Kummastelen tätä touhua täällä. Eikö olisi kivaa elellä loppuikäänsä iloisella mielessä, vai onko kiukkuisena kivempi olla?
Onko kuuskymppiset kiukkuisia?
ingeborg
31137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eikä oo. Luulet vaan jonninjoutavia.
Mitähän touhua? Hauskaa on, vaan olkoon. :))
Ei vedä kiukkusuonta, ei todellakaan.
Onko, minkähän ikäinen hän itse mahtaa olla?
...loppuikäänsä?... ei tässä nyt sentään mitään ikäloppuja olla, parasta työikää, ainakin kohta...
Pohjatonta hyvyyttä ,mitään kiukkusia olla,ain ollaan suu vehnäsellä.
Järkele-minä oo mitään kiukkuinen. Koskaan. Elämä on kun silkkiä vaan.
Silkki tosin syö itse itseään.
Syön Possumunkin ja Wienerleivän Sokerikahvin kanssa, kun Muija tai Lääkärini ei ole näkemässä.
Iloitsen elämästä täysin siemauksin aamuin illoin, kun pistän kourallisen lääkkeitä suuhuni.
Paukunkin teen, jos muistan. usein muistankin sen tehdä, mutta en muista ottaa sitä. Löytyy aamulla lasista koskemattomana.
Kaikki muut tietää neuvoa, mikä olisi minulle parasta. Itse en vain tiedäkään. Olen kiitollinen neuvoista, joita saan alvariinsa. Järkele.
Käyttäytyähän en osaa koskaan oikein.
En tunne oikeita Ihmisiä. Vain väärän sorttisia kavereita dikkaan.
Olen aina väärässä paikassa väärään aikaan.
Seksistähän en puhukaan mitään, koska sen ajatteleminenkin on lähes kielletty.
Tilulii. Nyt on niin kevyt olla että.
Jumalialiste- Vaatekaupassa myydään aina sellaisia vaatteita jotka kutistuvat komerossa.
Kaikki se mikä tuntuu minusta mukavalta, on kiellettyä hedelmää.
Järkele - tämä elämä on kivaa.
Järkäle kun nauratti toi tase-papan tilitys..)) .Nauraa on saanut tässäkin ketjussa, ja vielä kärttysiksi mainitaan.)).
Mie olen sitä mieltä, ettei ikä muuta ihmisluonnetta. Ehkä perusluonne vain iän myötä korostuu.
Minnuu vain naurattaa, ei tule minusta miestä tekemälläkään.
Emmää ainaska ol kiukkune.
Mää ole ilone ja valone ....vai kui se meni ; )
ai sää vai ,oleks sää ilone turkulaine?
Joo,mut ossaam mää mököttääkki.
Kyl on kaunist tää meijäm murre.Vai kui ; )
Tuli miälee yks kysymys :
Mitä eroo on VALElääkäril ja KELAnlääkäril ?
Vast.valelääkäri on nähnyt potilaan.
ain ko kuule kunno puhet jos on laulava nuatti nii melkke hunaja pissaan.
Sit ko nährä taas nii ei mökötetä, selkäkeikka naurui päästellä.
Tää oli hyvä. Nauratti niin perskeleesti. :))))
Kappas, miinusta tuli. No eipä yllätä.
On muuten äitini nimi tuo minun nikkini. Hän oli hieno ihminen. Köyhä, sitkee ja vahvatahtoinen. Ei nujertunut, vaikka oli kuinka vaikeaa.
http://www.youtube.com/watch?v=dyhDV79MLsk
Vanhoja suomileffoja tuli katsottua yhdessä monet kerrat.
Miinuksista ei kannata välittää, kateellisten puuhia kun aiheettomasti tulevat.
Miinuksethan ovat tae siitä, että viesti on luettu. Kai? Ehkä? Jospa?
Sinänsä täysin naurettavia toimintoja - ja .
Usein pelkkää kiusantekoa tai nimimerkkiin kohdistuva kauna.
Täysin turha toiminto. Ihan kuin jokin esikoulun kielennäyttö. :))
Joka myöhemmin muuttuu keskisormeksi.
Täällä mikään ei ole niin erinomaista, saati vastakohtaansa, että mitään mielenilmaisuja sanomiin kaivattaisiin.
Siksipä puskassa on hyvä olla, ei tarvi kenenkään kivistää pollaansa ja kuseksia pylvään juureen.
Taidanpa hypätä puskaan minäkin sieltä ei kukaan mua näe.
;))))
Puskailu on vasta elämää, läpäläppänpää. :))
Älä vedä liian hätäisiä johtopäätöksiä ingeborg. On meillä täällä kivaakin välillä ja paljon hyviä kirjoittajia. Se kai vaan on niin, että kun ihmiset ovat tunteneet toisensa pitkään - kuten täällä monet ovat - sanomista pakkaa tulla.
Nuo miinukset taisit saada siksi, ettei täällä (eikä muuallakaan) oikein tykätä siitä, että vieras tullessaan moittii talonväen. En tosin tiedä oletko tuttu vai vieras, mutta yhtä napakasti tunnut ottavan kantaa, kuin me kiukkuisetkin...
Kiva, että voit muistella äitiäsi lämmöllä ja kunnioituksella. Sen parempaa perintöä ei taida kukaan saada.
