Olen seurustellut melkein 3 vuotta poikäystäväni kanssa, ja noin kuukausi sitten tajusin että uutena vuotena tulee 3 vuotta täyteen..! Silloin vauvakuume iski.. Olen 19v ja poikaystäväni on 21v. Suhteemme on etenyt mahtavasti ja muutimme vuosi sitten omaan asunoomme. Kesällä kihlautumisen ajatus kävi mielessä, puhuin poikaystäväni kanssa asiasta ja hän sanoi että jos kaikki jatkuu yhtä sujuvasti, voisimme kihlautua mutta ei ehkä vielä naimisiin kuitenkaan. Kihlauduimme kuukausi sitten ja pari päivää sen jälkeen alkoi vauvakuume. Onko tämä jotenkin samoja vietteitä kuin toisilla eläimillä? O.o Opiskelen vielä mutta vain 6kk, jonka jälkeen opiskelu tai työ ei kiinnosta, vaan se perheen muodostaminen! Onko tämä normaalia? Oma äitini sai ekan lapsen 21vuotiaana ja minut 23 vuotiaana. Poikaystäväni on kypsä iäkseen ja haaveilee myös perheestä. Yhteiset tulevaisuudenhaavet ovat meidän vahvin side. Olemmeko valmiita perheen muodostamiseen? Tunnen olevani valmis.
"Biologinen kelloko..?"
haave?
13425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En oikein voi sanoa tähän muuta, kuin että te olette hirmuisen nuoria. Sanot olevasi valmis. Entä poikaystäväsi, oletteko puhuneet aivan konkreettisesti lapsista, vai haaveileeko hän lapsista vasta tulevaisuudessa? Asia on kuitenkin niin, että te kumpikin tulette vielä kasvamaan ja kehittymään ihmisinä, sinä käyt vielä tarkalleen ottaen teini-iän viimeistä vuottasi. Varhaisaikuisuus on tärkeää aikaa siltä kannalta, että sinä aikana todella oppii tuntemaan itseään ja puolisoaan, jos sellainen jo on. Toki ihmiset kypsyvät eri tahtiin, mutta oletko ihan varma, että olet varma kaikkeen siihen, mitä lapsi tuo tullessaan? Lapsen hoitaminen on todella rankkaa, ja lapsessa on varsinkin ensimmäiset kuukaudet kiinni 24/7. Tulee unettomia öitä ja parisuhde on koetuksella. Tätä ei kovin monasti sanota ääneen, mutta vauva on todellakin koetinkivi parisuhteelle. Jos parisuhde on kunnossa, on se ihan varmasti loppujen lopuksi parisuhdetta vahvistava tekijä, mutta rankkaa silti. Entä kuinka pärjäätte taloudellisesti? Onko miehelläsi hyvä työpaikka, jos sinä jäisit äitiyslomalle? Onko sinulla opintojesi päätyttyä ammatti, vai aiotko ehkä jossain vaiheessa jatkaa opintoja vielä? Oletko ajatellut, millaista on opiskelu lapsen kanssa? Heittelin tässä nyt paljon kysymyksiä, mutta näitä kaikkia on minun mielestäni hyvä pohtia syvällisesti, ennen kuin alkaa edes harkita lapsen toivomista.
äläpä lapsi kehtaa pelleillä vajavilla asioilla.
Täällä myös pian 20v neitonen haaveilee omasta pienokaisesta avomiehen 23v kanssa :) (oma äitikin sai esikoisen 21v:nä , kulkee näköjään suvussa? :D) Minullakin alkoi aivan hillitön vauvakuume syksyllä, asia ahdisti kovasti "EN MINÄ VOI HANKKIA VIELÄ LASTA?!?!?!! olen vasta 19!!" mutta minkäs teet :D mies alkoi innostua asiasta ja nyt onkin takana ensimmäinen kk yrittämistä :) nyt vaan jänskätään, että tärppäsikö! :)
Oikeesti hei. Lopettakaa se yrittäminen. Siis silloin kun sinun äiti oli 21v, silloin maailma oli hieman toisenlainen. Otahan asioista selvää, et tajua mitä olet tekemässä. Huhhuh
Sinunkin poikakaveri haluaa vaan sinulle pallon jalkaan ja PISTE!
mielestäni lapsen on hyvä tulla , silloin kun se on toivottu, rakastettu ja lapsen pystyy elättämään :) Olemme pohtineet tätä paljon ja keskustelleet siitä miten kaikki tulisi muuttumaan ja se muutos tuntuisi tähän kohtaan hyvältä ja oikealta :) ei kannata kuunnella kaikkia huutelijoita , itse tiedät parhaiten elämäntilanteesi , itsesi ja suhteesi :) (niin ja täällä ei tainnut tärpätä, kuukautiset alkoi nyt sitten viikon myöhässä...)
