Kuritus ei kasvata – kerro miten sinä ratkaiset arjen tiukat tilanteet ilman kuritusväkivaltaa?
Joka neljäs suomalainen hyväksyy kuritusväkivallan, vaikka se on ollut laissa kielletty yli neljännesvuosisadan. ”Huolestuttavaa, eikö?” kysyy Suomen UNICEF. Maanlaajuinen Kuritus ei kasvata -kampanja järjestetään marraskuun 20. päivä vietettävän lapsen oikeuksien päivän ympärillä 14.–27. marraskuuta. Kampanjalla Suomen UNICEF haluaa nostaa tietoisuutta kuritusväkivallan vahingollisuudesta lapselle.
Kampanja kutsuu kaikki vanhemmat mukaan puhumaan lapsen puolesta. Lisää aiheesta: www.unicef.fi/kurituseikasvata
LISÄÄ TIETOA TÄÄLTÄ: http://adf.ly/3jmKZ !!!
Kuritus ei kasvata!
http://adf.ly/3jmKZ
29
507
Vastaukset
- kuka käskee
Kuritus ei kasvata? Itse olen enemmän kuin kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he antoivat minulle silloin tällöin penskana tukkapöllyä. Muistan kyllä että todella ansaitsin ne tukkapöllyt mitä sain, ja suurin tunne sen jälkeen oli häpeä. Siinä tajuaa viimeistään kuka käskee, ja ketä pitää kuunnella. Nykyään on sellaisia reppana-vanhempia, että huhhuh. Lapset huutaa vanhemmilleen, anna mulle sitä ja tätä, osta mulle tätä ja tuota jne. Ja vanhemmathan tottelevat. Sairas on maailma, ja tuntuu koko ajan pahenevan tämä sairaus. Ottakaa itseänne niskasta kiinni vanhemmat, ja pankaa lapsenne ruotuun!!!
- weiss
Itse olin sellainen riiviö lapsena, että siinä oli kyllä tukkapölly paikallaan aina välillä. Millään muulla ei oltais varmasti saatu kuriin. Että mitä minustakin olisi tullut, ellei olisi koskaan kuritettu? No varmaan sellainen kauhukakara, mitä näkee nykyään tuolla kylillä.
- ei kuritusta kiitos!
Ei todellakaan ! Kuritus ei kasvata kun vanhemmat kurittaa lapsiaan tulee ujommaksi. Lapsi ei edes uskalla sano mitään kaverilleen jos opettaja on lähellä koska pelkää että opettaja rankaisee siitä. Minä hoidan arjen tilanteet keskustelussa. Jos lapseni alkavat tapella puutun asiaan olen myös opettanut lapsille että hyvästä käytöksestä voidaan joskus palkita. Palkaa toki ei tarvi antaa.
- kipu kasvattaa
ei kuritusta kiitos! kirjoitti:
Ei todellakaan ! Kuritus ei kasvata kun vanhemmat kurittaa lapsiaan tulee ujommaksi. Lapsi ei edes uskalla sano mitään kaverilleen jos opettaja on lähellä koska pelkää että opettaja rankaisee siitä. Minä hoidan arjen tilanteet keskustelussa. Jos lapseni alkavat tapella puutun asiaan olen myös opettanut lapsille että hyvästä käytöksestä voidaan joskus palkita. Palkaa toki ei tarvi antaa.
Tuon takia nykykersat ovat koppavia narsistisia kusipäitä, koska eivät osaa pelätä isompia ja vahvempia. Onko sitten mukava kun murrosiässä menevät rääpimään päätänsä ja saavat ekaa kertaa kunnolla turpaan tai kenties nykymenolla jopa puukosta, pyssystä tai muusta välineestä? Luulen että siinä vaiheessa mietit, että olisi kiva kun olisit kasvattanut lapsesi hieman nöyremmäksi.
- Lässytilää
Ei aikuisia ja vanhempiaan tarvitse pelätä, mutta kunnioittaa pitää kaikkia ihmisiä. Uhmaikäiset lapset kokeilee rajojaan. Toiset kevyemmin toiset kovemmin. Jos ei niitä silloin nimenomaan pistetä kuriin ja osoiteta paika ja asema, lapset ottaa ylivallan. Ne ei kunnioita ketään. Lisäksi niillä on liian kovat paineet ja vastuu kun kukaan ei aseta rajoja. Sellainen stressaa lasta. Sitten ihmetellään mistä lasten ja nuorison pahoinvointi johtuu...
