassa vaikka vuoden. Kun roudan päälle kevättalvella rakennat taapelin, niin aivan varmasti kovan painon alla roudan sulaessa joku nurkka on kohta 5-10 senttiä alempana, siinä paininpuussa hirret kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi vääntyy oikeen mukavasti otolliseen timpruukuntoon. - kgig8
mökk. kirjoitti:
No siis höylääminen sopi kukkarolleni parhaiten ja jotenkin ne taapeloinnin aiheuttamat väriviat oli putsattava. Ulkopintaa lukuunottamatta sahapinnalle ei seiniä todellakaan voitu jättää ja olen, kuten jo aiemmin mainitsin todella tyytyväinen höyläpintaan.
Enkä minä nyt niin viimmeisen päälle perinnerakentajä ole. Sammalet, turpeet ja tuohet sekä multipenkit ei tainnut käydä edes mielessäni mökkiäni suunnitellessä ja rakentaessa. Joo rouvat ei ehkä saa välttämättä piilunjäljestä niin suurta taiteellista vaikutelmaa, mutta käytäntö ja siistit pinnat on heille tärkeitä.
Niin se vaan on, tikkuinen veistojälki syntyy taitamattoman veistäjän piilusta, siis vaikka piilu on terävä kun maron kieli, mutta kirves osuu joka iskulla erikohtaan niin tulos on mitä on. Laine on epämääräistä tikkuista ja erilevyistä, eikä laske suoraan alas lähes passissa niin kun pitäisi.
Muuten vieläkin siitä hirsien tapuloinnista, milläs takaat sen, että taapelin pohja pysyy satavarmasti suorassa vaikka vuoden. Kun roudan päälle kevättalvella rakennat taapelin, niin aivan varmasti kovan painon alla roudan sulaessa joku nurkka on kohta 5-10 senttiä alempana, siinä paininpuussa hirret kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi vääntyy oikeen mukavasti otolliseen timpruukuntoon.Teknisesti se ulkopinta olisi kaivannut ensisijaisesti sahapinnan "siloittamista" mutta se siitä, makuasioista (oikeaoppisista työtavoista) lienee turha kiistellä?
Perinnerakentaminen ei edellytä maakuoppaan palaamista. Rouvat ne yleensä tahtoo olla näitä perinnefanaatikkoja joita isännät pääasiassa myötäilee hampaita purren. Ennen isännät veisti talon itse, nyt isännät ostaa vanhoja töllejä koska se on kulttuuriteko rouvalle tms.
Sitten se mökki kuitenkin "modernisoidaan" eli peruspilataan eikä vanhasta ole jäljellä sen jälkeen välttämättä yhtään mitään.
Tikut nyt saa aikaiseksi helpoiten tehometsätalouden hedelmää eli paskapuuta käyttämällä rakentamisen yhteydessä. Lohmiminen on se pääasiallisin muoto, koristepiiluaminen on harvinaisempaa, lähes nykyajan brändi. Perinnerakentaminenkin hirsityöstön osiltakin on monelle pääasiassa moottorisahaveistoa eli se siitäkin.
Yleensä riittää että laskeutuu polviasentoon jotta näkee silmämääräisesti että onko pohja pysynyt paikoillaan? Jos heitot on sitä luokkaa että oikasemiseen on tarvetta niin temppuko tuo nyt on nostaa ylös tunkilla jotta saa kiilaa tms sinne minne sillä on käyttöä..
- 18+4
"Jos totta puhutaan, itse en tunne kuin kaksi piiluajaa joiden kädentaitoja ei voi kuin ihailla."
Omituinen tapa kertoa asia? Itse sanoisin saman asian vaikka näin: Itse tunnen vain kaksi piiluajaa, joiden kädentaitoa voi todella ihailla.
Mutta tässä sama asia kerrotaan negaation kautta? Johtuuko negatiivisesta elämänasenteesta vai mistä?
Miten muuten ammattilaisuus käsitetään? Jos toimii ammatissa ja saa siitä palkkansa, eikö hän ole kuitenkaan aina ammattilainen? Vai ammattitaitoinen?
Entä jos on suorittanut hyväksytysti ammattitutkinnon, mutta kädenjälki on kuin ropostelijalla. Onko hän ammattilainen? Olen näiden tekemisiä työmailla korjaillut ja varovasti yrittänyt neuvoa. En ole kuitenkaan hirsiä veistellyt, vaan muuten vaan rakennellut.
