Ihmettelenpä tässä onko minulla alkanut premenopaussi vai joko on varsinaiset vaihtarit kyseessä. Ei hikoilua, ei kuumia aaltoja, kuukautiset vain jäivät yhtäkkiä pois. Viimeisistä kk:sta on jo yli kuukausi aikaa, eikä olotilakaan ole sellainen että kohta alkaisivat.
Olen 48-vuotias ja kierto ollut kellontarkka koko ikäni. Raskaana en ole, tein testin pari päivää sitten. Olo en energinen ja pirteä ja seksihalut aivan huipussaan - miesparka on lujilla... :) Todellakin, seksi pyörii ajatuksissa lähes koko ajan niin että työpäivän aikanakin tulee mieleen vaikka ja mitä, melkein häiriöksi asti. Ei pysty keskittymään työhommiin ja odottaa vaan iltaa että pääsee miehen viereen.
Mitään perussairautta minulla ei ole ja painokin aivan normaali, enkä ole laihduttanut. Voiko tosiaan vaihdevuodet alkaa ihan noin vain kuukautisten poisjäännillä, ilman muita oireita?
Olen 48-vuotias ja kierto ollut kellontarkka koko ikäni. Raskaana en ole, tein testin pari päivää sitten. Olo en energinen ja pirteä ja seksihalut aivan huipussaan - miesparka on lujilla... :) Todellakin, seksi pyörii ajatuksissa lähes koko ajan niin että työpäivän aikanakin tulee mieleen vaikka ja mitä, melkein häiriöksi asti. Ei pysty keskittymään työhommiin ja odottaa vaan iltaa että pääsee miehen viereen.
Mitään perussairautta minulla ei ole ja painokin aivan normaali, enkä ole laihduttanut. Voiko tosiaan vaihdevuodet alkaa ihan noin vain kuukautisten poisjäännillä, ilman muita oireita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuukautiset voivat jäädä kerrasta pois, mutta harvemmin jäävät. Yleensä tulee ensin pidempiä taukoja ennen kuin vuoto kokonaan lakkaa - paitsi niillä naisilla, jotka vuotavat viikkokausia. Mikä tahansa muutos kierrossa on mahdollinen.
Jos sinulla ei ole ollut mitään muita oireita, voit onnitella itseäsi. Kaltaisiasi on vain 20 prosenttia. Sitä paitsi, voi olla, että oireita tulee vielä myöhemmin, eivät vaihdevuodet kuukautisten loppumiseen lopu. Siitä ne pahimmat oireet yleensä vasta alkavat.
Mitä tuohon ylettömään seksihinkuun tulee, nauti niin kauan kuin sitä kestää, sitä nimittäin ei kestä ikuisesti. Hyvä jos mieskin on tyytyväinen, mutta jos vonkaamisesi tuntuu hänestä liialliselta, voithan aina joskus turvautua sooloseksiin.
Hormoneissasi on jo tapahtunut muutoksia, lisääntynyt sukupuolinen halu kielii testosteronin lisääntymisestä. Onhan se mukavampi "oire" kuin vaikkapa ylähuuleen kasvavat haivenet, jotka kertovat samasta asiasta.
Siltähän tuo kuulostaa, että hormonitasapaino alkaa heittelehtiä. Ensin vähenee yksi hormoni ja sitten toinen, ja vallalle pääsee tuo himotushormoni. Mutta jos luet viestiketjua aiheesta, löytyy paljon keskustelua siitä, että tuo himotushormonikin häviää. Niin, että voit lohduttaa miestä, että korkeintaan vuoden se kestää. No, jyystäminenhän on tänä päivänä niin muodissa, että seuraat ainakin muotia ;) Toivottavasti on tunnettakin mukana! Ei muuta kuin toivotaan iloista premenoa ennen oikeeta menoa!
Heh:) Tuosta ilmiöstä lienee saanut alkunsa käsite "viidenkympin villitys". Se tosin tulee jo ennen sitä viittä kymppiä. Muistan joskus lapsena kun vanhemmat naiset mulkoilivat nuorempaansa, jolla oli kuulemma tuo villitys ja kova meno päällä. Ei ihme, että mulkoilivat happamina ja pitivät miestään silmällä. Se nimittäin loppuu kuin seinään, yksi kaunis päivä ja asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Itselläni haluttomuus on kestänyt jo kuutisen vuotta, sitä edeltänyt "himotus" kesti noin vuoden päivät.
