Kuvaa yhdellä sanalla meidän välejä tällä hetkellä

Etäiset.

Rennot välit

Kysymysmerkki

Hylännyt, ei välitä enää, miehellä ei tunteita enää.

Kadoksissa...

ujot

Katkenneet.

Ympäristön aiheuttaman paineen alla lähentymistä odottavat. Ei ihan yhdellä sanalla saa sanottua? Jännittyneet?

Käännekohdassako?

Uteliaat

Passelit.

Kaukana

Jaa kenelle viittisikkö nää tarkentaa aika paljonkin

Myrkylliset.

Hyväntahtoiset.

Ei mitään tunteita enää.

Hellät tai ainakin niissä tuntuu vielä sellainen hellyys, joka ilmenee pojan ja tytön välillä teini-iässä, Ujostellaan mutta ollaan kuitenkin hyvin uteliaita ja kaikella tapaa kiinnostuneita toisesta. Siinä on myös jotain kaunista päättäväisyyttä, ei ole niin kamalan tärkeä osoittaa mieltä tai katsoa sivuun, kun tahtoa nähdä toinen kuitenkin on ja se tuntuu hyvälle. Se on kaunis hetki aina kun toisen kohtaa, se hämmentynyt katse ja hetken pysähtyminen tuntuu kuin kolauttaisi pään kovan metallin reunaan, se kipu valtaa mielen hetkeksi eikä juurikaan ennätä muuta ajatella.

https://www.youtube.com/watch?v=3FiWjTOvLck&list=RD3FiWjTOvLck&start_radio=1

Oliko tämä hänelle vähä kuin virallisissa kirjeissä Teille? No Heille sanoisin, että tyhmä saa olla mutta ei noin tyhmä

Maman piharakennuksessa

Kaartelevat.

Tunnustelevat

What do you mean- do i want someone a** stick in to leather?

Rikotut.

Odottavat.

Menetetyt.

Tietoiset..

palstatuttavat

Tuhottu

Sopuisat.

aistilliset

Välittömät

murheelliset.

visuaalinen

Etäiset, silti rennot

Aistilliset

Muistuttava "rakkaudessa ei ole kyse ulkoisista asioista vaan kahdesta ihmisestä"

Aika leikkisät

Suruisa

Empivät.

Historiaa...

Olemattomat.

Rimpuilevat

Telepaattinen

Entiset.

vaelteleva..

Luontevat.

Post-Harmageddon.

Vetiset.

arvostavat ja tykkäävät.

Seikkailu

Pelleilyä!

Aamunkoitto

Sattuman varassa.

Haikeat

P mies ,rakastan sinua ikuisesti.Kukaan ei voi sitä tunnetta tuhota ,vain sinä voit.
K nainen.

Lapselliset.

Rauhallisen rakastavat tunnelmat🥰

Sekavat ja epävarmat

Limanuljaska 💩

Herkät, tunteet ovat kovin pinnalla. Ihminen on hieman enemmän kuin osiensa summa. Itse ajattelen niin, että ihminen on kuin kolme linssiä; henki, sielu ja ruumis. Elämän rakkaus ja rakkauden valo voivat kulkea esteettä lävitsemme jos kaikki linssit ovat rakkauden tarkoittamassa tilassa. Silloin ne ovat suorassa ja puhtaat. Herkkyys syntyy siitä kun sielu ja ruumis tiedostaa henki linssin olevan epätietoinen tulevasta, silloin rakkauden valo ei taitu oikein eikä valaise tietä rakkaudelle. Toivon kuitenkin linssien löytävän tilan jossa elämän rakkaus viriää ja löytää sydämiin.

https://www.youtube.com/watch?v=z9pBw8Deb3c&list=RDz9pBw8Deb3c&start_radio=1

Toiveikkaat❤️

Kaikki intohimo ja seksuaalisuus on kuopattu kuin kissanpentu mummolan kompostiin

Ohi

Välitän ovat hyvät

Epäreilut!

Epätodennäköisyydelläsiköhän

Unohdettu 😅👌 eli mitkä välit siis 🤣

Reagoivat, monella tapaa..

https://www.youtube.com/watch?v=M228petdvz0&list=RDM228petdvz0&start_radio=1
................................................................................................ .............................................................................

Aamunsarastus ❤️🌻

Mysteeri.

Halu.🔥🍒

Kaipaavat.

Hyvin etäiset (200km)

Rakastavat❤️

Vaikea sanoa kun emme kohtaa, onko kaikki kemia ohi. Saanko silti pitää sinusta ystävänä, jos on?

Äärimmilleen kiristetyt

Lämminhenkiset.

Vastaa sinä MINULLE niinkuin hänelle?! 🤷

Särkynyt sydän naisella 💔

Kokeilunhaluiset.

Mykkä.

Jalot tunteet
tuntuu usein
mulkussa asti

mietin
ei mulla näin ihanasti
kiherrä

olen tullut hulluksi
ja se on normaalia

sun olemus
on omassani

en ymmärrä sitä

tunnen ilkeyttä
välillä
en pidä siitä
eikä minun pidäkään

np. Mac DeMarco - My Kind of Woman

Magneettikenttä ❤️

3 kilometriä.

