Minulla olis iso ongelma, johon kaipailisin teiltä apua. Äitini, joka on eronnut jonkin aikaa sitten isästäni, löysi uuden miehen. Tämä uusi mies on täysin isäni vastakohta, joten oli sitten ihan luonnollistakin, että myös minä aloin pitämään hänestä. Muutenhan tämä kuullostaa oikein mahtavalta, minullahan on nyt vähän kuin isäpuoli, joka kuulemma mielellään haluaa viettää kanssani aikaa ja tahtoo että käyn hänen luonaan yökylässä (asuvat siis äidin kanssa erikseen). Ongelmaksi on nyt noussut kuitenkin äitini käytös. Hän puhuu puhelimessa tai muuten vain viettää jatkuvasti aikaa uuden miehen kanssa aivan kuin minua ei olisikaan. Tottahan se on, että hän on rakastunut, mutta silti se alkaa olla jo vähän kummallista. Minä olen häntä usein pyytänyt jäämään kotiin illalla ja viettämään minun kanssani aikaa, voitasiin katsoa jokin elokuva tai jotain sellaista, mutta aina minulle sanotaan että "ei nyt millään jouda, pitää lähteä käymään ulkona". Ja sinne hän pyyhältää ulos miehensä luo. Luulisi, ettei se ole paljoa pyydetty kun ajattelee että olen tosiaan hänen ainoa lapsensa. Olen yrittänyt sanoa, että minä en ole aina lapsi, vuosi eteenpäin ja olen täysi-ikäinen. Ja siitä kohtapuoleen muutan pois, jos mahdollista. sen jälkeenhän hänellä on aikaa miehelleen, jos hyvin käy niin 40vuotta. Ei luulisi, että se yksi ilta painaa sen rinnalla niin paljoa. Kerran aloitin mykkäkoulun yhden tällaisen tapauksen johdosta, ja äitini suuttui minulle siitä kauheasti. Hän huusi, että minä olen paha ihminen kun en kestä, että hän on onnellinen. "Haluat vain tuhota minun onneni!" Pelästyin häntä niin paljon, että lähdin mummini luokse karkuun. Ja jotta rauha palaisi taloon, minä pyysin häneltä anteeksi seuraavana päivänä.
Muutakin kummallista äitini on tehnyt. Hän on nimittäin alkanut salailemaan minulta asioita, isoja ja pieniä. Esimerkiksi yhtenä viikonloppuna he sanoivat minulle menevänsä miehen luokse, vaikka todellisuudessa menivät johonkin hienoon hotelliin. Ja tämä on tällainen pieni valhe, on niitä paljon isompiakin. Hän on kieltänyt minua puhumasta isästäni mitään hänelle tai uudelle miehelle, koska uutta miestä se saattaa rasittaa ja hän ahdistuu. Isäni oli hänelle ilkeä, mutta en silti ymmärrä, koska eihän se minun syyni ole.
Joskus uusi mies on kuulemma ehdottanut äidilleni, että kun he lähtevät jonnekin yhdessä esim. ravintolaan syömään, niin minutkin voisi ottaa mukaan. Tähän äitini on kuulemma sanonut jyrkästi "EI". Että en nyt oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä, että sopu säilyisi perheessä ja saisin viettää äitini kanssa aikaa yhtä paljon kuin vietimme silloin kuin oli pieni.
Muutakin kummallista äitini on tehnyt. Hän on nimittäin alkanut salailemaan minulta asioita, isoja ja pieniä. Esimerkiksi yhtenä viikonloppuna he sanoivat minulle menevänsä miehen luokse, vaikka todellisuudessa menivät johonkin hienoon hotelliin. Ja tämä on tällainen pieni valhe, on niitä paljon isompiakin. Hän on kieltänyt minua puhumasta isästäni mitään hänelle tai uudelle miehelle, koska uutta miestä se saattaa rasittaa ja hän ahdistuu. Isäni oli hänelle ilkeä, mutta en silti ymmärrä, koska eihän se minun syyni ole.