Joskus arvostin UNOCEFia. En enää. Näillä ohjeillaan ne aiheuttaa lapsille vaan entistä pahemman olon ja väärän aseman. Eivät opi kunnioittamaan ketään, vain pitämään itsekkäästi omia puoliaan.
Pahoinpitely on eri asia kuin kuritus. UNICEF ja lainoppineet ei ymmärrä eroa. On sitten myös väärin laissa säätää joitan tekoja rikoksiksi ja niistä rangaistuksia. Rangaistukset puuttuu ihmisoikeuksiin ihan yhtä pahasti kuin kurittomien kakaroiden tekemiset muiden ihmisten ihmisoikeuksiin. Jos kuria ei lapsena saa opettaa, ei sitä saa aikuisiltakaan vaatia.- saila.unicef
Kampanjassamme emme puhu kuria vastaan, mutta kuritusta/kuritusväkivaltaa kylläkin. Kun puhutaan kuritusväkivaltaa tai kurittamista vastaan, se ei tarkoita, että oltaisiin vapaan kasvatuksen puolesta, ikään kuin olisi vain kaksi tietä. Olette aivan oikeassa siinä, että kasvatus, joka sisältää myös rajat, on niin lapsille, perheille, kuin koko yhteiskunnallekin parempi ja tuvallisempi vaihtoehto.
Kattava vastaus yleiseen väittelyyn kurituksen, kurin ja kuritusväkivallan (näkemys)eroista löytyy nyt blogista:
http://bit.ly/u18E3k - Ei saa kurittaa.
Lapsi opetetaan tavoille pienenä. Kun on pienenä kasvatettu korvat, kunnioitus ja ymmärrys, niin lapsi ei murrosikäisenä tarvitse ylitiukkaa kuria. Suomessa mennään jotenkin väärinpäin, lapsille aletaan laittaa rajoja vasta sitten, kun he tulevat murrosikään tai ovat muuten vaikeita. Sen pitäisi olla juuri toisinpäin, pienten lasten kanssa tehdään se pohjatyö.
Miten pahoinpitely ja kuritus ovat eri asia? Jos joku lyö minua tai antaa luunapin, teen varmasti pahoinpitelyilmoituksen poliisille. Voin tehdä sen, koska olen aikuinen.
Suomi on ihan tarpeeksi väkivaltainen maa ilman lasten pahoinpitelyäkin. Tuo ilmiö on joku kummallinen jäänne vuosikymmenten takaa. Muissa Pohjoismaissa lapsia ei kuriteta kuten Suomessa. Niissä maissa on myös vähemmän perheväkivaltaa ja itsemurhia. En tiedä, onko asioilla yhteys, mutta saattaisi olla.
Hienoa, että Unicef on tehnyt tällaisen keskustelunavauksen. Se on rohkeaa ja olisi ollut paikallaan jo aikoja sitten. Ihan kuin suomalaisilla olisi vain kaksi tapaa kasvattaa: Ei rajoja lainkaan tai sitten lapsi pidetään kurissa lyömällä.
Varmasti asiallistakin kasvatusta tässä maassa osataan. Miksi sen taitavat ihmiset vaikenevat näillä palstoilla?
- Ei väkivallalle!
Minä en ymmärrä, miksi rajojen asettamiseen tarvittaisiin väkivaltaa. Minua on pienenä kuritettu. Muistan vieläkin sen häpeän ja huonommuuden tunteen. Jouduin tosissani kasvattamaan itseni aikuisena eroon niistä. Nuorena aikuisena en oikein osannut pitää puoliani, koska olin aina joutunut olemaan kiltti ja mielin kielin. Jouduin väkivaltaiseen parisuhteeseen, josta onneksi ymmärsin myöhemmin lähteä. Kamalinta oli, että aluksi luulin ansainneeni huonon kohtelun, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää.
Työelämässä joustin aluksi loputtomaksi, koska pelkäsin että en kelpaisi muuten.
