Hei!
Kuinka usein mielestänne on hyväksyttävää viedä lapsi hoitoon ilman "syytä"? Mieheni veljen perhe vie omaa reilun vuoden ikäistä poikaansa samalle isovanhemmalle hoitoon n. 3-5 krt viikossa, ja poika on kerrallaan hoidossa n. 3- 6 tuntia, useimmiten koko päivän. Mitään "oikeaa" syytä hoitoon viemiselle ei ole (vuorotyö, valvova lapsi, sairaus tms), vaan poika lykätään hoitoon kampaajan, elokuvien, urheilukisojen, harrastusten, kauppareissujen, siivouksen, ravintolaillallisten, kasvohoitojen ym. ajaksi joka viikko. Itse ihmettelen tätä kovin, koska olen varmaan tottunut vanhanaikaiseen ajatukseen, että jokainen hoitaa lapsensa pääsääntöisesti itse. Tässä perheessä on kuitenkin isä, joka tekee säännöllistä 8-16 työtä ja äiti, joka on hoitovapaalla, eikä opiskele tai tee muuta tällaista hoitovapaansa ohessa. Perheen menojalka on kovasti alkanut vipattaa pikkuveijarin synnyttyä, joka myös aiheuttaa ihmetystä. Hoitoon vieminen alkoi jo pari kuukautta syntymän jälkeen ja mitä vanhemmaksi (vaativammaksi?) lapsi tulee, sen useammin näitä hoitokertoja on. Mitä mieltä olette tästä? Olen yrittänyt tiedustella perheen äidin vointia, mutta hän vakuuttaa ja vaikuttaa olevansa tyytyväinen oloonsa. Tiedän heidän myös toivovan toista lasta. Isovanhempi, jolle lasta viedään, hoitaa lasta aivan mielellään, mutta pelkää myös, että jos hän kieltäytyy hoidosta, lasta ei enää tuoda lainkaan kyläilemään. En vain ymmärrä, miksi poitsua hoidatetaan jossain muualla kuin oman perheen kainalossa. Ja niin, kyse ei ole nuorista vanhemmista.
Kuinka usein mielestänne on hyväksyttävää viedä lapsi hoitoon ilman "syytä"? Mieheni veljen perhe vie omaa reilun vuoden ikäistä poikaansa samalle isovanhemmalle hoitoon n. 3-5 krt viikossa, ja poika on kerrallaan hoidossa n. 3- 6 tuntia, useimmiten koko päivän. Mitään "oikeaa" syytä hoitoon viemiselle ei ole (vuorotyö, valvova lapsi, sairaus tms), vaan poika lykätään hoitoon kampaajan, elokuvien, urheilukisojen, harrastusten, kauppareissujen, siivouksen, ravintolaillallisten, kasvohoitojen ym. ajaksi joka viikko. Itse ihmettelen tätä kovin, koska olen varmaan tottunut vanhanaikaiseen ajatukseen, että jokainen hoitaa lapsensa pääsääntöisesti itse. Tässä perheessä on kuitenkin isä, joka tekee säännöllistä 8-16 työtä ja äiti, joka on hoitovapaalla, eikä opiskele tai tee muuta tällaista hoitovapaansa ohessa. Perheen menojalka on kovasti alkanut vipattaa pikkuveijarin synnyttyä, joka myös aiheuttaa ihmetystä. Hoitoon vieminen alkoi jo pari kuukautta syntymän jälkeen ja mitä vanhemmaksi (vaativammaksi?) lapsi tulee, sen useammin näitä hoitokertoja on. Mitä mieltä olette tästä? Olen yrittänyt tiedustella perheen äidin vointia, mutta hän vakuuttaa ja vaikuttaa olevansa tyytyväinen oloonsa. Tiedän heidän myös toivovan toista lasta. Isovanhempi, jolle lasta viedään, hoitaa lasta aivan mielellään, mutta pelkää myös, että jos hän kieltäytyy hoidosta, lasta ei enää tuoda lainkaan kyläilemään. En vain ymmärrä, miksi poitsua hoidatetaan jossain muualla kuin oman perheen kainalossa. Ja niin, kyse ei ole nuorista vanhemmista.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ja sama selkokielellä.
Sinulla on sukset ristissä miehesi veljen perheen kanssa ja haet täältä ammuksia voidaksesi ilkeillä heille.
En auta.
En aio ilkeillä (en uskaltaisi), olen vain ihmeissäni ja miettinyt, voisiko taustalla kuitenkin olla jotain muuta. Tai että onko tällainen tavallista ja oma ajatusmaailmani on vain liian suppea? Olen huolissani myös isovanhemman jaksamisesta, kun hällä on kuitenkin jo ikää.