Joskus uusi mies on kuulemma ehdottanut äidilleni, että kun he lähtevät jonnekin yhdessä esim. ravintolaan syömään, niin minutkin voisi ottaa mukaan. Tähän äitini on kuulemma sanonut jyrkästi "EI". Että en nyt oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä, että sopu säilyisi perheessä ja saisin viettää äitini kanssa aikaa yhtä paljon kuin vietimme silloin kuin oli pieni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi olla että äitisi on alitajuisesti huolissaan puolestasi, täytät kohta 18 ja olet nuori neiti puhkeamassa kukkaan. On ollut paljon kirjoituksia isäpuolista, jotka innostuvat nuorista lapsipuolistaan väärällä tavalla, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ehkä äitisi yrittää estää tämän, pitämällä teidät erillään. Sinua pitäisi silti priorisoida, eikä uutta miestä. Sinä olet äitisi lapsi koko elämänne, miehiä tulee ja menee (jos sikseen on).
Siitä salailusta muuten, ehkä äitisi ei kehdannut kertoa, että menevät hotelliin, ettet tulisi mustasukkaiseksi, että tekevät kaikkea "kivaa" eikä sinua oltu kutsuttu mukaan.
Olisi äidilläsi vähän kasvun paikka, mutta on ehkä niin tuore romanssi, että on unohtanut mikä elämässä oikeasti on tärkeää.
No voihan se olla, mutta silti minusta on vaikea uskoa. Tiedän kyllä, että hän on sairastanut masennusta koko ikänsä varmaan, mutta eihän se oikeuta mihin tahansa käytökseen. Eilen äitini ystävä sanoi äidilleni, että hän viettää liian vähän aikaa minun kanssani. Äitini suuttui tästä kovasti, mutta suuttumus ei kohdistunut ystävään vaan minuun. Äitini sanoi minulle, että minä olen paha ihminen kun haluan tuhota hänen ystävyyssuhteensa haukkumalla häntä hänen ystävilleen. Saan elämässä kuulemma vain pahaa aikaan. Samalla hän myls käski minua kutsumaan ystäviäni meille, jotta hän voisi haukkua minut heille. Ja tämä kaikki vain, koska hän LUULEE että olen haukkunut häntä, mitä en ole todellisuudessa tehnyt. Välillä tuntuu, että hän alkaa hetkellisesti vihaamaan minua.
Outoa että 17 vuotias teini haluaa viettää kaiken aikansa äitinsä kanssa. (yhtä paljon kuin silloin kun olin pieni).
Mites sinun omat kaverit, oma poikaystävä jne. Minun 16v saa houkutella olemaan äidin kanssa, leffoja katsomme ja ruokaa tehdään pari kertaa kuussa yhdssä, mutta ei notku ns. jaloissa kokoajan.
Yleensä kehitys menee niin, että aikuistuva nuori irtautuu vanhemmistaan yhä enemmän ja enemmän ja kasvattaa itseään itsenäisyyteen.
Liekkö totta koko tarina?
Mitäs outoa siinä on, että lapsi haluaa olla silloin tällöin äitinsä kanssa?! Olen "uusikko", ja perheeseen kuuluu teini-ikäinen n. 18v tyttö miehen entisestä liitosta. Tytöllä on paljon omia kavereita, mutta hän viettää paljon aikaansa meidän kanssa sekä oman äitinsä kanssa.
Silloin kun aloimme tytön isän kanssa seurustella, oli alusta asti selvää toimia myös porukalla. Eli toki vietimme paljon aikaa miehen kanssa kahdestaan ja nautittiin rakastumisen huumasta, mutta aina tilaisuuden tullen tehtiin asioita myös kolmistaan. Jo ihan siksikin että tutustuisimme tytön kanssa kunnolla.
Tytöllä on erittäin läheiset välit myös äitinsä kanssa, joten äskeinen kommentti tuntuu minusta erittäin ihmeelliseltä.¨
Lapsilla on oikeus omien vanhempiensa aikaan=)
...ja saisin viettää äitini kanssa aikaa yhtä paljon kuin vietimme silloin kuin oli pieni.....tämä ei kuulosta "silloin tällöin" toiveelta, eikä normaalilta teinin ajatukselta.
Minullakin on erittäin läheiset välit oman teini-tyttöni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi hän viettää aikaa muualla kuin vanhempiensa luona. Käy harrastuksissa, tapaa kavereitaan,jne., ei ole äidin helmoissa.
Koska se on normaali kehityksen kulun suunta, irtaannutaan kotoa ja itsenäistytään.
Jos näin ei ole, niin lapsonen on joko nyhverö tai nörtti.
Enkä ole sanonut ettei lapsilla ole oikeutta vanhempiensa aikaan, on, mutta harvemmin he sitä oikeutta haluaa käyttää =))