Äidin reaktio pelottaa

Hei!


Olet hyvin rohkea kun uskallat astua kaapista. Kovin moni ei siihen pysty. Suosittelisin kertomaan äidillesi. Hän varmasti ymmärtää suuntautumisesi. Alussa hän saatta olla hieman järkyttynyt, mutta sulateltuaan asiaa hetken aikaa hän varmasti hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Jokainen ihminen on sellainen kuin on. Ei kukaan meistä ole voinut päättää syntyessään millaiseksi syntyy. Voimia sulle ja koita pärjätä (: .

Kannattaa kertoa ihan rohkeasti vaan. Viestistäsi päätellen sinua ärsyttää äitisi käytös paljon. Jos äitisi on kerta uskonnollinen ja ei hyväksy ihmisen homoutta, niin tuskin hän sinuakaan homoksi epäilee koska luulee että on kasvattanut sinut heteroksi, olenko oikeassa? Siinäpä sinulla tilaisuus tiputtaa oikein kunnon "uutispommi" kertomalla äidillesi homoudestasi, jospa hänen suuntautumisensa homoihin muuttuisi. Jos äitisi ei hyväksy sinua omana itsenäsi, niin otat kissasi ja muutat poikaystäväsi, isäsi tai kaverisi luokse asumaan. Toivottavasti kaikki järjestyy! :)

Mitä vittua se mutsias kaivelee ketä sä nussit? Se on SUN elämä ja SINÄ määräät siitä.

vaan. Parrua perseeseen koko rahan edestä.

Kerro rauhassa olevasi homo. "Jumala on luonut ihmiset" ja niin edelleen, ja jos se on tehnyt susta homon niin sit on. Kaikkee "Jumala rakastaa kaikki ihmisiä" ja niin edelleen vaan sanot äidilles takaisin, jos se rupeaa sua käännyttämään tai muuta vastaavaa :)

Äitiäkin on ymmärrettävä. Hänellä on omat odotuksensa lapsestaan. Tietenkin toivoo, että saisi lapsenlapsia eikä pojan elämä olisi niin vaikeaa. Varmasti homona eläminen on ympäristön takia vaikeaa. Lisäksi tulee sukulaisten ja naapurien ehkä piinaavatkin kysymykset.Lisäksi vielä itsesyytökset;teinkö jotakin väärin kasvatuksessa.

Tottakai äiti hyväksyy lapsensa ja rakastaa häntä vaikka alussa reaktio homoudesta olisikin tyrmäävä.

Minulla on suvussa eräs ihminen joka on jopa tapetoinut talonsa risteillä, lukee päivittäin raamattua ja on yliuskovainen. Jouduin kertomaan myös hänelle että itse likkana seurustelen tytön kanssa, totesi vain seuraavasti: "Jos sinut on sellaiseksi luotu, olet sellainen ja sellaisena täydellinen sekä rakastettava." Eli kannatan, mutta jos äitisi kimopaantuu niin lähde sieltä, aina voi jotain keksiä. Vie vaikka kissasi alkuun turvaan poikakaverillesi jos et voi itse lähteä ja pelkäät sen puolesta. (Kissa on kuin oma lapsi.)

Sanoisin että pidä kaiken varalta kamppeet kasassa ja kissa valmiina lähtöön. Sitten kerrot vaan rohkeasti. Se voi olla hänelle aluksi shokki ja voihan suuttuakin niin että joudut vähäksi aikaa siirtymään poikakaverin tai jonkun luokse.

Mutta varmasti äitisikin leppyy sitten kun on ensin asiaa sulatellut. Joku sanoi joskus että pitää antaa läheisille se sama aika tottua ajatukseen, kuin mikä itsellä aikanaan kesti kun "tulit kaapista itsellesi"/ tajusit suuntautumisesi. (esim. omalla kohdallani minun tulisi antaa sukulaisilleni n. puoli vuotta totuttautumis-aikaa, koska sen verran itselläni kesti kunnes olin sinut asian kanssa.)

Kyllä vanhemmat kuitenkin aina lopulta haluavat että lapsi on onnellinen ja rehellinen itselleen ja muille.

