Rahalla saa ja..

Niin ja lisään vielä, että tavallisesti on kyllä niin päin, että ei missään nimessä lääkettä kokeilla edes, ennen kuin diagnoosi-tutkimukset on tehty. Vasta jos kriteerit täyttyy, voi saada kokeilla tiettyjä lääkkeitä.

Siis eihä päällisin puolin toista katsomalla kukaan voi sanoa varmuutta, onko jollain adhd vai ei. Kyllä siihen tarkat kansainväliset kriteerit täyttävät diagnoosi-tutkimukset tarvitaan ja lisäksi erikoislääkärin arvio testituloksista ja lapsen sekä vanhemman haastatteluista.

Minua on ihmetyttänyt aina, miksi vanhempi ei voi olla vaikka mukana lapselle tehtävissä testeissä ja tutkimuksissa. Siis siitä huolimatta, että lapsi on huostaanotettu. Kyllä lääkityksestä kysyminen olisi fiksua vanhemmalta ja vähintä, mitä tuossa tilanteessa tulisi tehdä, on ainakin toimittaa myös tuloksista kopiot vanhemmalle, myös sairaskertomustiedot, jos sellaisia on.

Meillä meni lapsen lyhyen sijoituksen aikana niin, että lapsella oli menossa parhaillaan fyysisen puolen erikoissairaanhoidon tasoisia tutkimuksia keskussairaalassa, ne olivat alkaneet jo ennen huostaanoton alkua. Toimitin tietysti pyytämättä laitoksen omahoitajalle aivan pyytämättä siihen astiset sairaskertomustiedot, koska hänenhän olisi kuulunut olla niistä tietoinen. Papereita oli aika pumaska ja äijä pyöritteli niitä kiusaantuneena käsissään, siis ei ollut lukenut niitä kaikkia läpi edes. Viimein pyysikin, että voisinko minä tulla mukaan tutkimuskäynneille, koska "hän ei ole oikein perehtynyt näihin niin hyvin." Voi tarjota kuulema kyydin sinne ja takaisin, jos järjestely sopii minulle.

Tottahan toki se sopi, koska minusta oli ihana saada olla lapsen seurassa useita tunteja aina tutkimuspäivinä, muuten laitoksella oli älyttömät ja naurettavan tarkat tapaamis- ja yhteydenpitoajat. Sairaalassa oli samana päivänä aina useita eri aikoja, joten niin me sitten odottelimme aina ko. aulassa seuraavaa tapaamista, lapsi ja minä iloisena toistemme seurasta, ja sijaishuollon örmykörmy vähemmän aurinkoisen oloisena työvelvollisuuttaan suorittamassa.

Sama juttu oli koulussa vanhempien vartissa, laitoksen äijä raahautui sinne mukaan, vaikka ei mitään opettajan kanssa keskustellutkaan. Siis hänhän ei ollut tippaakaan kiinnostunut todellisuudessa lasten asioista ja siksi olin enemmän kuin onnellinen, että sain hoitaa yhteydenpidon sairaalaan ja kouluun, kuten tavallista. Korkeintaan oli vain vähän kiusaantunut olo äijän läsnäolosta.

Meillä siis näin, mutta minusta on aivan tökeröä, jos vanhemmat sivuutetaan lapsen asioista täysin. Miksi se muuten on tehtävä, koska lastensuojelulain mukaanhan huostaanotto on vain väliaikainen toimenpide. Tarkoitan siis nimenomaan nykyään, kun ns. perinteiset huostaanoton syyt ovat enemmän väistyneet.