Uskontojen epämieluisa olemus

Krishna käskee luopumaan uskonnoista ja antautumaan Hänelle. Krishna lupaa että jos antautuu Hänelle, Hän suojelee antautunutta sielua kaikilta syntisten tekojen vastavaikutuksilta.

Ne uskonnot joista sekä Raamattu että Gita varoittavat, ovat sellaisia joissa halutaan käyttää Jumalaa omien tarkoitusperien toteuttajana. Tällaiset joulupukki-uskonnot ovat esimerkiksi aineellisen vaurauden, kärsimyksien lopettamisen, tai taivaspaikan hankkimisen asialla. Jumala, tekisitkö ilokseni sitä tai tätä? Kyse on materialistisesta uskonnosta, joka on "hurskautta", koska käännytään Jumalan puoleen.

Todellinen uskonto tarkoittaa kuitenkin että haluamme muutoksen sydämeemme. Tämä muutos tarkoittaa että unohdamme itsemme, koska rakkaudellinen vuorovaikutus Jumalan kanssa on niin suloista, että mietimme enää miten voisin ilahduttaa rakkauden kohdetta, Jumalaa.

Bhagavad-Gita on siis harmoniassa Raamatun kanssa tässä asiassa.

http://vedabase.net/bg/18/66/

The Lord has described various kinds of knowledge and processes of religion — knowledge of the Supreme Brahman, knowledge of the Supersoul, knowledge of the different types of orders and statuses of social life, knowledge of the renounced order of life, knowledge of nonattachment, sense and mind control, meditation, etc. He has described in so many ways different types of religion.

Now, in summarizing Bhagavad-gītā, the Lord says that Arjuna should give up all the processes that have been explained to him; he should simply surrender to Kṛṣṇa. That surrender will save him from all kinds of sinful reactions, for the Lord personally promises to protect him.

In the Seventh Chapter it was said that only one who has become free from all sinful reactions can take to the worship of Lord Kṛṣṇa.

Thus one may think that unless he is free from all sinful reactions he cannot take to the surrendering process. To such doubts it is here said that even if one is not free from all sinful reactions, simply by the process of surrendering to Śrī Kṛṣṇa he is automatically freed.

There is no need of strenuous effort to free oneself from sinful reactions. One should unhesitatingly accept Kṛṣṇa as the supreme savior of all living entities. With faith and love, one should surrender unto Him.

The process of surrender to Kṛṣṇa is described in the Hari-bhakti-vilāsa (11.676):

ānukūlyasya sańkalpaḥ

prātikūlyasya varjanam

rakṣiṣyatīti viśvāso

goptṛtve varanaḿ tathā

ātma-nikṣepa-kārpaṇye

ṣaḍ-vidhā śaraṇāgatiḥ

According to the devotional process, one should simply accept such religious principles that will lead ultimately to the devotional service of the Lord.

One may perform a particular occupational duty according to his position in the social order, but if by executing his duty one does not come to the point of Kṛṣṇa consciousness, all his activities are in vain.

Anything that does not lead to the perfectional stage of Kṛṣṇa consciousness should be avoided. One should be confident that in all circumstances Kṛṣṇa will protect him from all difficulties.

There is no need of thinking how one should keep the body and soul together. Kṛṣṇa will see to that. One should always think himself helpless and should consider Kṛṣṇa the only basis for his progress in life.

As soon as one seriously engages himself in devotional service to the Lord in full Kṛṣṇa consciousness, at once he becomes freed from all contamination of material nature.

There are different processes of religion and purificatory processes by cultivation of knowledge, meditation in the mystic yoga system, etc., but one who surrenders unto Kṛṣṇa does not have to execute so many methods. That simple surrender unto Kṛṣṇa will save him from unnecessarily wasting time. One can thus make all progress at once and be freed from all sinful reactions.

PS. tutustu myös Jeesukseen Krishna-tietoisuuden valossa:

http://www.harekrishnatemple.com/chapter27.html

Et taida tietää muista uskonnoista mitään ja vieraannutat muita omastasi.

"Uskonnot eivät opeta Jumalan rakkaudesta, vaan uskonnollisista teoista joiden kautta ihmisen tulee lepyttää jumalia."

Kristinuskon keskeinen opetus on se että Jumala pitää lepyttää uskolla jotta tämä ei laittaisi ihmistä kadotukseen vaan antaisi armon ja päästäisi taivaaseen. Ei täten eroa tältä osin muista uskonnoista mitenkään.

"Uskonto ajaa ihmisen lopulta tilaan, jossa hän väsyy loppumattomaan suorittamiseen, jonka kautta hän pyrkii "ostamaan" jumalien mielisuosion. "

Aivan kuten kristitty voi väsyä uskossaan, kun kristinuskon Jumalaa ei näy missään. Kyse on samasta loputtomasta suorittamisesta jolla ihminen epätoivoisesti yrittää saada Jumalan armahduksen.

"Loputon tekojen suorittaminen oman voiman kautta ajaa ihmisen ahdistukseen sekä toivottomuuteen."

Kuka on sanonut että muiden kuin kristinuskon edustajat olisivat omin voimin liikenteessä. Yhtä hyvin se esim. hindulainen tai buddhalainen voi saada apua oikein toimisessa niin ettei sitä vain oman voiman varassa tarvitse olla.