Nykyään on onneksi toisin. Olen kasvanut ja voimaantunut, mutta jouduin tekemään kovasti töitä itseni kanssa.
Minulla on kaksi lasta ja joskus kun olen väsynyt ja lapset meluavat tai tekevät jotain tyhmää tekisi mieli lyödä. Tiedän että tuo mieliteko johtuu lapsuudesta. Hillitsen itseni enkä lyö ikinä.
Yleisesti ottaen molemmat lapseni käyttäytyvät todella kauniisti. Minulla ei ole koskaan kauppojen karkkihyllyjen edessä tms. ollut ongelmaa mankuvista lapsista.
Puhun lasteni kanssa paljon ja vedän rajoja. Joskus huudan heille, mutta en usein. Typerästä käytöksestä pienempi menee muualle miettimään käytöstään. Isommalta taas lähtevät edut kuten kännykkä, tietokoneella oleminen ja kavereiden näkeminen. Edellämainitut keinot ovat toimineet hyvin. Lapsella on vapaus valita hyvä käytös, jolloin hänellä on myös tietyt edut käytössä. Jos lapsi mokaa, edut lähtevät hetkeksi.
En ole joutunut käyttämään em. rangaistuksia kuin aniharvoin.
Vastustan jyrkästi ruumiillista kurittamista -sitä "pientäkin" luunappia. Uskon myös, että jos ne, joita on lapsena kuritettu oikein miettisivät sitä, miltä se tuntui niin he muistaisivat, miksi ei saisi kurittaa.
Suomalaisilta lapsilta ei välttämättä puutu kuri, vaan aikuisen läsnäolo ja välittäminen. Siksi rajoja haetaan vimmatusti. Häiriökäyttäytyminen on yksi tapa tehdä itsensä näkyväksi. Että edes joku huomaisi.- wii~~
Minä muistan miten minua lapsena kuritettiin, ja hyväksyn sen 100 prosenttisesti. Silloin kun meininki menee sellaiseksi ettei enää kuunnella eikä kunnioiteta vanhempaa, on aika näyttää lapselle kuka on pomo. Sinua on varmaan kuritettu enemmän tai kovemmin kuin minua, tai sitten olet harvinaisen herkkä ihminen. Luulen että osasyy sille miksi olen tänä päivänä mitä olen, on juuri lapsena saatu kuritus. Puhun nyt pienistä luunapeista ja tukkapöllyistä, joista kumpikaan ei juuri sattunut, mutta häpeä oli sitäkin suurempi. Ja hyvä näin! Juuri häpeän kautta lapsi ymmärtää että väärin on tehty, ja käyttäytyy paremmin tulevaisuudessa.
- Ei väkivallalle
wii~~ kirjoitti:
Minä muistan miten minua lapsena kuritettiin, ja hyväksyn sen 100 prosenttisesti. Silloin kun meininki menee sellaiseksi ettei enää kuunnella eikä kunnioiteta vanhempaa, on aika näyttää lapselle kuka on pomo. Sinua on varmaan kuritettu enemmän tai kovemmin kuin minua, tai sitten olet harvinaisen herkkä ihminen. Luulen että osasyy sille miksi olen tänä päivänä mitä olen, on juuri lapsena saatu kuritus. Puhun nyt pienistä luunapeista ja tukkapöllyistä, joista kumpikaan ei juuri sattunut, mutta häpeä oli sitäkin suurempi. Ja hyvä näin! Juuri häpeän kautta lapsi ymmärtää että väärin on tehty, ja käyttäytyy paremmin tulevaisuudessa.
wii, en ole kovin kokenut nettikeskustelija, joten en tiedä vastaatko juuri minulle.
En koe olevani tavallista herkempi ihminen. Olen empaattinen, mutta myös monissa liemissä keitetty enkä hätkähdä helpolla.
Minusta häpeän kokeminen on nöyryyttävää, oli lapsena ja on edelleenkin.
Minä häpesin pienenä myös vanhempiani, koska heillä ei ollut muita keinoja kasvattaa minua kuin kurittaminen. Olin omapäinen, itsenäinen ja luova. Vanhempieni minuun kohdistuva kurittaminen teki minusta ehkä näennäisesti nöyrän, mutta mielessäni kapinoin. Usein toivoin, että vanhempani kuolisivat. Lapsena sepitin itselleni, että olen adoptoitu, koska selitys lohdutti minua. Suhteeni vanhempiini ovat ihan hyvät, mutta paremminkin voisi olla.