Liian tasasta, olla aina joko vain kiukkuinen tai iloinen, elämän pitää olla kuin vanhanajan kärripolku, välillä kuoppa, sitten kivi, ja suokin sopii - siinä työnnetään ja vuoroin vedetään.., niin on hyvä :)
Kivaa sunnuntaita vaan kaikille, ja iloa sopivasti :)
Tasanen luonne, aina kiukkuinen. ;))))
Mutta se älytön hokema onnen kätkemisestä!
Oman tyytyväisyyden julkituominen -> kehumista?
Kanssaihmisessään positiivisen asian toteaminen -> taka-ajatus vai keljuilua?
Nuo lienevät melko yleisiä reaktioita.
Heikkouttani sorrun joskus käyttämään molempia ärsytysmielessä.
Näin on itseään ja onneaan ei saa kehua eikä ketään toistakaan. Ärsytetään edelleen.
Mitähän lienee Eino Leino tuolla "hokemallaan" tarkoittanut?
Ehkä sitä, että se onni tai aarre on paremmin suojassa kätkettynä tai peitettynä?
Yleisempi reaktio (minun kokemukseni mukaan) oman tyytyväisyyden julkituonutta kohtaan on vilpitön myötätyytyväisyys kuin että kehuskelijana pidettäisiin.
Mieluummin itseensä tyytyväinen kuin (turhan takia) tyytymätön, itseään vähättelevä marisija.
Edellisen kanssa - ellei itsetyytyväisyys ole aivan katteetonta - on helpompi olla kanssakäymisessä.
"Normaali" ihminen tuskin ottaa positiivisen asian toteamista itsestään epäluuloisena vastaan, oli se sitten muodollinen kohteliaisuus tai yksilöllisempi ja runsaampikin rehellisen tuntuinen positiivinen toteamus. Useimmat kai ottavat kohteliaisuudet itsestäänselvyyksinä ja "ylimääräisestä" suuresti ilahtuvat.
Lipeviin ja selvästi liioitteleviin tai peräti aiheettomiin kehumisiin voi olla syytäkin suhtautua jonkinlaisella varauksella, vaikkakaan ei sitä tarvitse näyttää.
Kevyeksi on elo muuttunut. Ei enää rasita oikein mikään kovasti. En ole tasaisesti kiukkuinen, en ainakaan sitä myönnä.
En muista tiiä,
mutta mie ainakin oon ja ihan mahottoman
joskus vallan tavattoman.
Ja koko ajan vain pahenee.
Tässä iässä ei ole mistään puutetta niin ei ole aihetta olla kiukkuinenkaan.Elämä on niin tasaista aivankuin k....laudalla. Ei ahista eikä purista mistään.
En ole kiukkuinen, mutta ei aina nauratakaan.
luonne ei muutu, sen olen huomannut omista sisaruksista, ja korostuu vaan entisetään luonteenpiirteet :)
Oikeat kuusikymppiset tai ainakin enemistö heistä on kohtuullisen normaaleja. Siihen normaaliuteen kuuluu myös iloisuus, ei ainakaan kaivelu, mitä täällä harrastetaan. Ongelma tällä keskustelupalstalla on se,että täällä on vain harvoja tämän ikäryhmän mukaisia. Kiukkuisuus johtuu mm. siitä,että täällä mellastavat seitsenkymppiset tai sitäkin vanhemmat aikansa kuluksi. Kai he saavat paljon kicksejä siitä,että voivat näin kiusata nuorempia tai nuoremmiksi luulemiaan. Mehän tietysti olemme muut syyllisiä siihen, että heidän elämänsä ei ole sujunut kuin Strömsössä. Niinpä me kuusikymppiset otamme suunnan muualle, kuka näiden kanssa viitsii jäädä raivoamaan.
Jouduin kassajonossa taannoin seuraamaan pariakin vanhaa daamia, joiden kiukkuttelu vastasi uhmaiän raivoa. Daamit olivat varakkaan näköisiä, mutta olivat silti tulleet markettiin ostamaan halpoja karkkirasioita, joita aikoivat lahjoiksi sukulaisille. Mahtavat sukulaiset jälleen ilahtua kovasti. He olivat liikkeellä pahimmassa ostosruuhkassa, jolloin kassajonot ovat pitkät. Mikään ei ollut rouvilla hyvin, heitä olisi pitänyt palvella ohi muiden, heidän ei tarvitse jonottaa, koska ovat vanhoja, heillä on oikeuksia ikänsä vuoksi jne. Jos olisi ollut koivuvitsa, rouvat olisivat sietäneet siitä pepulle. Korkeakaan ikä ei oikeuta ilkeilyyn. Kuulin myöhemmin,että he ovat myymälän vakiriesa, käyvät päivittäin antamassa näytöksen milloin missäkin. Onneksi näitä kaikesta kiukkuisia on vanhoissa kuitenkin vain osa porukasta. Mutta sen verran, että heitä riittää palstoillekin kiukuttelemaan ja riitelemään - antamaan näytöksensä.
Ikä ei myöskään ole edellytys sille,että henkilö olisi aikuinen, kuten täälläkin helposti havaitsee. Kuinka paljon pitää sietää ja kuinka paljon antaa anteeksi, siinäpä kysymysten kysymyksiä. Kaikkea ei tarvitse sietää eikä kaikkea voi antaa anteeksi. On kuitenkin eräs taho, jolle pitäisi jokaisen kyetä antamaan anteeksi, koska sieltä tursuavat kiukkuisuuden juuret oli ikä mikä tahansa. Se eräs on ihminen itse omassa persoonassaan. Näistä palstakirjoituksista näkee, kuinka vaikeaa se on, toisille täysin mahdotonta haudan partaallakin.