Muistui mieleeni yksi laulu, jota olen inhonnut aina ja jonka olen kuullut laulettavan ainakin kaksilla viisikymppisillä päivänsankarille. Nimittäin Meksikon pikajuna, sen tekijä on ollut tietoinen asiasta - "huh huijaa, tehdään niin kuin rosvot määräilee", sanoo siinä vanhapiika, viisikymmenvuotias.
Kiitos asiallisista vastauksistanne! Täytyy nyt sitten todellakin nauttia tästä menosta niin kauan kuin sitä kestää :) ja toivoa että varsinaiset vaihtarioireet tulisivat sitten aikanaan mahdollisimman lievinä. No, sitähän ei voi tietää, mutta eletäänpä nyt tätä hetkeä. Ja nautiskellaan ihanasta seksistä oman miehen kanssa - ja välillä sooloseksistäkin tietty; eihän tuo mieskään enää nuori kolli ole, rajansa hänelläkin.
Hikoilukohtaukset eivät ala heti, vaan semmoisen puolen vuoden viiveellä ja seksuaalinen vireystila vähenee menopaussivaiheen alkaessa ilman hormonikorvausta. Se muutos on suurempi kuin mitä ehkä osaa odottaa, mutta häpeän tai alemmuuden tunteita ei kenekään pitäisi siitä kokea.
Miten kenelläkin, minulla oli viimeiset kuukautiset maaliskuussa 2007, ja kuumat aallot alkoivat heti huhtikuussa. Muita oireita oli ollut jo vuosia, psyykkiset pahimpina.
En huomannut korvaushoidolla olevan suurempaa vaikutusta haluihini, ne olivat hiipuneet jo aikaisemmin eivätkä hormoneista heränneet.
Mitä niihin kokeisiin tulee, kyllähän naiset joutuvat toimimaan tietyllä tavalla koekaniineina, koska vaikka moni saa avun juuri siitä ensimmäisestä lääkityksestä, jota lääkäri oireet kuultuaan suosittelee, kaikki eivät saa, ja sitten kokeillaan erilaisia hoitoja ehkä vuosikausia. Ovatkohan tarkat hormonimääritykset kovin kalliita, vai miksi niitä ei tehdä? Tai sitten niistäkään ei ole apua sen selvittämiseksi, mikä hoito sopii ja mikä ei.
Se on selvä, että yksilölliset erot voivat olla suuria puoleen tai toiseen ja kokemuksetkin erilaisia. Omalla kohdallani oli hyväksi, että en aloittanut heti homonien käyttöä, koska minulla se siirtyminen vaiheesta toiseen oli aika selvärajainen ja sen vuoksi niitä oireita on ollut helppo tunnistaa. Puolen vuoden perusteella seksuaalisten halujen vähenemisen arvioinnin kanssa on tietysti vähän niin ja näin, mutta ehkä sitä olotilaa voisi parhaiten luonnehtia siten, että painottui enempi sinne aikomuksen puolelle, jos sitä vaikka sanoisi väsymykseksi, mitä ei taas hornonihoidon alettua ole ollut havaittavissa.
edelliseen kommenttia. ei pidä paikkaansa todellakaan kaikilla, että ilman hormonikorvausta seksihalut vähäiset. minulta hävisi viimeisetkin halut juuri hormonikorvaushoidolla. siis yksilöllistä tämäkin asia. niinkuin moni muukin liittyen vaihtareihin. jokaisen keho toimii omalla tavallaan. muutenhan olisimme kaikki toistemme klooneja. siksi muuten ihmettelenkin, että naisille määrätään hormonikorvausta, ottamatta kokeita. (samoin e-pillereitä nuorille). koska jos esim. estrogeenia kehossa yhdellä enemmän kun toisella, niin samaa tabua syömällä saavat ihan eri oireita..
Itse olen 47-v ja harkitsen vielä hormonikorvaushoidon aloittamista, koska oireet ovat toistaiseksi aika vähäisiä. Toivon että niin pysyykin, sillä kaikki sukumme naiset ovat kuuluneet niihin onnekkaisiin, joita vaihtarioireet eivät ole kiusanneet. Gynen mukaan tytär voi aika paljon päätellä äidistään ja isoäidistään millaisista oireista tulee itse kärsimään jos tulee.
No, seksihalut mulla on kyllä tosi vähäiset. Yhdestä kirjasta luin että estrogeenin väheneminen aiheuttaa sitä, mutta korvaushoito voi usein auttaa siihenkin. Ja nyt täällä sanotaan, että himotushormooni iskee kun esteri vähenee. Itse kyllä toivoisin että löytyisi jokin konsti noiden seksihalujen herättämiseen.