Rohkeutta, hyvin se menee! :)

Rohkeutta sinulle ja kaikkea hyvää elämällesi. Itse äitinä, toivoisin ainakin omalle lapselleni kaikkea hyvää, kaikesta huolimatta.

Tilanteesi on todella vaikea. Vastaan nyt äitinä ja jo mummona sinulle.Voisitteko mennä yhdessä äitisi kanssa jutteleman jonkun asiantuntijan kansa, esim. kriisiapu. En ymmärrä äitisi jyrkkää suhtautumista homo-lesbopareihin. Mutta niinhän se on että ns. uskovaiset ovat niitä pahempia heiltä ei löydy suaitsevaisuuta erilasuutta kohtaan. Neuvon nyt sinua kertomaan pikimmiten asiasta äidilesi ja katsomaa mitä tapahtuu ja ehken olisi hyvä muuttaa pois äitisi luota asumaa kissasi kanssa. Voihan se olla että kun pöly laskeutuu niin äitisi on pakko hyvksyä sinut tai sitten katkaista välit lopullisesti. Toivottavasti saa myös tukea poikakaveriltasi ja että vositte aoimesti olla yhdessä. Toivotaana että asiasi järjestyvät. Mienköhän isäsi asiaan suhtautu, oletko hänelle puhunut asiasta?

Onnea sulle elämääsi sinulla on oikeus olla se mitä olet muista se!

Itse pelkäsin kauheasti kertoa isälleni lesboudestani mutta kaikki menikin todella hyvin. Isä tukee minua vaikka hänen on välillä vaikea puhua asioista suoraan. Sain tietää myös että äitipuoleni on bi-seksuaali mïtä en todellakaan osannut odottaa. Äitiini en ole pitänyt vuosiin yhteyttä hänen väkivaltaisuutensa ja alkoholisminsa takia ja tiedän kyllä ettei hän hyväksyisi asiaa. Olenhan hänen mielestään jo hullu niin lesbous menisi taatusti yli hilseen mutta en jaksa välittää. Tulin viime keväänä lopullisesti ulos kaapista vaikka olen asian tiedostanut jo vuosia aluksi hyväksymättä sitä. Olen saanut voimia setan bileistä ja tulipa kesällä pienessä pridessä pyörähdettyä mikä oli mahtava kokemus. Kaapin ulkopuolella kun vain on niin paljon helpompi hengittää.

Minun ohje: Dont tel Mama! Olen 40v mies. Kun olet koulun käynyt, niin muutat pois. Jos kerrot, ja aiot asua himas, niin tulet hulluksi. Mieti kumpi parempi asia! Toisaalta voit sairastua vuodessa, vaikket kertoisikaan. Kannatan poismuuttoa. Hän kiristää sinua kissalla, jotta tottelisit. Ota kissa mukaan ja häivy kotoa. Ei Körtti uskovainen hyväksy homoutta ikinä, edes oman pojan kohdalla. Puheistasi päätellen äidilläsi on jonkunasteinen mielenterveysongelma. Ei kuulosta normaalilta äidiltä. Minun äidillä on ollu ehkä vaikea lapsuus. Traumoja, avaamattomia solmuja. Silloin äidistä tulee ylihuolehtiva. Kaikki menee överiksi. Mun äiti meinasi tehdä meistä kaikista lapsista uskovaisia. Joka sunnuntai hän laittoi ruan klo 10.00 kun kirkonmeininki alko. Siinä me syötiin radion vieressä ja kuunneltiin jumalanpalvelusta. Se oli todella traumaattista. Koko perheeni ilmapiiri oli täysin tunteeton ja etäinen. Kärsin siitä vieläkin :( Kissa on sulle tärkeä kuten mullekkin, Se oli mulle ainoa olento, jolle pystyin näyttämään herkät tunteeni :) Pärjäile :)

Ihailtavaa rohkeutta! Nyt ei auta kuin kerätä voimat ja kertoa totuus äidillesi, joka ei taatusti tulee asiaa ongelmitta suvaitsemaan, mutta ajan kanssa todennäköisesti kyllä. Äitisi osoittaa suurta heikkoutta kiristämisellä ja sinun ei tule sellaista hyväksyä. Yritä tehdä tämä selväksi hänelle ja olla se aikuisempi osapuoli.