Lapseni tapaavat isovanhempiaan, mutta olen tarkka siitä etteivät he kohtele lapsiani huonosti (onneksi aika on hionut särmiä).
Koen, että olen menestynyt elämässäni, saavutin sen ammatin jonka halusinkin (johon vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto), minulla on kaksi lasta ja mukava koti. Elämäni on mielekästä. On aivan turhaa luulla, että olisin joku itsesäälissä rämpivä yliherkkä raasu. Sitä en ole.
Omat lapseni ovat keskenään erilaisia. Toinen on aina ollut todella hankala ja toinen taas helppo. Kumpaakaan en ole fyysisesti kurittanut, vaikka välillä on mieli tehnyt. Olen kasvattanut lapseni kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Olen iloinen siitä, että lapsillani on tiukat rajat ja että heiltä vaaditaan asioita heidän resurssiensa mukaan.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen pystynyt olemaan väkivallaton omasta taustani huolimatta.
Minulta on vaatinut paljon kohdata se lapsi itsessäni, jota kuritettiin ja nöyryytettiin. Kyllä minäkin vuositolkulla selitin itselleni, että oli hyvä kun minua kuritettiin tai että minusta ei olisi tullut sitä mikä olen ellei minua olisi kuritettu.
Totuus lienee kuitenkin se, että olisin koko lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni ollut huomattavasti onnellisempi, jos olisin saanut kasvaa ilman pelkoa ja väkivaltaa. - wii~~
Ei väkivallalle kirjoitti:
wii, en ole kovin kokenut nettikeskustelija, joten en tiedä vastaatko juuri minulle.
En koe olevani tavallista herkempi ihminen. Olen empaattinen, mutta myös monissa liemissä keitetty enkä hätkähdä helpolla.
Minusta häpeän kokeminen on nöyryyttävää, oli lapsena ja on edelleenkin.
Minä häpesin pienenä myös vanhempiani, koska heillä ei ollut muita keinoja kasvattaa minua kuin kurittaminen. Olin omapäinen, itsenäinen ja luova. Vanhempieni minuun kohdistuva kurittaminen teki minusta ehkä näennäisesti nöyrän, mutta mielessäni kapinoin. Usein toivoin, että vanhempani kuolisivat. Lapsena sepitin itselleni, että olen adoptoitu, koska selitys lohdutti minua. Suhteeni vanhempiini ovat ihan hyvät, mutta paremminkin voisi olla.
Lapseni tapaavat isovanhempiaan, mutta olen tarkka siitä etteivät he kohtele lapsiani huonosti (onneksi aika on hionut särmiä).
Koen, että olen menestynyt elämässäni, saavutin sen ammatin jonka halusinkin (johon vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto), minulla on kaksi lasta ja mukava koti. Elämäni on mielekästä. On aivan turhaa luulla, että olisin joku itsesäälissä rämpivä yliherkkä raasu. Sitä en ole.
Omat lapseni ovat keskenään erilaisia. Toinen on aina ollut todella hankala ja toinen taas helppo. Kumpaakaan en ole fyysisesti kurittanut, vaikka välillä on mieli tehnyt. Olen kasvattanut lapseni kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Olen iloinen siitä, että lapsillani on tiukat rajat ja että heiltä vaaditaan asioita heidän resurssiensa mukaan.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen pystynyt olemaan väkivallaton omasta taustani huolimatta.
Minulta on vaatinut paljon kohdata se lapsi itsessäni, jota kuritettiin ja nöyryytettiin. Kyllä minäkin vuositolkulla selitin itselleni, että oli hyvä kun minua kuritettiin tai että minusta ei olisi tullut sitä mikä olen ellei minua olisi kuritettu.