Enemmän olen huolissaan niistä, jotka laittaa tuon ikäisen päiväkotiin.. Pahalta tuntuu noiden puolesta! Tuttu isovanhempi sentään tuntee hyvin lapsen ja lapsi saa hoidon aikana runsaasti kaipaamaansa huomiota. Toisaalta olen itse ns. kiintymyssuhdevanhemmuuta kannnattava (kantoliinailu, vaipattomuus, perhepeti itsestäänselviä) ja jätän 1-vuotiaamme max. kerran kuussa pitkin hampain hoitoon jos halutaan leffaan, teatteriin tms mennä miehen kanssa yhdessä
Lapseni nyt 1v2kk eikä ole ollut koskaan hoidossa, missään. Ei ole tullut tarvetta. Päiväkotiin en laita kuin pakon edessä.
Niin, enpä ajatellutkaan, että mummolassa ollessaan poika on maailman napa ja saa kyllä kaiken tarvitsemansa: puhtaat vaatteet, ruuan, sylikaupalla huomiota ja virikkeitä (siis kyllähän hän näitä varmasti kotoakin saisi). Hyvähän hänen siellä on olla. Hän ainakin vaikuttaa hyvin onnelliselta mummolassa ollessaan ja on jo tottunut siihen, että sinne tuleminen tarkoittaa vanhempien lähtemistä. Olin vain ajatellut hoitovapaan olevan lapsen hoitamista varten, eikä omia menoja. Tuosta mummon jaksamisesta vielä: olen itsekin tarjoutunut hoitoavuksi, mutta yleensä hoitotarve on päivällä, jolloin en työssäkäyvänä pysty auttamaan. Muutamana iltana olen poitsua hoitanut, ja silloin hän on ainakin ollut oikea pikkuenkeli!
no hyvä hoitopaikkahan se mummola on.Joskus ammoisina aikoina koko suku asui lähekkäin ja hoisi lapsia. Miksi isovanhemmat pitäisi eristää ulkopuolelle ja marttyyrimäisesti hoitaa lapsiaan itse JOS isovanhemmat haluaa hoitaa, Minä ainakin käyttäisin isovanhempia hyväksi elleivät he asuisi 300 km päässä. Tiedän, että neillä mummoille se olisi kunnia, ei velvollisuus. En nyut kuitenkaan viittä päivää viikossa, jos itse olisin kotona, mutta kerran kaksi :)
kuulostaa kyllä oudolta.Itse ajattelen kanssa että hoitovapaalla ollessa hoidan tietenkin itse lapset,tottakai joskus voi hoidossakin muualla olla mutta jos se on sitä luokkaa että 5 krt viikossa ja koko päivä niin kuulostaa liialta.Ja enpä usko aloittajan tarkoittavan että lapsi pitää eristää isovanhemmista mutta tuskin nyt tämäkään ääripää on ideaali.
Miksei lapsi saisi olla isovanhempiensa kanssa?? Mä en tajua, että ap:n pointtina olisi mikään muu kuin kateus. Jos sekä isovanhemmat että lapsi viihtyvät, missä on ongelma? Turha ap:n olla huolissaan aikuisista ihmisistä. Hassu ajatusmaailma, että pitää olla joku syy, että lapsi voi olla isovanhempiensa kanssa. Eihän se mitään hoitamista ole, jos viettävät yhdessä aikaa ja luovat läheistä suhdetta toisiinsa. Ainakin meillä lapset ovat innosta soikeina, kun isovanhemmat tulevat ovesta ja lapset vierailevat mummolassa melko usein, ovat jopa yökylässä, koska isovanhemmat pyytävät :)
Tää on aina ja ikuinen marttyyriäitikeskustelunaihe, "minun lapseni eivät koskaan milloinkaan ole olleet missään ilman minua. MInun tehtäväni tässä maailmassa on varmistaa etteivät he luo mitään syvää suhdetta kehenkään muuhun kuin minuun."
Itse teen ihan normaaleja päivän askareita, ovat mummo ja pappa meillä käymässä tai lapset siellä, kuin tekisin silloinkin kun lapset ovat kanssani kotona. Meillä ei tarvita mitään erityistä syytä päästä mummolaan :)
No, jos aikuinen viettää useita tunteja yhteenmenoon kahdestaan 1-vuotiaan lapsen kanssa, niin tottakai hän joutuu lasta myös hoitamaan. Muuten taaperolla tuskin olisi kovin hyvät ja turvalliset oltavat. Vai etkö laske ruoan tarjoamista, syömisessä avustamista, naaman ja käsien pesua, vaatteiden ja vaippojen vaihtoa, potattamista, pepun pyyhkimistä ja pesemistä jne. hoitamiseksi? Eihän ap sitä ihmetellytkään, että lapsi viettää niin paljon aikaa isovanhempansa kanssa, vaan sitä, että vanhemmat ovat niin paljon poissa lapsen luota huvin vuoksi.