Niinhän sitä luulisi, että itse tietää, mutta silti moni katuu sydämessään. Kakskymppisenä muutetaan yleensä omaan asuntoon pois kotoa tai aletaan opiskelut lukion jälkeen. Lapsi liian iso asia ja sen kerkeää myöhemminkin, kunhan kärki palautuu päähän ja muuten nähdään elämää.
Ihan vain neuvona kokemuksiin perustuen.
tuo on kyllä totta :) en halua vain löytää itseäni tuskailemassa lapsettomuuden kanssa 30 iässä, kun on opiskelut käyty ja uraa luomassa. Ymmärrän, että toiset haluavat ensin luoda hyvän uran ja sitten vasta lapset, itselläni arvojärjestys on toisenlainen :) Toivottavasti en joudu katumaan päätöstäni :)
Oletko ennemmin yh kolmikymppisenä?
mielummin kyllä, vaikka se hassulta kuulostaakin :) mutta kyllä me tässä veneessä ihan yhdessä ollaan miehen kanssa ja olemme puhuneet jo siitäkin jos jostain kumman syystä tämä ei toimisikaan ja ero tulisi, tiedostamme riskin, mutta olemme valmiita ottamaan sen riskin :)
"voisimme kihlautua mutta ei ehkä vielä naimisiin kuitenkaan." Kihlautuminen on yhtä kuin lupaus avioliitosta. Itse en voisi kuvitella meneväni "vain" kihloihin, ellei hääpäivää olisi päätetty!
"jonka jälkeen opiskelu tai työ ei kiinnosta," Huolestuttavaa, että nuori ihminen ei ole kiinnostunut opiskelusta/työstä! Luuletko että perheen perustaminen on helppoa kotileikkiä ja lasten kasvatus itsestäänselvää toimintaa? Ja että opiskelu ja työnhaku lasten kanssa olisi helpompaa kuin ensin totuttelu työelämään ja sitten perheen perustaminen?
"Olemmeko valmiita perheen muodostamiseen? Tunnen olevani valmis. " OllemMEko, eli tarkoittaa sinua ja poikaystävääsi, ei vain sinua. Keskustele asiasta yhdessä ja tunnustele millä ajatuksen tasolla poikaystäväsi ajattelee asiasta!
Olen sitä mieltä että lapset kannattaisi tehdä nuorena, mutta varhaisaikuisuus on vielä tutustumista omaan minäänsä ja aikuisena olemiseen. Ensin pitäisi tietää itsensä ja omat ja puolison toimintatavat ennekuin alkaa lasta kasvattaa.
Meillä se tilanne että minä 22v ja mies kolmenkymmenen. Olemme seurustelleet vasta nelisen kk:tta. Olen halunnut jo useamman vuoden lapsen ja yritimmekin jo edellisen mieheni kanssa mutta suhde ajautui karille ja nyt asun uuden mieheni kanssa yhdessä. Lapsia pitää tehdä silloin kun siltä itsestä tuntuu. Meillä on vakityöpaikat ja olemme onnellisia yhdessä. Vaikka olen nuori niin minun ei tarvitsee etsiä itseäni ja rällätä yökerhoissa yhtään. Lapset eivät estä muuta elämää! Meillä on upea lähiverkosto josta löydämme aina vastuullisen hoitajan lapselle.
Ja parisuhdetta ei paljon kannata miettiä tuossa kohtaa. Vaikka olisimme molemmat kolmenkymmenen niin ei suhteemme välttämättä kestäisi. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Me haluamme lapsen ja jätin juuri pillerit pois. Pääasia on että lapsi on toivottu ja terve ja saa kaiken tarvitsemansa hoidon! Kukaan ei voi sanoa toiselle että onko liian nuori lapsen saantiin vai ei. Jokaisen täytyy löytää vastaus itsestään.
Viimeinen asia mitä haluan niin että rupean kolmekymppisenä haaveilemaan perheestä ja joudunkin hormoonihoitoihin kun ei enää omalla fysiikalla onnistu!
LAPSIA EI HANKITA, NE SAADAAN!
Täälä myös 21v (täytän 22) nainen ja mies 35 (pian 36.) Vauvakuumetta molemmilla ja pillerit on jätetty jo heinäkuussa 2012. Yhdessä oltu 2v. Lapsi ei ainakaan,vielä ole ilmoittanut tulostansa mutta lapsi olisi kovasti tervetullut. Molempien ensimmäinen lapsi olisi :)