Kuka määrittelee ammattilaisuuden ja ammattitaidon ja millä perusteella?- pro?
Jos kertoo ihailevansa parin ukon ammattitaitoa viittaen sillä työn vaikeusasteeseen, kielioppiinko sinä kiinnitit huomion? No onhan sekin yksi tapa osallistua ajatuksien vaihtoon hakemalla viesteistä negaatioita...Tekisi mieli kuitenkin kysyä, miten toisten työnjälen ihailemisessa eli arvostamisessa näet negatiivisuutta? Johtuuko negatiivisesta elämänasenteesta vai mistä?
On omissa pikku kätösissä piilunkin kanssa tuttavuutta tullut tehtyä joten katson omaavani valtuudet kehua itseäni taidokkaampia alan mestareita. Joko nyt kelpasi?
Määritelmiä voi vatvoa vaikka maailman tappiin. Itse tunnen kouluja käymättömiä timpureita jotka pesevät kouluja käyneet mennen tullen ja toisinpäin. Tunnen myös ikänsä hirsiteollisuuden parissa työskennelleitä ihmisiä jotka eivät siitä huolimatta hallitse edes hirsirakentamisen perusaakkosia. Yhteenvetona voin vain valitettavasti todeta että rakennusalalla on paljon ihmisiä joiden ammattitaito ei vastaa työnkuvaa kaikessa laajudessaan. Itsellä lähes puolet eri työmaista on muiden jälkien korjaamista vaikka pyrinkin vastaavat työmaat kiertämään kaukaa. Vastaavasti en ota vastaan työmaita joita en hallitse! Ehkä siinä on yksi tapa määritellä ammattilainen? Maksat kahdelle kirvesmiehelle yhdestä ja samasta työstä ja pahimmassa tapauksessa kahdet materiaalikustannukset jne?
Tässä tapauksessa kohde oli kuitenkin tarkoin määritelty eli perinteisen hirrenveiston ammattilainen. Ammattilaisen tunnistaa periaatteessa vain toinen vastaavan alan ammattilainen. Siis ei pelkästään alalle kouluttautunut vaan nimenomaan alaa henkilökohtaisesti käytännöntyön kautta tunteva ammattilainen. Siinäkin on se ongelma että saman työn suorittamiseen eri tahot voi antaa täysin poikkeavat neuvot ja ohjeet?
Joka tapauksessa, esim. rakennusrestaurointialalla ei perinteisen hirsityön opettamisessa todellakaan höyläillä hirsiä koneellisesti, ymmärsitkö yskän? - köh-köh
pro? kirjoitti:
Jos kertoo ihailevansa parin ukon ammattitaitoa viittaen sillä työn vaikeusasteeseen, kielioppiinko sinä kiinnitit huomion? No onhan sekin yksi tapa osallistua ajatuksien vaihtoon hakemalla viesteistä negaatioita...Tekisi mieli kuitenkin kysyä, miten toisten työnjälen ihailemisessa eli arvostamisessa näet negatiivisuutta? Johtuuko negatiivisesta elämänasenteesta vai mistä?
On omissa pikku kätösissä piilunkin kanssa tuttavuutta tullut tehtyä joten katson omaavani valtuudet kehua itseäni taidokkaampia alan mestareita. Joko nyt kelpasi?
Määritelmiä voi vatvoa vaikka maailman tappiin. Itse tunnen kouluja käymättömiä timpureita jotka pesevät kouluja käyneet mennen tullen ja toisinpäin. Tunnen myös ikänsä hirsiteollisuuden parissa työskennelleitä ihmisiä jotka eivät siitä huolimatta hallitse edes hirsirakentamisen perusaakkosia. Yhteenvetona voin vain valitettavasti todeta että rakennusalalla on paljon ihmisiä joiden ammattitaito ei vastaa työnkuvaa kaikessa laajudessaan. Itsellä lähes puolet eri työmaista on muiden jälkien korjaamista vaikka pyrinkin vastaavat työmaat kiertämään kaukaa. Vastaavasti en ota vastaan työmaita joita en hallitse! Ehkä siinä on yksi tapa määritellä ammattilainen? Maksat kahdelle kirvesmiehelle yhdestä ja samasta työstä ja pahimmassa tapauksessa kahdet materiaalikustannukset jne?
