Hiilijalanjälkemme

Hiilijalanjäljen laskemisesta on tullut maailmalla trendikästä.
Melkein mille vain voi nyt laskea hiilijalanjäljen. Niinpä nyt tiedetään esimerkiksi, että paketti broilerin marinoituja fileesuikaleita vastaa 17 kilometrin autoilua.
Netistä löytyy laskurit, nyt katsokaakin mitä päällenne puette ja mitä suuhunne pistätte.

Mitähän tässä enää haluaa suununsa laittaa, kun Fazerin puikulassakin on hiilikukka, jonka terälehdistä näkee maapallolle aiheuttamansa tuhon. Vuosia on ruohonjuuritason kuluttajille kaikenmaailman syyllistävät laskurit teepaidan ostosta lähtien laadittu omantunnon herättelemiseksi, ja samaan aikaan isoiset ovat lentäneet ilmastokokouksiinsa laatimaan tuomioita turhalle matkustelulle.

Eilen nähtiin telkkarissa, miten leipäkuormia vietiin jäteautolasteittain kaatopaikalle, paperiakin sinne päätyy vielä ihmeen suuri osa metaania tuottamaan.. Sikojen huonosta kohtelusta näytettiin taas kuvia, joten enpä taida jouluna siltä osin hiilijalanjälkeäni kasvattaa, jospa söisin tuplasti kotimaisista juureksista itse valmistamaani rosollia. Euroopan vesiltä saadut kalat kuljetetaan pakastettuina Kiinaan, siellä ne sulatetaan, käsittellään, pakastetaan uudelleen ja kuljetetaan uudelleen Eurooppaan. Tämä ei ole valitettavasti vitsi.

Nyt jätin pienen sähköisen hiirikädenjäljen ja katson entistä tarkemmin kaupassa , mistä ruoka on peräisin. Pakasteeni marjojen kasvupaikat tiedän tarkalleen, Hämeen hirvikään ei ole kovin laajalti maapalloa hiilidioksittanut edes eläissään.

En jaksaisi syyllistyä asioille joille en mitään voi normaalielämällä. Haluaisin syödä leipäpalani laskematta mitä se on aiheuttanut.

Kun otan hiilipalan käteeni ja luonnostelen aiheen ennen maalausta, on se kädenjälkeni!

Onpa hyvä, että kesällä tulin ostaneeksi kunnon taskulaskimen. Nyt sille on käyttöä, kunhan löydän jostakin laskentakaavan.
Vakava asiahan tämä hiilijalanjälki taitaa olla, mutta kun seuraavan kerran menemme kauppaan, ja mieheni aikoo ostaa broilerin fileesuikaleita, on hauska nähdä hänen ilmeensä, kun sanon, ettei oteta niitä vaan ajataan autolla 17 km.

Päästöoikeuksilla keinotellaan ja harrastetaan jopa rikollisuutta. Pörssituotteena siinä on uusi ura pörssimeklareille. Monelle päästökauppa on parempi tulonlähde kuin rekisteriin merkattu bisnes.

Sitä on myös juuri jopa elintarvikkeiden rahtaamien vaikkapa Kiinaan ja takaisin. Tuleehan siinä "hiilijalan jälkeä", mutta saahan työn teetettyä näistä rasitteista vapaana. Eikä maailma ole niin kaunis kuin se näyttää. Halpuuskin voi olla kyseenalaista, mutta yrittäjä haluaa näyttää, että pärjää ilman kotimaansa työntekijöitä. Erääseen aikaan oli ihan peittelemätön ajatus, että "kohtuullinen" työttömyys onkin välttämätöntä. Sillä saa työntekijäjoukot nöyremmiksi.

Tätä käytetään myös ns. harmaassa taloudessa. Jopa valtion ja kuntien toimesta. Töitä tilataan ulkomaisilta yrityksiltä, joista pitäisi nähdä, että se ei ole rehellisesti mahdollista suorittaa. Näitä yrityksiä roikkuu satamäärin työnsä keskeyttäneenä huonon työlaadun tai maksamattomien palkkojensa takia. Eikä yritteliäästä, työn tarpeessa olevasta halpatyöläisestäkään ehdi Tallinnan tai tai Puolan matkalla kummoista mestaria tulla, ellei taitoja ole ennen hankittu.

Oikeastaan pullonkeräys lienee hyvin onnistunnut. Turhaa syyllistämistä nippeliasioissa hiilijalanjäljen kauheuksien markkinoinnissa on kaivettu riittämiin. Onhan se hyvä, että kukin voi valita kohteen, jolla pääsee osalliseksi maailman parantamiseen. Minulla on se, että en heitä ruoka - aineita hukkaan.
Sekin on vanha ja koettu puutteen kanssa saatu kasvatus.

Jotta olisimme hyviä ihmisiä pitäisi valintamme olla eettisesti, ekologisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti tehtyjä. Eikö noita sanoja kuulekin usein. Minulle tulee Tarja Halonen mieleen, kun kuulen sanan kestävä kehitys.
Mitenkäs tuota omalla kohdalla toteuttaisi, annan tuon homman sovinnolla yhteiskunnan päättäjille.