Vertaistukea kaappibille?

miksi sitä pitää heti lähteä kaikille toitottomaan? Niin muodikasta kuin on ollakin bi

kuule mitäs jos sulattelisit ite asiaa niin kauon ettei purista rintaa enään.kerro sitte vasta kun itelleskin asia on loppuun käsitelty.huomaat et mitäs tämä ny olikaan,ei nii mitää sitte loppuviimeks.

Sun pelko johtuu siitä, että koet itse itsesi ällöttäväksi. Sitten kun pääset siitä tunteesta, niin helpottuu.

Kiitos vaan asiallisista vastauksista. Ei mua ahdista olla bi vaan se että esitän heteroa muille. Ja tottakai olen miettinyt asiaa kauammin kuin sen pari viikkoa, vuosia jopa, nyt olen vain hyväksynyt asian.

Enkä tosiaankaan allekirjoita tuota muodikkuusjuttua. Kuka haluaisi kuulua mihinkään vähemmistöön? En ainakaan minä, jos saisin valita.

Kerro siinä vaiheessa kun löydät kumppanin, mitä sitä ennen levittelemään. Voi olla helpompaa näin. Katsos siinä vaiheessa kaikki alkavat pikkuhiljaa sen tajuta, saavat aikaa miettiä ja hyväksyä asian. Sitten se onkin jonkin verran helpompaa kakistaa itsestään ulos, tai myöntää muille. itse etenenin aikoinaan tätä kautta. Tosin niille olin kertonut keiden tiesin itsekin olevan bissejä. Äidille kertominen oli itselleni se kovin pala, mutta hyvin tuo asiaan suhtautui. Toisaalta olen mikä olen, enkä halua sitä kaikille toitottaa. Mitä väliä.

Kokemuksesta voin kertoa että kun tavalla tai toisella tulee puheeksi homous, niin alat silloin vaikka puolustaa korostuneen tietäväisesti tätä vähemmistöä.

Ei sitä tarvitse ottaa esille, ellei ole tuomassa smaa sukupuolta olevaa ihmistä näytille....


Minusta tuntuu, et kun on riittävän varma tunteistaan ja asioistaan, ei häpeile mitään. Ei ole rikos tuntea ja rakastaa. Tappaminen on sen sijaan sekä esim. mikä tahansa rotuviha.

Tuo tilanne on vaikea ja kokemusta löytyy omastakin takaa. Millaiset perhe/ystäväpiiri sulla on siellä? Tämä maailma taitaa olla vain niin kieroutunut, että sitä tulee tunne, että on pakko tulla kaapista ulos eikä saa rauhaa ennen sitä. Näinhän ei pitäisi olla, mutta monet (itsekin) koin näin.

Ehkä helpointa on tullla ensimmäisenä jollekkin ystävälle ulos kaapista ja kertoa omasta suuntautumisestaan. Näin sitä toivottavasti saa jo hieman vertaistukea siihen, että joskus vanhemmille (mikäli haluaa) pystyy kertomaan. :)

Minun elämänneuvoni on, ettei kannata kiirehtiä sen kanssa, että kertoo olevansa bi, nimittäin sitä saattaa "prosessin" edetessä huomatakin olevansa ihan lesbo :D

mahtavaa Life_ !!! Sain minut niin hyvälle tuulelle. Hali sinulle ja kaikkea hyväää!!!

Ei voi sanoa toiselle, ettei ole tärkeää kertoa kenellekkään. Itselleni se oli hyvin tärkeää. Ei tosin heti, mutta jossain vaiheessa se kävi erittäin tärkeäksi. On hyvin yksilöllistä onko se tärkeää kertoa vai ei! Itselleni se on iso osa minä kuvaani, joten haluan lähimpien ihmisten tietävän asian.

Aloita helpoimmasta. Kenen luulet ottavan asian parhaiten? Itse parhaalle ystävälleni asian vitsailun keskellä. Toiselle ystävälleni kerroin kun hän kysyi puoli leikillään jotain asiasta. Itse en pidä huonona faceakaan. Lopuille nimittäin olen tullut kaapista facessa, mesessä ja tekstiviestillä. Minun on vain helpompi kirjoittaa kuin sanoa. Kirjettä meinasin ensin vanhemmilleni, mutta silloin tuntui että se oli saatava ulos HETI, niin lähetin tekstiviestin. Ai, yhdelle kaverilleni möläytin leikinlaskun keskellä, sille jolle kertomista pelkäsin eniten. Hyvinhän sekin meni lopulta :D

Se helpottaa, joka kerta. Jokainen kertominen tekee seuraavasta helpompaa. Ja kun on saanut lähimmät purettua, ei enää ole vaikeaa lainkaan, koska lopuilla ei ole väliä. Mulle on ainakin ihan sama mitä loput ihmiset ajattelevat, kun vanhempani ja ystäväni tietävät hyväksyvät. En pelkää yhtään sukulaisten tai työkaverien mielipiteitä, ajatelkoot mitä tahtovat :D (vaikka heistä kaikista pidänkin hyvin paljon).

Minulla on kolme sisarta, heteroita luulisin. Kukaan heistä ei ole koskaan kokenut tarpeelliseski keskustella siitä, yhtä vähän minä olen kokenut tarvetta puhua siitä että olen bi. En ole koskaan konut myöskään tarpeelliseksi olla minkäänlaisessa kaapissa, vaan olen raahannut perheeni nähtäväksi sekä poika-, että tyttöystäviä. kaikki teitävät mitä olen eikä ketään kiinosta :).

Tämän tarinan opetus on ettei anina tarvita mitään keskustelua, tai kertomista. Ainakin itseäni kyllästyttäisi sellainen. Joku kertoo suuren salisuutensa ja minä vain haukoittelen.

Mikäli asia kuitenkin painaa ja ahdistaa sinua, kannattaa tietenkin puhua, mutta älä odota, että muut ihmiset jaksavat tavattomasti kiinnostua sinun seksuaalisuudestasi.

Ei ole minullakaan käynyt mielessä alkaa kuuluttaa "koko maailmalle" olevani bi. Jotenkin en ole kokenut, että se olisi asia josta tarvitsisi erikseen puhua.
Toisaalta kaikki vähäiset seurustelusuhteet ovat olleet miehiä, joten eipä ole asia tullut koskaan esille tyttöystävän muodossa..

Nyt ihastuttuani (p-a-l-a-v-a-s-t-i) naispuoliseen työkaveriini, olen alkanut miettiä, miten mahtaisivat lähiympäristön leuat loksahtaa, jos jättäisin nykyisen avioliittoni naisen tähden. No, siinähän sekin bi-asia tulisi selväksi..