Tässä tapauksessa kohde oli kuitenkin tarkoin määritelty eli perinteisen hirrenveiston ammattilainen. Ammattilaisen tunnistaa periaatteessa vain toinen vastaavan alan ammattilainen. Siis ei pelkästään alalle kouluttautunut vaan nimenomaan alaa henkilökohtaisesti käytännöntyön kautta tunteva ammattilainen. Siinäkin on se ongelma että saman työn suorittamiseen eri tahot voi antaa täysin poikkeavat neuvot ja ohjeet?
Joka tapauksessa, esim. rakennusrestaurointialalla ei perinteisen hirsityön opettamisessa todellakaan höyläillä hirsiä koneellisesti, ymmärsitkö yskän?Ammattiukon tunnistaa usein siitä, ettei se pidä itsestään meteliä mutta töitä on jonossa vuosiksi eteenpäin.
Tosin omalla asuinalueella on myös ammattiukko joka on ylityöllistetty todella halvan hinnoittelun takia. Kaikki jotka häneltä tilaavat tiedostavat että työnjälki vastaa hintaa. Nopeasti hiukan sinne päin eli karkeahkoksi luokiteltavaa jälkeä kaikinpuolin. Mainitut negatiiviset ihmiset kutsuvat työnjälkeä lähinnä sudeksi. Varmaan peto mieheksi?
Viereisellä liikekiinteistöllä toimii vastaavasti ääripään yrittäjä verrattuna edelliseen. Töitä on hänelläkin enemmän kuin ehtii tekemään vaikka hinta on tupla. Kuin myös se työnjälki.
Sitten on vielä näiden kahden välimuoto. Harrastusmielessä (eläkeukko?) veistelee milloin mitäkin satunnaisesti. Hitaasti mutta halvalla ja erittäin hyvää jälkeä.
Ammattiukon tuntee myös korkeasta työmoraalista. Kykenee "tunnustamaan" tehdyt työt. - Money talks
köh-köh kirjoitti:
Ammattiukon tunnistaa usein siitä, ettei se pidä itsestään meteliä mutta töitä on jonossa vuosiksi eteenpäin.
Tosin omalla asuinalueella on myös ammattiukko joka on ylityöllistetty todella halvan hinnoittelun takia. Kaikki jotka häneltä tilaavat tiedostavat että työnjälki vastaa hintaa. Nopeasti hiukan sinne päin eli karkeahkoksi luokiteltavaa jälkeä kaikinpuolin. Mainitut negatiiviset ihmiset kutsuvat työnjälkeä lähinnä sudeksi. Varmaan peto mieheksi?
Viereisellä liikekiinteistöllä toimii vastaavasti ääripään yrittäjä verrattuna edelliseen. Töitä on hänelläkin enemmän kuin ehtii tekemään vaikka hinta on tupla. Kuin myös se työnjälki.
Sitten on vielä näiden kahden välimuoto. Harrastusmielessä (eläkeukko?) veistelee milloin mitäkin satunnaisesti. Hitaasti mutta halvalla ja erittäin hyvää jälkeä.
Ammattiukon tuntee myös korkeasta työmoraalista. Kykenee "tunnustamaan" tehdyt työt.Julkisella sektorilla urakat kilpailutetaan ja yleensä se halvin voittaa. Sitten tämä halvimman tarjouksen jättänyt yrittäjä säästää materiaali- ja työkustannuksissa niin paljon kuin uskaltaa aikasakkojen painaessa päälle. Vironpoikaa ja halvinta 2laadun matskua mitä löytyy jne.
En ihmettilisi jos tämänkin avauksen kirjoittajan urakoistijan valintakriteerit olivat harmaa talous jne? Ei niinkään yrittäjän vika koska suuri osa urakoista annetaan yrittäjille joille palkan voi maksaa pimeästi.
- Normihomma..
Kai veistäjä ymmärsi ensimmäisenä käyttää lyhyempiin hirsiin ne vääntyneet ja suorat pitkiin.
- näinhän se on
No itsellä ainakin runkoja on aina sen verran ylimääräisiä suhteessa tarpeeseen että pahimmat vänkkyrät saa heittää syrjään. Muutenkin hirsikiertojen korkeuseroja on helpompi tasailla kun eri vahvuisia pelkkoja on valita asti. Harvemmin rungot ovat niin tasakokoista että niitä saa summassa heitellä toista toisen selkään..Taapelointi vaiheessa latvan ja tyven mitat metsurinkynällä tms. ylös päihin. Helpottaa lonimista.