Totuus lienee kuitenkin se, että olisin koko lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni ollut huomattavasti onnellisempi, jos olisin saanut kasvaa ilman pelkoa ja väkivaltaa.Ehkä sinua kuritettiin lapsena ilman kunnon syytä. Ehkä vanhempasi eivät tehneet kunnon työtä kasvatuksessa muutenkaan. Siltä vähän kuulostaa. Minun kuritukselleni oli aina hyvä syy, ja todella ansaitsin ne tukkapöllyt ja luunapit. Jotkut lapset yksinkertaisesti tarvitsevat pienen näpäytyksen sormille silloin tällöin, kun muut keinot eivät tepsi. Kuritusta ei todellakaan tarvitse käyttää kaikkien lasten kohdalla, vain silloin kun on todella tarvis.
- Kyllä sattuu
wii~~ kirjoitti:
Minä muistan miten minua lapsena kuritettiin, ja hyväksyn sen 100 prosenttisesti. Silloin kun meininki menee sellaiseksi ettei enää kuunnella eikä kunnioiteta vanhempaa, on aika näyttää lapselle kuka on pomo. Sinua on varmaan kuritettu enemmän tai kovemmin kuin minua, tai sitten olet harvinaisen herkkä ihminen. Luulen että osasyy sille miksi olen tänä päivänä mitä olen, on juuri lapsena saatu kuritus. Puhun nyt pienistä luunapeista ja tukkapöllyistä, joista kumpikaan ei juuri sattunut, mutta häpeä oli sitäkin suurempi. Ja hyvä näin! Juuri häpeän kautta lapsi ymmärtää että väärin on tehty, ja käyttäytyy paremmin tulevaisuudessa.
""Minä muistan miten minua lapsena kuritettiin, ja hyväksyn sen 100 prosenttisesti. Silloin kun meininki menee sellaiseksi ettei enää kuunnella eikä kunnioiteta vanhempaa, on aika näyttää lapselle kuka on pomo""
Minä olin aika rasavilli pienenä, isä läimäytti aina päähän, niin että silmissä sumeni ja korvissa kimisi. Pää osui seinille milloin missäkin kodin nurkassa.
Kyllä minä tiesin kuka oli pomo, mutta en koskaan antanut periksi vinoilulle tai jos oikein kovin sain selkääni, niin kostin sen hajottamalla paikkoja.
Isä huomasi, että ei edes väkivalta auttanut kasvatuksessa ja sen itsekin totesi, mutta päätti kuitenkin vetää sitten turpaan siitä huolimatta jatkossakin, eli se
ei enää ollut mitään kasvatusta vaan vihan purkamista. - Ei totella ei
Kyllä sattuu kirjoitti:
""Minä muistan miten minua lapsena kuritettiin, ja hyväksyn sen 100 prosenttisesti. Silloin kun meininki menee sellaiseksi ettei enää kuunnella eikä kunnioiteta vanhempaa, on aika näyttää lapselle kuka on pomo""
Minä olin aika rasavilli pienenä, isä läimäytti aina päähän, niin että silmissä sumeni ja korvissa kimisi. Pää osui seinille milloin missäkin kodin nurkassa.
Kyllä minä tiesin kuka oli pomo, mutta en koskaan antanut periksi vinoilulle tai jos oikein kovin sain selkääni, niin kostin sen hajottamalla paikkoja.
Isä huomasi, että ei edes väkivalta auttanut kasvatuksessa ja sen itsekin totesi, mutta päätti kuitenkin vetää sitten turpaan siitä huolimatta jatkossakin, eli se
ei enää ollut mitään kasvatusta vaan vihan purkamista.Tänä päivänäkin en voi sietää sitä, että joku määräilee minua. Tee sitä tai tee tätä, saa minut kiukun partaalle, mutta olen oppinut olemaan rauhallinen näissä tilanteissa ja lähden muualle. Minulle ei esimerkiksi sopisi missään nimessä sellainen työ, jossa pomo hengittäisi jatkuvasti niskaan ja käskisi tekemään sitä sun tätä. Itsenäinen työ kelpaisi oikein mukavasti.
- Lisätäkseni vielä...
Ei totella ei kirjoitti:
Tänä päivänäkin en voi sietää sitä, että joku määräilee minua. Tee sitä tai tee tätä, saa minut kiukun partaalle, mutta olen oppinut olemaan rauhallinen näissä tilanteissa ja lähden muualle. Minulle ei esimerkiksi sopisi missään nimessä sellainen työ, jossa pomo hengittäisi jatkuvasti niskaan ja käskisi tekemään sitä sun tätä. Itsenäinen työ kelpaisi oikein mukavasti.
