Omaishoitajan yksityiselämä

Juu, kun luet sieltä ja täältä, niin löydät vastauksia, kahta samanlaista ei ole..

Kyllä apuvälineitä saa, ei tarvitse ostaa, kun oli portaita saimme jopa porraskiipijän.
Meillä on pyörätuoli, rollaattori, kääntölakana, sänkyyn saatiin laidat ja kahvoja seinille, alusastia, pönttö ja sorsa wc tilalle. Monilla on myös nostolaite.
Nämä saa kun ottaa yhteyttä kuntoutukseen, emme tarvinneet lääkärintodistusta kun meidän tilanteemme tunnettiin muutenkin pienellä paikkakunnalla.
Minä olen nostanut itse mihen jaloilleen, on vähän pitoa jaloissa niin saan yksin ilman nostolaitetta pyörätuoliin.
Kyllä sitä nukkuu koiranunta, herää jos hoidettava alkaa liikehtiä, meillä ei pysty kääntämään kylkeään itse.
Jätän hoidettavani yksin lähikaupassa käymisen ajaksi. Muuten hoidan asiat vapaapäivinä, saan joka viikko 1-2 vrka vapaata, olen hoitanut kauan joten en muuten jaksaisi.
Siivoilen hoitamisen lomassa tai vapaillani, kesällä mies makailee ulkona ja itse touhuan puutarhassa.
Tämä on aika yksinäistä työtä, ystävyyssuhteita ei oikein tule vaalittua.
Illat ovat omaa aikaani sen jälkeen kun olen antanut ilta-lääkkeet. Silloin istun netissä, katson telkkaria tai luen. Kuntoilenkin jonkin verran laitteilla. Ulkoilu jää aika vähiin talvella, kesällä ollaan ulkona päivät pitkät.
mies ei halua lähteä ulos jos on vähänkään kylmempää.
Tämä on yhden omaishoitajan elämää, kuten joku kirjoitti, jokainen tapaus on erilainen.

Kiitos hilma-maria,
Jotenkin tuntuu se asioiden toimittaminen ja ostoksilla käynti jos vaikka pitää itse mennä jonottamaan akuutissa asiassa lääkärille vielä aika kauhistuttavalta.
Meilläkään ei kykene potilas itse kääntymään ,osaa kuitenkin hieman olla apuna. Yöt vaikuttavat levottomilta sinunkin kohdallasi.

En ole vielä aloittanut, mutta tuntuu, että potilaan (lähiomainen) olisi mielenterveydellisesti parempi olla kotona minun hoidossani.

Sitten on minun mielenterveyteni, miten se kestää jos jatkuvasti olen kiinni potilaan hoidossa. Olisin mielelläni muutaman tunnin ruokailujen ja muiden touhujen välillä ihan omissa oloissani. Mitenkähän se käy?

Uskallat jättää miehesi kaupassa käynnin ajaksi yksin, pakkohan jotenkin on riskeerata, muuten ei mistään tule mitään. Hoivakodeissa potilas joutuu olemaan pitkiäkin aikoja iman, että hoitaja pistäytyy katsomassa.

Lenkkeily, oman kunnon hoitaminen, jääkö sinulle siihenkään aikaa? Minulle lenkkeily olisi riittävä, olenhan jo iäkkäämpi ihminen.

Taitaa olla yläkerrassa minulle mahdollisuus laittaa alakertaan potilaalle jokin kuuloyhteys yöksi?
Ja jos olisi mahdollista kaupassa käydessä pitää jotain yhteyttä, vaan jos potilas on välillä muistamaton, niin ei taitaisi sujua sellainen.

Hän ei kyllä omin voimin pääse sängystä pois, siinä hyvä puoli.

Miten sitten olisi mahdollista vaippojen vaihtoon ja lappupesuun saada kaupungilta apua kaksi kertaa päivässä? Vai onko hoito sitten enää omaishoitoa?