kylläpäs oot saanu tosi asiallisia vastauksia :(
täälä joku sanoikin että vie kisu poikaystävällesi turvaan sitä myös heti itse ajattelin luettuani kirjoituksesi.
ja kerro äidillesi että näin on asit ja hän ei asialle mitään voi.
sen sitten näkee miten äitisi asiaan suhtautuu, jos ei hyväksy niin lähde sieltä pois.
on se asia sitten ainakin kerrottu eikä vaivaa enää.

kovasti voimia sinulle.
tule kertomaan kuinka kävi jos päätät asiasta äidillesi kertoa

En ole ihan varma kannattaako sun kertoa silloin kun asut äitisi kanssa. Itse kerroin äidilleni lesboudestani 17 vuotiaana ja jouduin vuodeksi sellaiseen helvettiin ettei paremmasta väliä... suosittelisin kertomaan sitten kun asut jossain muualla koska kenellekään en toivo samaa kun mitä itse jouduin käymään läpi. Ja kissa turvaan. Oma äitini käytti koiraani kiristysvälineenä myös. ja kaikkea mahdollista. Jatkuva henkinen väkivalta aiheutti minulle hermoromahduksen ja masennuksen. Olin itsetuhoinen ja ahdistunut. Muutin pois samana päivänä kun täytin kahdeksantoista ja pääsin lähtemään . Minulta meni melkein viisi vuotta ennen kuin pystyin edes puhumaan tuosta ajasta kenenkään kanssa alkamatta hysteerisesti itkemään. Kaikki ei siis mene aina niinkuin elokuvissa. pelkään pahoin että äitisi reagoisi suunnilleen samoin kun omani. En halua että joudut käymään saman helvetin läpi kuin minä. itsesi takia älä kerro nyt, se ei ole oikeasti sen arvoista...

Olen menneisyydessä pyörinyt noiden kiihkouskovaisten kanssa, ja sen perusteella uskaltaisin suositella sitä, että et kertoisi äidillesi. Äitisi ei vaikuta henkisesti tasapainoiselta ihmiseltä. Kiihkouskovana hän ei varmasti tule hyväksymään koskaan suuntautumistasi, ellei hän muuta näkemyksiään. Kuulostaa surulliselta, mutta kiihkouskovaisen näkökulmasta hän tekee oikein, jos hän ei hyväksy lapsensa "syntiä". Eli omalla oikeastaan hän tekee sen rakkaudestaan sinuun, vaikka se tuntuukin sinusta varmasti aivan käsittämättömältä. Kiihkouskova ihminen ei ajattele samalla tavalla kuin ei-uskovat.

Suosittelisin, että teet näin: olet nyt vuoden ihan hissukeen asiasta. Tee myös parhaasi, ettei äitisi saa tietää poikaystävästäsi muita reittejä pitkin, joten älkää kertoko kaikelle maailmalle rakkaudestanne. Sitten kun vuosi on mennyt, voit muuttaa yhteen poikaystäväsi kanssa. Äidillesi voit sanoa vaikka, että kyseessä on ihan kaveri. Äitisi saa sitten itse ymmärtää tai olla ymmärtämättä.

Ja vielä: ajattele kissaasi. Kuvauksesi perusteella äitisi vaikuttaa sen verran epätasapainoiselta ihmiseltä, että hän saattaisi alkaa kiristää sinua enemmänkin rakkaan kissasi avulla. Ei kannata siis kertoa äidille mitään ainakaan niin kauan, kun asutte yhdessä.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja selviät hankalasta tilanteestasi onnellisesti!

minä marssisin sinuna lähinpään rautakauppaan ostamaan lujaa köyttä ja tekisin siitä kaulakiikun itselleni, helpottas varmasti kummasti oloas ja samalla meidän terveitten ihmisten elämää.

ymmärrän äitiäsi täysin,jokaisella vanhemmalla on oikeus normaaliin lapseen.itse en koskaan hyväksyisi vaan pistäisin välit poikki.niin se vaan on, en voi sille mitään.