Eri asia on, jos pyytää kauniisti tekemään. Teen sen oikein mielelläni, mutta komentamista en voi sietää.
- Itsekin äiti
Ei väkivallalle kirjoitti:
wii, en ole kovin kokenut nettikeskustelija, joten en tiedä vastaatko juuri minulle.
En koe olevani tavallista herkempi ihminen. Olen empaattinen, mutta myös monissa liemissä keitetty enkä hätkähdä helpolla.
Minusta häpeän kokeminen on nöyryyttävää, oli lapsena ja on edelleenkin.
Minä häpesin pienenä myös vanhempiani, koska heillä ei ollut muita keinoja kasvattaa minua kuin kurittaminen. Olin omapäinen, itsenäinen ja luova. Vanhempieni minuun kohdistuva kurittaminen teki minusta ehkä näennäisesti nöyrän, mutta mielessäni kapinoin. Usein toivoin, että vanhempani kuolisivat. Lapsena sepitin itselleni, että olen adoptoitu, koska selitys lohdutti minua. Suhteeni vanhempiini ovat ihan hyvät, mutta paremminkin voisi olla.
Lapseni tapaavat isovanhempiaan, mutta olen tarkka siitä etteivät he kohtele lapsiani huonosti (onneksi aika on hionut särmiä).
Koen, että olen menestynyt elämässäni, saavutin sen ammatin jonka halusinkin (johon vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto), minulla on kaksi lasta ja mukava koti. Elämäni on mielekästä. On aivan turhaa luulla, että olisin joku itsesäälissä rämpivä yliherkkä raasu. Sitä en ole.
Omat lapseni ovat keskenään erilaisia. Toinen on aina ollut todella hankala ja toinen taas helppo. Kumpaakaan en ole fyysisesti kurittanut, vaikka välillä on mieli tehnyt. Olen kasvattanut lapseni kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Olen iloinen siitä, että lapsillani on tiukat rajat ja että heiltä vaaditaan asioita heidän resurssiensa mukaan.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen pystynyt olemaan väkivallaton omasta taustani huolimatta.
Minulta on vaatinut paljon kohdata se lapsi itsessäni, jota kuritettiin ja nöyryytettiin. Kyllä minäkin vuositolkulla selitin itselleni, että oli hyvä kun minua kuritettiin tai että minusta ei olisi tullut sitä mikä olen ellei minua olisi kuritettu.
Totuus lienee kuitenkin se, että olisin koko lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni ollut huomattavasti onnellisempi, jos olisin saanut kasvaa ilman pelkoa ja väkivaltaa.Aikuisen lapseen kohdistama väkivalta kuristusmielessä kertoo yksinkertaisesti vanhemman avuttomuudesta. Kun muut keinot loppuvat, turvautuu aikuinen väkivaltaan. Se on helppo keino aikuisen fyysisen ylivoiman vuoksi. Kun kokee, ettei mikään auta ja jää alakynteen lapseen nähden, on helppo keino saada yliote ja lapsen uhma/kiukku taltutettua satuttamalla, nöyryyttämällä ja aiheuttamalla lapselle häpeää.
Itseäni on jonkin verran kuritettu tukistamalla, luunapeilla jne. En siitä ole lainkaan katkera, näin oli tapana silloin. Itse en kuitenkaan ruumiillista kurittamista hyväksy lainkaan. Tämänn hetken tieto on, että kuristuväkivaöta on haitallista lapselle eikä kukaan hyvä vanhempi ei halua lapselleen aiheuttaa tahallaan pahaa.
Vanhemman täytyy olla itse sen verran vahva ja kekseliäskin, että pystyy kurin pitämään myös ilman väkivaltaa. Tämä on ainakin meillä toiminut.
Eivätkä lapset ole tyhmiä. He kyllä ymmärtävät keskustelun ja kun puhe ei auta on muita, väkivallattomia kurinpitokeinoja.