Kotisairaanhoitotoimenpiteet eivät vaikuta omaishoidontukeen... ainakin näin oli meidän ukilla... sitä en tosin tiedä miten tuo vaipanvaihto... eikös se ole ihan tavallista hoitotyötä...ei siihen sairaanhoitajaa tarvitse. Meillä ukin vaivat vaihtoi vaimo ja pesut hoiti ukin pojat. Kotisairaanhoito hoiti diabetes jutut..

Itkuhälytin on oivallinen apuväline, siis se samanlainen mitä vauva perheissä käytetään...

Minulle tuli hirveän paha mieli kun olen omaiseni eteen tehnyt kaiken mahdollisen kaikki lomani käyttämällä hänen hyväkseen toimimiseen.
Nyt sitten omaiseni oli kyllä hieman sekava, mutta osittain kuitenkin monissa asioissa ihan selkeä. Meillä sisarusten kanssa on välit erittäin huonot oikeastaan ei mikään suju heidän kanssaan. En saa heiltä edes omaisen hoitamiseen tarvittaviin kysymyksiin mitään vastetta. siitä olen jo muutenkin murheessa.

Nyt sitten omainen alkoikin ylistää oikein todella vanhinta poikaansa, että kyllä siinä on sitten hyvä poika ja niin auttavainen ja kaikkea ja tosella oikein ylistystä.
Tosiasiassa poika ei ole tehnyt rikkaa ristiin äitinsä hyväksi. Kaikki rempallaan, pitää kyllä huolen äidin rahojen päällä istumisesta,niin ettei edes hiustenleikkuuseen tule rahaa, eikä muuhunkaan virkistymiseen.

minä olen tehnyt kaikkeni hänen etennsä, että hänellä olisi mieleinen elämä niissä vaikeissa oloissa , joissa hän palvelulaitoksessa nyt elää.

Miten teidän murheenne tällaisissa asioissa paraneen ja miten jaksatte tällaisissa asioissa?

Pojat ovat äitinsä silmäteriä, eivät tee mitään väärin, näin ainakin vanhemmalla polvella.
Vielä isäni kotona vanhin poika peri lähes kaiken. Osa lähti Amerikkaan tai Kanadaan tai Suomeen tehtaaseen töihin.
Aina on joku joka ottaa vastuun, hän on usein myös sylkykuppi ja syntipukki.
Itse olen suvun mustalammas, vaikka olen tehnyt eniten muiden hyväksi.
Ihminen on laumaeläin, arvojärjestys ja paikka taitaa tulla lauman jäsenelle jo syntymästään.
Olen pystynyt ottamaan etäisyyttä, en passaa enää ketään sukulaisiani, omaishoitajana olen vielä.
Vaikeaa on vieläkin olla itsekäs, yleensä omat tarpeeni ovat olleet viimeisellä sijalla.

Näin se on minullakin ollut, olen passannut veljet ja tehnyt vanhempien luon remontit , muutenolisivat hukkuneet remallaan olemiseen.
Sitten on kuitenkin pojat, jotka enemmänkin taitavat odottaa perintöä, kun mummon rahapussi on niin tiukalla, ettei mihinkään anneta rahaa. Minä kustannan mummon toiminnat omalla rahallani.

Toiset tulevat valmiiseen pöytään. Nytkin mummolla on mielessä, että joulu valmistellaan kaikille, mutta kun se ei minun osaltani nyt käy. Olen päättänyt kun tulevat hakemaa mummon ostamia joululahjoja, että saavat tuda oman joulunsa tullessaan.


Luulen, että minun on nyt tehtävä niin, että kylmän viileästi, kuten sanotaan, hoidan mummon joulun yli ja teen sen osan kyllä mielelläni. Kuitenkin mummon kanssa tulee mainiosti toimeen, mutta tämä toisten ylentäminen sattuu niin kovasti, että olo on murheellinen.