Vauvan tulo koiraperheeseen

Pitäkää järkikulta kädessä älkääkä sortuko ylilyönteihin. Kun vauva tulee se on ehdottomasti kallein ja rakkain asia maailmassa ja näin pitääkin olla. MUTTA koira on yhä osa perhettä ja sitä tulee niin myös kohdella. Kun lapsi on nuori eikä siis liiku, ei ole ongelmia. Kun ikää karttuu ja vauva alkaa liikkua voi tulla yhteentörmäyksiä. Pääasia on että koiran tulee tajuta olevansa laumassa alimmaisena ja lapsen tulee tajuta ettei koiraa saa terrorisoida miten vaan. Kumpaakin tulee siis opettaa. Ja jos kaikesta huolimatta koira joskus lapselle ärähtää se ei ole maailmanloppu eikä koira aio lasta raadella seuraavassa käänteessä. Pienet nirhamat iholla ovat varoitus. Mikäli koira puree kunnolla se on joko sairas tai vinksahtanut.

Allergiasta ei kukaan voi sanoa mitään etukäteen. Käsittääkseni ainut todennäköisyys on että mikäli vanhemmat ovat allergikkoja tulee suuremmalla tod.näköisyydellä myös lapsesta allergikko. Se mille ollaan allergisia voi vaihdella. Esim. meillä mies&minä olemme siitepölyallergikkoja. Toinen lapsi on myös siitepölylle allerginen (lievästi) sekä kiivi-hedelmälle ja toinen on hyönteistenpistoille.

Joidenkin tutkimusten mukaan kotieläimet päinvastoin antavat suojaa allergiaa vastaa. Ts.siedätyshoitoa.

Riippuu hirveesti tietenkin koirasta, mutta empä usko että uroksen kannalta niin suurta merkitystä on! Nartut on enemmänki omistus haluisia! Toiset koirat ei hyväksy mutta tiedän perheitä joissa on ja hyvin onkin. Koirasta on tullu "vauvan" parhaita kavereita ja koira kattoo lapsen perään, ettei lähde esim. hiekkalaatikolta minnekkään =) Hyvää kesää teille kaikille =)
-Pikku-Prinsessa-

meidän koira on uros mopsi.se oli kaksi vuotias kun siskoni syntyi.kun vauva oli pieni ei koira välittänyt oikeastaan vauvasta.nuuhkaisi vain joskus.tiedän että muillakin uroskoiran omistajilla on samanlaisia tarinoita.mutta kun lapsi alkoi liikkua ja olla kiinnostunut koirasta tuli pieni ongelma.lapsi yritii koko ajan repiä tai lyödä koiraa eikä lapsi vielä puhetta hyvin ymmärtänyt.koira meinasi näykkäistä lasta kerran.ongelmana oli saada koira tajuamaan että lapsi on arvojärjestyksessä ylempänä.koira muutti mummulaamme(se on maalla ja koira todela viihtyy siellä,on asunut kaksi vuotta).nyt kun siskoni on kolme ja koira tajuaa sen olevan ihminen ei ongelmia ole ollut.uskon että pystytte sopeuttamaan koiran ja vauvan yhteiseloon.kun lapsi on vanhempi uskon että koirasta tulee sen ystävä niinkun meilläkin!=)
nartuista vielä sen verran että siskoni ollessa pieni,kävimme kylässä ja siellä oli narttu koira.se otti vauvan hoitoonsa ja suojeli sitä.jotkut nartut ottavat "suojelun"niin todesta että saattavat murista lapsen äidillekin (omalle emännälleen) jos tämä yrittää ottaa vauvaa.......

Olen 21v.kahen pikkulapsosen äippä ja koiria on ollu,jo ennen ja jälkeen lapsien syntymisen ja toiset koirat eivät välittäneet mitään,olivat kuin ennenkin..kunhan tekin muistatte olla mahdollisimman paljon niinkuin ennenkin(tiedän että se on vaikeaa vauvan tultua),Yksi koiristani taasen "sekosi" minun olessa vielä raskaana,se on ollut minulla 14v.asti ja oli hädissään että mikä emännällä nyt on hätänä kun maha paisuu ja emäntä ei jaksa enää riehua ja käydä pitkillä lenkeillä,se ulisi,tuli halailemaan vähän väliä,seurasi kuin hai laivaa,loppuraskaudeksi minun oli annettava se vanhemmilleni,mutta vauvan synnyttyä koira oli taas oma itsensä ja tykkäsi vauvan hoidosta kovin.nartut ehkä ovat näitä herkimpiä vaistoajia,urokset eivät ainakaan meillä piitanneet,raskaudesta,ei lapsista,heille kaikki oli aina niinkuin ennenkin..koirat ovat yksilöllisiä,mutta tässä meidän kokemukset..toivottavasti teilläkin menee hyvin..=0)