Ihmettelen suuresti miksi ihmisillä ei ole kun pahaa sanottavaa

Lueskelin tätä palstaa läpi ja päätin kirjoittaa otsikossa mainitsemastani asiasta. Suurperhe on elämäntapa ja joku tykkää elää isossa laumassa ja joku ei. Se ei silti oikeuta ketään arvostelemaan toisen elämäntapaa varsinkaan jos se ei ole muilta pois.
Ja voin varmuudella sanoa että tänä päivänä todella harva suurperheellinen elää sosiaaliavustuksilla. Kyllä se raha ihan muualta tulee ja tienataan.
Itsellämme on seitsemän lasta. Arki on ihan tavallista perhearkea iloineen ja murheineen. Jokaisella lapsella on tarvittavat asiat ja saavatkin ihan kiitettävästi niin tavaroita kun ruokaakin. En ole koskaan edes ajatelut että he saisivat vähemmän kun esimerkiksi yhden- kolmen lapsen perheen lapset. Panostamme ehkä enemmän perhe-elämään ja jokapäiväiseen yhdessä oloon ehkä sitä tulee tietoiseksi suuressa perheessä että elämä on hetkistä kiinni ja miten tärkeää on viettää aikaa rakkaimpien kanssa.
Ja mitä ajan käyttöön tulee ja siihen miten paljon kukin lapsi saa huomiota osakseen meiltä vanhemmilta niin emme ole sitä huolissaan koska rakkautta ja aikaa riitä jokaiselle lapselle vallan mainiosti.
Luulen ja voin melkein satavarmaksi sanoa että oli kaksi tai usempi lapsi niin se elämä ei sen "helpompaa" ole. Se on se asenne ja elämäntyyli, arvot, ja tapa elää mikä asioissa ratkaisee. Ja mistä asioista ihminen tulee onnelliseksi. Onnellisuuteenhan jokainen pyrkii.
Emme ole uskovaisia muttemme pakanoitakaan. Yhtä lailla mekin panostamme lastemme vaatteisiin , tavaroihin, ruokaan kun kuka muukin "tavallinen perhe" . Ja yhtä lailla mekin pyyhimme hikeä otsaltamme jos tunnemme joskus epäonnistuvamme vanhemmuudessa. Minulla itselläni niin kun monella muullakin on ystäväperheitä laidasta laitaan. On yksi ja useampi lapsisia perheitä niin samanlaisissa vanhemmuuden asioissa me kaikki painiskelemme. Ei se talous , rakkaus sen ihmeempää ole pienimmissäkään perheissä jos ei suurissakaan perheissä. Ja mitä lomiin ja ajankäyttöön tulee niin me matkustelemme kotimaassa ja käymme silloin tällöin isompien muksujen kanssa laivalla. Mitä autoon tulee niin niitäkin meillä on kaksi aivan samalla tavalla kun jossakin pikkuperheissäkin on auto tai ei ole, niin emme suurperheet poikkea oikeastaan missään asiassa. Ja vaikka autoa ei olisi niin ei se maailmanloppu olisi , paitsi ehkä ruokakassejen kuljettaminen voisi olla työlästä :D ja työmatkat taittuisi polkupyörillä tai julkisilla.
Asumme omakotitalossa niin kun jotkut pikkuperheet tai suurperheellisetkin. Olemme myös asunneet vuokralla niin kun monet muutkin perheet. Oikeastaan voin vain sanoa että erotumme vai joukosta jos pitää luokitella millainen perhe jollakin on sitten olemme suurperhe vain siksi että perheessämme on useampi lapsi. Muuten voin sanoa että olemme ihan tavallinen perhe kun "pikkuperheetkin"
Ja hyvä niin. Olisi kauheaa jos ihmiset luokiteltas perheen koon takia vain siksi ettei se perheen koko muiden silmään nappaa.
Niin ja täytyy sanoa että ei se elämä talousasioiden ja ajankäytön takia ole sen herkumpaa pikkuperheissäkän. Tiedän monia perheitä oli vaikka "vaan" kaksi lasta niin ei nekään asu leveesti, matkustele, käytä lacosten sukkia :D ja rypeä aina rakkaudessa ja omassa ajassa, kyllä se melkein kaikissa perheissä se aika käytetään lasten ehdoin ja niin sen pitää mennäkin.. Jokaisessa perheessä on hyvät ja huonot aikansa. On vaan vanhemmista kiinni miten sen elämän ajattelee elää niiden lasten kanssa.
Tuskin meillä suhteessa menee ruokaan sen isompi lovikaan kun "pikkuperheillä" tai laskut ole sen isompia. Ehkä ainoa mihin voi sanoa että rahaa menee niin on vaatteisiin ja niin pitääkin mennä. Tässä"köyhänä" suurperheen äitinä just hain hobbarin talvivaatepaketin 4 lapselle niin meni sinne sellaset 450e ilman kenkiä ja hattuja, niin ja hanskatkin pitää viel ostaa. Mutta ei edes harmita tai purista sillä lapsille ne on ostettu.
Harvoin edes ajattelen että jos rahaa palaa lapsiin että voi että kun paljon sitä menee. Tää on vaan elämää. Ja lapset kuuluu isolla osalla siihen ja niiden parastahan jokainen vanhempi ajattelee jos omasta/omista lapsista kyse.
Kahenkeskinen aika??? on sitäkin kun lapset nukkuu , ihan samalla tavalla kun muissakin perheissä. tuskin siä omaa aikaa "pikkuperheissä" sen enemmän on jos ei ole isoja lapsia ja aina lastenhoitaja käytettävissä kun haluaa.
Tottahan se on että suurpeheen lapsilla on aina leikkikaveri mutta se ei takoita sitä että lapset vahtisi toinen toisiaan. :D meillä vanhin 15-v. Ja ajatelkaa??? ei ole koskaan edes ollut lapsillemme lastenvahtina kun ehkä yhden kauppareissun( parikin ehkä) 9v ja 11-vuotiaan kanssa ja voiko sellaista sanoa lapsenvahtina olemiseksi :D. Että se siitä lastenhoitoavusta. Enkä sellaista vaatisikaan. Ihmettelen vaan ennakkoluuloja ja ihmisten asenteita joskus että miten suurperheet pärjää??? rahallisesti, ajallisesti, fyysisesti, henkisesti. Ihan samalla tavalla kun muutkin.