Nykyajan lasten kurittomuus ja ongelmat eivät suinkaan johdu väkivallattomasta kasvatuksesta vaan useista eri syistä kuten lasten ja vanhempien yhteisen ajan puutteesta, yhteisöllisyyden vähentymisestä, koulu- yms. paineiden ja vaatimusten kasvamisesta yms. yms.
Näin ajatllene siis itse asiasta!
- ..
Ratkaisen joka ainoan asian kuritusväkivallalla.
- Kauhukoti
Minun isäni opetti minulle vain sen, miten omia lapsia ei sitten tulevaisuudessa kannata kasvattaa. Eli sain turpaani monta kertaa ja
kapinoin aina sitä vastaan. Minulla onneksi ei ole lapsia, eikä tule.- Ei väkivallalle
Olen surullinen puolestasi. Toivottavasti sinulla on nyt kaikki hyvin.
- Kauhukoti
Kyllä on asiat ihan hyvin, toivottavasti myös sinulla ja muillakin täällä jotka on kokenut väkivaltaa lapsuudessa. Hyvää yötä ja herran siunausta kaikille.
- huono ihminen
Luin joskus erään äidin saaneen sakkoja tukistettuaan jälkikasvuaan. Onko kyse silloin kurituksesta? Ruumiillisesta väkivallasta, toisen nöyryyttämisestä ja nimen omaan UNIEF:n tarkoittamasta kuritusväkivallasta? En tunne lehdessä ollutta tapausta sen tarkemmin, mutta ihmettelen lainsäädäntöä.
En hyväksy väkivaltaa, mutta joskus näen, ettei muu mene perille. Rajat on lapsille osoitettava ja jotkut vain ovat niin kovapäisiä, että mitkään jäähyt ja tuhanteen kertaan pois nostamiset ja "ei ein" hokemiset auta. Ei ole hyväksyttävää antaa lapselle selkään tai repiä tältä tukkaa päästä vihan vimmoissaan - vaan osoittaa, että nyt on kielletty, seuraavaksi tulee tukistus.
Olenko siis huono ihminen ja kuulun kuritusväkivallan hyväksyjiin?
UNICEF:n kampanja ei ole lisännyt tietoisuuttani siitä, mitä vahinkoa esim. tukistuksesta on seurannut. Kampanja ei ole myöskään tuonut esiin vaihtoehtoja. Tuomitseva ja kärjistävä sävy ärsyttää ja aliarvioi.- saila.unicef
Ikävää, että et ole tyytyväinen kampanjaamme.
Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua.
Lisäksi se on ollut kielletty lailla vuodesta 1984.
Kurilla ja kuritusväkivallalla on eroa. Lapsen oikeuksien asiantuntijamme Inka Hetemäki kirjoitti aiheesta hienon bloggauksen: http://bit.ly/u18E3k
Oletko käynyt katsomassa asiantuntijoidemmekäytännön vinkkejä kasvatukseen täällä: http://www.vauva.fi/kuritus_ei_kasvata - huono ihminen
saila.unicef kirjoitti:
Ikävää, että et ole tyytyväinen kampanjaamme.
Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua.
Lisäksi se on ollut kielletty lailla vuodesta 1984.
Kurilla ja kuritusväkivallalla on eroa. Lapsen oikeuksien asiantuntijamme Inka Hetemäki kirjoitti aiheesta hienon bloggauksen: http://bit.ly/u18E3k
Oletko käynyt katsomassa asiantuntijoidemmekäytännön vinkkejä kasvatukseen täällä: http://www.vauva.fi/kuritus_ei_kasvataKerropa sitten, mitä teet pienen lapsen kanssa, jota olet sata kertaa kantanut pois, selittänyt ja kertonut, ettei johonkin saa koskea ja lapsi pitää aikuisen totista naamaa ja painokkaita ei -sanoja vain kivana leikkinä ja keinona saada huomiota. Ei siis selvästikään ymmärrä viestiä, vaan menee uudelleen ja uudelleen koskemaan kiellettyyn asiaan, jota et pysty nostamaan hattuhyllylle? Tai jos lapsi kokoajan tukistaa koiraa ja koitat selittää, että koiraan sattuu. Mistä lapsi voi tietää, mitä se sattuminen ja tukistaminen, jota hän tekee eläimelle on, jos hänellä ei ole siitä kokemusta.