Rungot missä on pienempiä heittoja menee pätkinä aukkojen väleihin tms. kuten edellinen kirjoittaja jo totesi. - Saisko niistä
näinhän se on kirjoitti:
No itsellä ainakin runkoja on aina sen verran ylimääräisiä suhteessa tarpeeseen että pahimmat vänkkyrät saa heittää syrjään. Muutenkin hirsikiertojen korkeuseroja on helpompi tasailla kun eri vahvuisia pelkkoja on valita asti. Harvemmin rungot ovat niin tasakokoista että niitä saa summassa heitellä toista toisen selkään..Taapelointi vaiheessa latvan ja tyven mitat metsurinkynällä tms. ylös päihin. Helpottaa lonimista.
Rungot missä on pienempiä heittoja menee pätkinä aukkojen väleihin tms. kuten edellinen kirjoittaja jo totesi.syrjäänheitetyistä vänkkäröistä kehikon vähän edullisemmin?
- kynnenleikkaaja
Niin, todellakin on puita jotka vääntyvät oli ne seinässä, tai taapelissa. Hirsimökkiin ei kannata kaataa puita tuulelle alttiista paikasta. Pellon reunoilta, mäen rinteistä. Varmasti ovat jahnuksia, jotka kuivuessaan vääntyvät. Taapelikuivatuista onkin sitten helppo valikoida ne epäkelvot johonkin muuhun käyttöön. Toisakseen huonoissa olosuhteissa märkänä päällekkäin ladottujen hirsien varaukset mätänevät, jos sinne on jotain eristettä laitettu.
- aukkoja katsellen
Ennen puutavara valikoitiin metsässä ennen kaatoa mutta nykyaikana "tekniikka" on hiukan toinen. Motolla metsään ja joka h..tin runko nurin jolla on rahallista arvoa. Syntyneelle aukolle kasvatetaan tehometsätalouden "kehityksen" myötä nopeasti hyötykasvuinen metsä (lue paskapuuta). Puun "laatu" määritellään kokoluokissa, ei sen laadun perusteella. Metsän omistajalle hitaasti kasvava puu on erittäin huonoa bisnestä joten nopeasti kasvava broileripuu tuo hyvän katteen.
- mökk.
Niinpä ja kaikki hirret halkeavat vääntymisen lisäksi, aivan samoin kuivaessaan taapelissa tai seinässä. Pitkään hirsien kanssa työskenneellä timpurilla on silmää arvioida ja lajitella tuoreenakin hirsiaihiot ja saantokin rakentamisessa on parempi, koska ei sinistymisen takia tarvitse hirsiä heittää sivuun.
Katselin tässä taannoin harvinaista 1900 luvun alussa otettua vanhaa valokuvaa kirkon rakentamisesta pohjanmaalla. Kuvassa kuorimattomia hirsiä veistettiin piilulla maassa ja niitä piiluttiin myös ylhäällä seinässä. Siis sen jälkeen, kun ne oli timprattu pyöreänä seinään. Talvi oli vuoden aika ja miehiä oli ainkin kaksikymmentä kirveineen ja muine työkaluineen hommissa. Hevonenkin oli tukkikuormineen päässyt kuvaan. Kirkko seisoo tänä päivänä eräällä mäellä pohjanmaalla, eikä,, vaikka sammalet asennettiin tuoreitten hirsien väliin lahoamista ole tapahtunut ja nykypäivänähän voidaan varauksen sinistymä estää tehokkaasti vetämällä peruskyllästettä pensselillä varaukseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka1103297GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad?
GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad? Tänään jännittävä finaalilähetys451200- 831172
Tämä on kyllä heittämällä erikoisin ihmissuhde mitä on koskaan ollut
Hulluinta on se että ei edes ole varsinaista suhdetta minkäänlaista, mutta tuntuu kuin olisit elämässäni mukana koko aja541116Helikopteri pörrää ja POLIISIT on eristettynä pururadan vieressä!
Suojatehtävä pitää kiireisenä. Kulut ovat kovat!351072- 601007
Autolla puuhun
Halapahallin kohilla auto puuhun, lujaa on tultu ja ei oo pysyny hallinnassa. Taisipa olla lundin pojan auto, eipä tainn27900- 67878
- 53877
Tunnustan
Vaikka peitän sen erittäin hyvin niin tunnustan että pidän sinusta erittäin paljon, mieheltä naiselle39872