millainen on Alaskanmalamuutti?

Muutit on aika jääräpäisiä ja fiksuja koiria.Oman kokemuksen mukaan ovat aika alistavia eivätkä välttämättä siedä muita koiria/eläimiä,riippuu toki aina yksilöstä ja totuttamisesta joka pitää aloittaa heti pennusta lähtien.Liikuntaa,liikuntaa ja paljon sitä liikuntaa ja aktiviteetteja.Jos asut yksin niin mieti jaksatko aina,joka päivä lähteä lenkille suoraan kun tulet kotiin.Ruokaa menee aika mallikkaasti joten rahaa palaa myös.

Nyt kannattaa miettiä pärjäätkö 2 ison koiran kanssa,koska pelkästään muuttia en suosittele kokemattomalle ihmiselle.

en ole täysin kokematon. minulla on kaksi tiibetinspanielia (ne tosin jäivät perheelle kun muutin pois, mutta ovat ne silti vielä elämässäni mukana) ja olen valmistumassa eläintenhoitajaksi, joten sieltäkin tulee kokemusta.

ja meneehän siihen vielä varmaankin lähemmäs 10 vuotta ennenkuin malamuuttia alkaisin hankkia, niin voihan siihen mennessä olla tullut perhemuutoksiakin. ja huimasti kokemusta koirista.
tuohon olisi vielä pitkä aika mutta siksi kyselenkin asiaa jo nyt että tietäisin haaveilenko turhaan ja pitäisikö harkita jotain muuta rotua (kuten pelkkä valkoinen paimenkoira).

Tunnen 2 alaskanmalamuutti. Toinen on uros ja toinen narttu. Niistä narttu on lempeämpi, kuten nartut yleensäkin. Asuvat kerrostaloissa ja ovat kotona rauhallisia, mutta se vaatii paljon liikuntaa ja aktivointia koirille aina vetoharrastuksia myöten, muuten koira voi turhautua. Eivät ole äänekkäitäkään. Sopii myös tokoon ja agilityyn. Todella aktiivisia ja kestäviä. Viihtyvät toisten koirien seurassa ja rakastavat ihmiä. Molemmat malamuutit ovat perheittensä ainuita koiria, mutta toisen perheessä on myös kissoja ja kaneja. Turkki vaatii paljon ahkeraa harjaamista ja siitä irtoaa paljon karvoja. Tarvitsee yleensä kunnon osoituksen lauman arvojärjestyksestä, mutta ainakin se tuntemani narttu oli luonnostaan jo hyvin lempeä, jalostus saanut luonnetta sosiaalistettua vuosikymmenten takaa. Voimakkaana rotuna tarvitsee kunnon peuskoulutuksen ja opetettava jo pennusta asti olemaan vetämättä hihnassa. Tottelevaisia molemmat niistä koirista. Loppujen lopuksi luonne on yksilöllistä, mutta tuttujeni koirat ovat kilttejä ja mukavia, tosin se on vaatinut määrätietoisen ja johdonmukaisen peruskoulutuksen ja tapakasvatuksen. Narttu helpompi. Suosittelen :-)

Meillä on itsellä alaskanmalamuutti narttu 2v. Itse olen huomannut tämän yksilön perusteella, että nartut ovat helpompia oppimaan kyllä, mutta niillä on myös hyvin dominoiva ja vahva luonne, eli pitää itselläkin olla kovapäisyyttä ja auktoriteettia kasvatuksessa, muuten narttu ottaa johtajan paikan, ennen kuin ehdit sanoa kissa.
Mutta kun pomo asia on selvillä, tottelee ihanteellisesti urokseen verrattuna ja tän urosjutunkin sanon nyt vain yhden yksilön kokemuksellani, eli toisellakin tavalla voi mennä, mutta oma kokemus on, että ukot on hyvin jääräpäisiä verrattuna narttuihin, mutta nartut on sitten aikamoisia määräilijöitä, niinkuin me naiset nyt yleensä! :)
Meidän narttu on niin huomionkipeä, että ei päästäisi lähelleni omia kissojani tai urosmuuttimixiämme. Ja nyt kun olen raskaana on alkanut kunnolla uhota hihnassa muille koirille oikein kunnolla rähjäämällä. :) selitä siinä sitten, että tää on oikeesti ihan kiva koira.. :D

Täältä löytyy malamuutti uros, ikää 2 vuotta. Meillä miehen kanssa ei ollut minkään laista kokemusta koirista ennen tätä. Ollaan pärjätty tosi hyvin, että jos motivaatiota ja kärsivällisyyttä on niin kyllä sen kanssa pärjää hienosti. On kyllä jääräpää joskus, mutta kyllä se ennemmin antaa periksi kuin minä :D Hihnassa käveleminen kannattaa opettaa heti oikein, ettei koira saa vetää. Mutta vaikka koira välillä hajun saadessa ottaa varoittamatta äkkilähdön niin kyllä sen kanssa olen ainakin itse (pienenä naisena :D) pärjännyt, ei ole kertaakaan vetänyt kumoon. Toisista koirista sen on vain kumman kiinnostunut, ei koskaan hauku niille vaan haluaisi haistelemaan ja leikkimään.

Itse ajateltiin sillon ottaessa, että narttu sen pitää olla kun ne on tottelevaisempia ja ei vedä niin paljon. Niin tosiaan luulin, kunnes puhuttiin kasvattajan kanssa, joka kumosi nämä ajatukset täysin. Ihan samalla lailla kumpaakin pitää kouluttaa, eikä narttu ole sen helpompi kuin uroskaan. Ainakin meidän uros on todella tottelevainen ja hyvä luontoinen, vaikkei tosiaan mitään kokemusta kouluttamisesta ollutkaan.