Äitisi on se joka sitä hoitoa tarvitsisi. Hän luulee omistavansa sinut ja mielipiteesi ja seksuaalisen suuntautumisesi. Muista että äitisi ei ole sinun päässäsi ja hänen tulee kunnioittaa sinua. Itse en menisi hakemaan hänen hyväksyntää, sillä sitä ei tule koskaan herumaan. Itse olisin mieliksi hänelle sanomalla esim että:" Tapasin ihanan daamin kolme viikkoa sitten ja hän on blondi mutta hieman liian uskovainen ja kiltti". Näin teet äitisi onnelliseksi. En ottaisi sitä riskiä että hän tapattaa kisulin tai että alkaa vihaamaan sinua. Tai ei häpeäkään kivaa ole. Hän ei ole vielä kypsynyt ihmisenä. Toivotaan että joku päivä.

olisko kuitenkin parempi odottaa , että et ole äidistäsi riippuvainen. Sen jälkeen on helpompaa maltillisesti asiasta keskustella. Eikä kaikille asioille tässä elämässä saa hyväksyntää...täytyy vain elää asian kanssa. Koitahan pärjäillä !

No,mitäs päätit tehdä?

Ja aloittaja ei koskaan palannut päättämään kertomustaan. Aamen.

itse kyllä kehottaisin hakeutumaan hoitoon, nimettäin homous on mielisairaus. ihminen on tarkotettupanemaan vastakaistasukupuolta ja saamaan lapsia siinä lyhyeti elämäntarkoitus. homot vaa on nii vastenmielisiä homoja et hyi helvetti. sairasta!

En osaa sanoa kuinka uskovaiset vanhemmat ottaisivat uutisen. Mun äiti ei usko eikä ole koskaan uskonutkaan Jumalaan. Hän sai tietää hieman yllättäen kun sisareni paukautti asian ilmoille. Hänen reaktionsa oli lähinnä "Okei, mitäs haluaisit syödä?"

Kuitenkin aloittajalle haluaisin sanoa, että jos sinulla ja äidilläsi on hyvät välit, niin hän tulee hyväksymään sinut ennemmin tai myöhemmin. Kyllä hän jossain vaiheessa ymmärtää, että sinä olet mitä olet eikä hän voi tehdä mitään. =) Onko sinulla muuten sisaruksia? Meinaan, että ehkä sisaruksesi lievittäisivät uutistasi sillä äitisi saisi kuitenkin lapsenlapsia sisarukseltasi, eikä hänen tarvitsisi huolehtia suvun jatkumisesta teidän perheen osalta.

Rohkaistu vaan hyvä ihminen.Kerran se kirpaisee ja sinulla on oikeus omaan itseesi.Äitisi on "pöllähtänyt"yksilö etkä sinä voi häntä muuttaa.Minulla on homo veli joka ei kertonut omaa homouttaan aikoinaan vaan piti sen salassa vanhemmiltamme.Sen seuraukset ovat olleet kauheat.
Äitisi ei ole kuitenkaan elämäsi tärkein ihminen vaan se ihminen jonka kanssa tulet elämääsi jakamaan vielä senkin jälkeen kun äitisi on jo kuollut.Sinun elämästäsi on kysymys ,ei hänen.Ei hänkään kysy sinulta hyväksytkö hänen uskonnollisuutensa.Vapauta hyvä ihminen itsesi ajoissa noin ahdasmielisesta äidistä muuten tulet kärsimään koko ikäsi jos taivut hänen tahtoonsa.Elä omaa elämääsi ja nauti siitä .Jokaisella on siihen oikeus .Meillä on vain tämä elämä emmekä voi elää sitä toisten tahtojen mukaan.

Onpas osa viesteistä erittäin lapsellisia ja jopa sairaita.
Itse olen viikingin näköinen mies ja hetero mutta kannatan homoseksuaalien yhdenvertaisia oikeuksia ja en voi sietää heidän haukkumista.

He ovat aivan yhtä terveitä kuin me muutkin.