Apulaisoikeuskanslerin päätöksen mukaan rikosasian pitkä käsittely loukkasi perus- ja ihmisoikeuksia.
Törkeän kavalluksen ja kirjanpitorikosten uhri kanteli oikeuskanslerille rikosasian viivästymisestä. Yhtiön edustaja oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön tapauksesta heinäkuussa 2004. Esitutkinta valmistui maaliskuussa 2007, jolloin osa rikoksista oli jo vanhentunut.
Syyteharkinta valmistui syyskuussa 2007 ja käräjäoikeus antoi tuomionsa tammikuussa 2009. Tuomiossa todettiin, että kirjanpitorikokset olivat vanhentuneet jo vuonna 2006. Juttu meni vielä hovioikeuteen, joka antoi tuomionsa kesäkuussa 2010. Kuluvan vuoden huhtikuussa korkein oikeus ilmoitti, ettei anna valituslupaa.
Käräjäoikeus tuomitsi yhden vastaajista maksamaan yhtiölle 100 000 euroa korvauksia. Hovioikeus kuitenkin kumosi korvaukset hylättyään syytteitä.
Kiirettä ja vaikeaa
Tapausta tutkinut Pirkanmaan poliisilaitos myönsi apulaisoikeuskanslerille, että esitutkinta viivästyi kohtuuttomasti. Syyksi kerrottiin tutkinnan laajuus ja vaikeus: esitutkintapöytäkirja oli liitteineen 1 400 sivua pitkä. Lisäksi tutkinnanjohtaja oli kiireinen myös muiden tapausten vuoksi.
Esitutkintaan liittyi myös verotarkastus, joka kesti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan "varsin pitkään". Veroviranomaiset kertoivat perusteeksi sen, että vastuutarkastaja kuoli ennen kuin sain työn päätökseen, ja tarkastajaa jouduttiin vaihtamaan. Puumalainen ei löytänyt tarkastuksesta huomautettavaa.
Sekä poliisilaitos että poliisihallitus olivat sitä mieltä, että tutkinta oli venynyt kohtuuttoman pitkäksi. Puumalainen yhtyi näkemykseen. Hän piti riittävänä toimenpiteenä tutkinnanjohtajan muistuttamisen viivytyksettömästä esitutkinnasta.
Laissa ristiriita
Puumalainen ei löytänyt syyttäjän ja tuomioistuinten käsittelystä huomautettavaa. Syyteharkinta kesti puoli vuotta ja kukin oikeusaste käsitteli tapausta yli vuoden, mutta alle puolitoista vuotta.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelijan perus- ja ihmisoikeuksia kuitenkin loukattiin, sillä tapauksen kokonaiskesto, lähes seitsemän vuotta, oli kohtuuttoman pitkä. Puumalaisen mukaan tapaus ei ollut erityisen laaja tai vaikea.
Tapauksen selvittely toi myös esille ristiriidan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännön ja Suomen kansallisen lainsäädännön välillä. Suomessa tuli vuonna 2010 voimaan laki, jonka mukaan viivästyneestä oikeuskäsittelystä tulee maksaa yhtä paljon korvauksia, kuin niitä saisi ihmisoikeustuomioistuimestakin.
EIT:n oikeuskäytännön mukaan tapauksen käsittely alkaa kuitenkin jo esitutkintavaiheessa, kun se tuoreen kansallisen lain mukaan alkaa vasta, kun asia tulee vireille tuomioistuimessa.
Puumalainen huomauttaa, että ero voi olla merkittävä: Kyseisessä tapauksessa yli kolme vuotta
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011111814778985_uu.shtml
Törkeän kavalluksen ja kirjanpitorikosten uhri kanteli oikeuskanslerille rikosasian viivästymisestä. Yhtiön edustaja oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön tapauksesta heinäkuussa 2004. Esitutkinta valmistui maaliskuussa 2007, jolloin osa rikoksista oli jo vanhentunut.
Syyteharkinta valmistui syyskuussa 2007 ja käräjäoikeus antoi tuomionsa tammikuussa 2009. Tuomiossa todettiin, että kirjanpitorikokset olivat vanhentuneet jo vuonna 2006. Juttu meni vielä hovioikeuteen, joka antoi tuomionsa kesäkuussa 2010. Kuluvan vuoden huhtikuussa korkein oikeus ilmoitti, ettei anna valituslupaa.
Käräjäoikeus tuomitsi yhden vastaajista maksamaan yhtiölle 100 000 euroa korvauksia. Hovioikeus kuitenkin kumosi korvaukset hylättyään syytteitä.
Kiirettä ja vaikeaa
Tapausta tutkinut Pirkanmaan poliisilaitos myönsi apulaisoikeuskanslerille, että esitutkinta viivästyi kohtuuttomasti. Syyksi kerrottiin tutkinnan laajuus ja vaikeus: esitutkintapöytäkirja oli liitteineen 1 400 sivua pitkä. Lisäksi tutkinnanjohtaja oli kiireinen myös muiden tapausten vuoksi.
Esitutkintaan liittyi myös verotarkastus, joka kesti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan "varsin pitkään". Veroviranomaiset kertoivat perusteeksi sen, että vastuutarkastaja kuoli ennen kuin sain työn päätökseen, ja tarkastajaa jouduttiin vaihtamaan. Puumalainen ei löytänyt tarkastuksesta huomautettavaa.
Sekä poliisilaitos että poliisihallitus olivat sitä mieltä, että tutkinta oli venynyt kohtuuttoman pitkäksi. Puumalainen yhtyi näkemykseen. Hän piti riittävänä toimenpiteenä tutkinnanjohtajan muistuttamisen viivytyksettömästä esitutkinnasta.
Laissa ristiriita
Puumalainen ei löytänyt syyttäjän ja tuomioistuinten käsittelystä huomautettavaa. Syyteharkinta kesti puoli vuotta ja kukin oikeusaste käsitteli tapausta yli vuoden, mutta alle puolitoista vuotta.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan kantelijan perus- ja ihmisoikeuksia kuitenkin loukattiin, sillä tapauksen kokonaiskesto, lähes seitsemän vuotta, oli kohtuuttoman pitkä. Puumalaisen mukaan tapaus ei ollut erityisen laaja tai vaikea.
Tapauksen selvittely toi myös esille ristiriidan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännön ja Suomen kansallisen lainsäädännön välillä. Suomessa tuli vuonna 2010 voimaan laki, jonka mukaan viivästyneestä oikeuskäsittelystä tulee maksaa yhtä paljon korvauksia, kuin niitä saisi ihmisoikeustuomioistuimestakin.
EIT:n oikeuskäytännön mukaan tapauksen käsittely alkaa kuitenkin jo esitutkintavaiheessa, kun se tuoreen kansallisen lain mukaan alkaa vasta, kun asia tulee vireille tuomioistuimessa.
Puumalainen huomauttaa, että ero voi olla merkittävä: Kyseisessä tapauksessa yli kolme vuotta
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011111814778985_uu.shtml
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.