Olen miettinyt toisenkin tuokion,
minä aikana ihminen kaunein on.
Valokummulla suojatun kotimäen
hänen lapsena leikkivän ensin näen
sinitaivaan puhtaus silmissään,
sulot kutrit kullasta ympäri pään.
Elon nuoren siinä on aamunkoi,
jota päivä kaukainen purppuroi.
Hän on ystävä tähtien, enkelten,
hän on kevään kaunehin kukkanen,
hän on toivon nouseva, vihryt saari,
hän on auringon hohde ja sateenkaari.
Hänt’ aina ma katselen ihailuin,
väliin kyynele-silmin, mut naurussa suin:
hän kaunis on, min’ en tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois.
Minä nuorukaisena sitten saan
hänen nähdä rientävän maailmaan.
On toiveita täysi ja uljas hän,
hän uhkuvi voimia elämän;
viel’ otsalla kirkkaus aamuinen
kuin sankari käypi hän riemuiten,
on poskilla verevä rusko,
poven täyttää luottamus, usko.
Hän seppelöidyllä purrellaan
elonvirtaa valmis on laskemaan,
meren aavan hän etsivi selkää,
ei kareja, myrskyjä pelkää.
Sen tehdä, mi toisilta kesken jää,
sen voittaa, min vuoksi muut maatuu,
sen tahtovi hän, se on määränpää;
hän sen saavuttaa tahi kaatuu.
Kun silmänsä näen mä säihkyvän,
kun uhrauksiin on valmis hän,
hän on kaunis, min’ en tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois.
Hänet kesässä kypsässä nähdä saan.
Häll’ on elämän vakavuus kasvoillaan;
hän taistelee ja hän tekee työtä,
tuul’ enemmän vastahan käy kuin myötä.
Hänen matkan varrella ainiaan
on pakko hillitä purjeitaan,
sillä keskellä kuohuvan aallokon
hänen pieni purtensa vaarass’ on.
Elo pettää niin monet toivehet,
monet kuihtuvat kesken kukkaset;
minne kylvää hän, siitä toinen niittää,
häntä tuskin kenkään muistaa ja kiittää,
joka riemu murehen myöskin tuo,
valohetket kaikki ne varjon luo.
Hän on vavissut kohtalon ankaruutta,
kun huolen jälkeen sai huolta uutta;
hän onnen iskuista maass’ on maannut,
mut kilvoituksesta vaan ei laannut,
kun toipui, riensi hän taistoon samaan
ja oppien itsensä unhottamaan
hän velvollisuutensa täyttäen
niin siirtyi päivästä toisehen.
Hiki virtaa otsalta, rinta lyö,
mut jalouden leimankin antaa työ.
Kun joskus hän pyyhkivi otsan hien
ja huokaa hetkisen laidassa tien,
hänen katseessansa ja piirteissään
näen jälkiä kestetyn myrskysään,
näen suuren, ylevän ilmehen,
joka uhmaa oikkuja hetkien,
jopa sortuessakin vielä on
luja pantti voittoisan taistelon...
Hän kaunis on min’ en tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois.
Hänet näen sitten vanhuuden syksyssä,
pää harmaana, hartiat kyyryssä;
ovat kasvot ryppyiset, silmiss’ on
valo lauhtunut ilta-auringon.
Tuoss’ sauvan turvissa astuu hän
ja hän näyttää alati miettivän
tien kulkua kummuilta lapsuuden
sen loppuun, hautojen äärehen.
Hän matkan tappiot, harhailut
on kaikki tyynenä kuitannut.
Kun elon vaihtelevaiset kuvat
taas vuoroon hänelle ilmaantuvat,
hän niitä katsoo ja hymyää:
"Niin, unta vain oli kaikki tää!"
Hän lepää töistään ja odottaa
vain tuonen airutta kutsuvaa,
ja niin hän taipuu sen vietäväksi
kuin muinoin leikistä kehtoon läksi.
Ja armaat lapsuuden muistelmat
ja nuoren unelmat uhkeat
ja parhaat hedelmät miehuustyön
hän kokoo, luo niistä kukkaisvyön,
jota kantain käypi hän tähystäin
unelmainsa uusihin maihin päin.
Kun kilvoituksien raueten
ja haudan-vuotehen aueten
hän kunniaseppele ympäri pään
käy luottavaisena lepäämään,
hän kaunis on, min’ en tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois.

Normaalit.

Hiljainen

Pettyneet, mitäänsanomattomat, sekavat, epävarmat, luottamuspulaiset, unohdettavat

Kaverilliset vaan, vaikka muusta haaveilin tähän päivään asti

Kypsynyt.

Varovaiset ja asialliset. Ja se on ok, niin kumpaankaan ei satu.

Arvoitukselliset.

-Naisen kuvailemana

Tällä hetkellä,
-liikuttuneet, kosteat silmät.

Aamulla voi olla,
-dramatiikkaa.

Livenä uskon kaiken olevan hullunhauskaa leikittelyä ja kikkailua, aina. ;-))

Omituiset.

Asialliset. Sellaiset kuin aina olleet.

Kipinöivät ❤️‍🔥

Fwoodmac gone to the wind https://youtu.be/sGbFF1zA5BI?si=iiHen7mquG90e7Ps 🤪

Kummallakin hyvät välit tahoillaan muihin eikä kumpikaan häiritse toista mitenkään😊

Etäiset

Icy. 🧊

n 50 askelta

Nohöh!