- satuttaminen ei
kannata. Yleensä mahdottomassa tilanteessa tehoaa pelkästään se, että vanhemmilta palaa päreet ja desibelit nousee! Voi vaikka tavarat lentää seinään. Lapsille täytyy osoittaa, kuka määrää kaapin paikan, tai lapsista kasvaa rauhattomia hirviöitä.
Lapsille täytyy aina selittää, miksei saa käyttäytyä huonosti, koska se loukkaa jne.... Lapset ovat älykkäitä ja ymmärtävät nopeasti.
Lapsia tulee huomioda hyvästä käytöksestä ja kehua paljon, suukotella. Huono käytös kannattaa jättää noteeraamatta, pienillä lapsilla, jolloin he oppivat, ettei huonosta käytöksestä saa yhtään mitään huomiota. Rajuista tempuista täytyy kuitenkin suuttua ja luonnollisesti kaikilla palaa päreet tiettyyn ärsykkeeseen asti.- Hyvä ajatus
"Lapsille täytyy aina selittää, miksei saa käyttäytyä huonosti, koska se loukkaa jne.... Lapset ovat älykkäitä ja ymmärtävät nopeasti.
Lapsia tulee huomioda hyvästä käytöksestä ja kehua paljon, suukotella"
Uskoisin, että tämä olisi myös hyvä tapa, itse en koskaan saanut tällaista kasvatusta, eli kehuja tai miksi ei saa käyttäytyä niin ja näin. Vedettiin vain turpihin.
- Reiska76
Meillä ei kakarat hypi nenille. Niille pitää opettaa jo nuorena kuka täällä määrää ja mikä noiden paskapäiden paikka on.
Kakarani kaatoi maitolasin lattialla. Vahingossa se sanoi mutten uskonut. Valehtelee saatanan kakara. Aina yrittää väistellä vastuuta. Vedin remmillä perseelle ja panin siivoamaan. Jotain nurisi ja itkeskeli. Sanoin, että lopettaa sen itkemisen, en jaksa kuunnella sellaista. Ei lopettanut pirulainen. Vedin taas remmillä. Kyllä se saatana vielä oppii. Kyllä viisivuotiaan kuuluu kunnioittaa vanhempiaan ja totella. Sitten kun on aikuinen, niin tehköön mitä lystää mutta niin kauan kun elää minun rahoillani, niin tottelee.
Puhtaasti fiktiivistä.- Reiska hae apua
Mee Reiska hoitoon ja vielä ylpeilee, kun saa heikompiansa alistaa. Onko huono emäntä vai muuten vain heikko itsetunto tai katkeruutta omaan isää kohtaan, vai muuten vain sekopää?
Hae apua, tai tuhoat jälkikasvusi. Perheen sisällä pitää olla rakkautta, ei jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa.
Jos mulla olisi lapsi, pistäisin tuolille istumaan niin kauan että oppii olemaan kunnolla ja siitä ei lähdetä ennen kuin rauhoittuu. - Sydän särkyi
Siinä voi Reiska käydä, niin että saat vielä turpaasi jälkikasvultasi. Niin minäkin tein isukilleni ja kotiin en enää palannut, mutta silti teki pahaa lyödä takaisin omaa isää. Sydäntä raastoi ja minua säälitti koko tapahtuma.
- mk
Ketään ei tartte kunnioitta vaan se vanhempien on teoillaan ja kasvatuksellaan ansaittava se kunnioitus Ja niin edelleen.
- saila.unicef
Mahtavaa, että olemme saaneet näin paljon keskustelua aikaan! UNICEFin ”Kuritus ei kasvata” –kampanja on loppusuoralla ja joudumme sulkemaan tämän keskustelun kampanjan päätytty. Mutta ei hätää, keskustelut pysyvät auki vielä tiistaihin asti!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?874688- 1344203
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai362785Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu2091817Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el371357Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko251339Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121316Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?671278Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611233Seiska: Konsta Hietanen ja Aami-rakas iltamenoissa - Salkkareista Aami täräyttää: "Sarja oli..."
Konsta Hietanen jätti Salatut elämät -draamasarjan tänä syksynä. Konstaa kyllä kaivataan vieläkin Salkkareissa! Lue li21212