Hän viettää viikonloput pelikavereiden kanssa ja viikolla hän on töissä ja ylitöissä.
Mitä teen?
Mitä teen?
Mieheni harrastaa
yksinäinen nainen.
6314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haet itselles kanssa harrastuksia ja menoja ja luuhit iltakaudet menossa. Anna miehen pestä pyykinsä ja tehdä ruokansa. Sitä saa mitä tilaa.
Otat paremman miehen.
Ole tyytyväinen, ei se kuule oo hääviä, kun ukko makaa sohvalla ja vahtaa tv:tä tai tietokonetta niin illat kuin viikonloputkin, että tälläistä on meillä...
Niinpä, meillä tosin ukko makaa sängyssä, istuu koneella ja minä saa katsella telkkaria... Voi jee, että on kivaa. Mitähän tuota itse keksisi ? Sitten jos lenkille lähden, tuo onneton lähtee mukaan, kävellään lähimmälle penkille, johon herra istuu tupakalle, sitten jauhaa koko ajan että ei niin nopeasti jne.
Kyllä on vaihto käynyt mielessä ja usein...Ei tuo huomais vaikka lähtisin, ehkä saattaisi ihmetellä, miksei ole puhtaita astioita eikä valmista ruokaa.
Miehet ovat henkisesti laiskoja.
Eipä heitä kiinnosta konsertit,
eikä teatteri. Jopa kirjaston
käyttäjinä kuuluvat vähemmis-
töön. Miehet hakevat henkistä
sisältöä Aku-Ankasta ja teknii-
kan maailmasta.
Mun mies ihan samanlainen; kaverit menee aina parisuhteen edelle. Vielä kesällä mies oli aina kavereitten kanssa jossain tai sitten ylitöissä yms. Puhui mulle välillä kuin idiootille jos kyselin missä oli tai mihin on lähdössä, suuttui ja mökötti.
Sitten alkoi minullakin mitta täyttyä ja liika kiltteys ropista pois ja aloin osoittaa mieltäni takaisin. Tein selväksi että minulle ei puhuta kuin ääliölle ja jos ei yhteistä aikaa ala löytyä niin sitten erotaan. Minulle ei riitä mikään kämppäkumppanuus.
Ilmeisesti mies huomasi että olin tosissani ja on nyt muuttunut huomaavaisemmaksi ja ehdottaa yhteisiä ajanviettoja yms. mutta kyllä kaverit ovat silti vielä vahvoilla.
Ja ihan aikuisia ollaan, yli 4-kymppisiä jo.
Olen kuitenkin vuosien ja useiden pettymysten myötä kuluttanut itseäni loppuun ja tunteeni miestäni kohtaan ovat muuttuneet. Vaikka hän onkin parantanut tapojaan niin en osaa arvostaa niitä niin kuin pitäisi. Välillä tuntuu että sama vaikka erottaisiin, miehen loukkaava käytös ja välinpitämättömyys ovat niin tuoreessa muistissa että mietityttää että onko mies nyt tosissaan kun ottaa minutkin huomioon vai onko se vain jotain pakon sanelemaa esitystä kun laitoin kovan kovaa vastaan?