Meillä käydään melko usein mummolassa, mutta ei me sinne lapsia hoitoon viedä, kuin joskus silloin tällöin. Pääsääntöisesti siis ollaan koko perhe siellä kyläilemässä. Mummo viettää aikaa lasten kanssa, mutta vaipan vaihdot yms. vanhemmat hoitaa. Hyvät, lämpimät välit on lasten ja mummon välille silti syntynyt, vaikka vanhemmat hoitaakin lapset. Yökylään mummolaan lapset menevät innoissaan, ja ovat yökylässä muutaman kerran vuodessa, yleensä ihan ilman "mitään syytä", muuta kuin että kaikkien mielestä se on kivaa.
No mielestäni jos isovanhemmat itse haluavat hoitaa lapsenlapsia, niin mikäs siinä: kaikki hyötyy ja äiti jaksaa paremmin! Mutta isovanhempia ei voi velvoittaa hoitamaan noin paljon. Mutta itse pidän maksimina tuon ikäiselle ehkä 1 krt/vko jos ei ole pakottavaa syytä. Meillä esikoinen ei ollut juuri ikinä hoidossa ekan vuoden aikana, mutta nyt kun on kaksi lasta (1-ja 2-vuotiaat), niin äitini ehdotti oman jaksamiseni kannalta, että hän voisi katsoa lapsia kerran viikossa pari tuntia ja käyn silloin esim. jumpassa tms. Yökylässä lapset ovat olleet pari kertaa ja ehkä 4 kertaa vuoden aikana ovat yökylässä vauvavuoden jälkeen (siis molemmat isovanhemmat katsovat sen pari kertaa). Mielestäni tuo on kohtuumäärä.
Meillä ukki hoitaa kerran viikossa (1,5 h) poikaa, ilman syytä. Poika saa täyden huomion ja ukki on onnessaan viettäessä aikaa pojanpojan kanssa. Kaikki voittaa. Me vanhemmat yleensä vaan ollaan. Minusta olisi aika julmaa kieltää isovanhempia hoitamasta lapsenlapsia jos he haluavat ja lapsi nauttii. Mutta aika paljon kuitenkin jos 3-5 krt/vk hoitavat.
Niin, tässä tapauksessa mummo ei pyydä lasta hoitoon, vaan poika tuodaan etukäteen sopimatta tai niin, että aamulla soitetaan ja sanotaan, että hän tulee vaikka puolesta päivästä iltakuuteen hoitoon. Mummo peruu sitten omia menojaan sen mukaan, kun ei tosiaan kehtaa/ uskalla kieltäytyä. Kyllähän hän hoitamisesta kovasti pitää, mutta on välillä todella väsynyt pitkän hoitopäivän jälkeen ja yrittää sitten seuraavana päivänä taas jaksaa. Ihmettelen myös sitä, että jos äiti välillä väsyy hoitamiseen, eikö hän ymmärrä, että myös häntä 40 vuotta vanhempi äiti saattaa väsyä? Että kohtuus kaikessa?
Minusta on ihanaa, että lapsella ja isovanhemmalla on hyvät ja lämpimät välit, enkä todella sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla.
jos mummosta tuntuu, että yhtäkkiä tulevat "hoitojaksot" ovat raskaita, niin miksei hän tosiaan sano sitä lapselleen? miksi pitää pelätä, ettei enää saisi lapsenlasta tavata? ovatko lapsi vaimoineen jotain siihen suuntaan sanoneet?
nyt kissa pöydälle. kysyt vaikka tältä mummolta lupaa, että voitko sinä sanoa asiasta tälle toiselle minikolle. eihän tällänen peli voi jatkua, että vanhaa ihmistä turhan päiten rasitetaan. kerta viikkoon olis miusta ihan sopiva määrä, mikäli lapsen hoito muutenkin jo tuntuu raskaalta hänestä.
Mitähän tuokin asia mahtaa sinulle kuulua? Eiköhän miehesi veli perheineen hoida asiansa OMAN äitinsä kanssa. Kateellista kauraa taitaa olla sinulta...
Minua myös ihmetyttää tällainen toisten tekemisten kyttääminen ja arvostelu joka nyt viittaa kyllä kateuteen.Jokainen tyylillään ja keskitytään kaikki ihan vaan omaan elämään ja jaksamiseen jooko!?
taas ihmeellistä että aloittaja mielletään kateelliseksi ja kyttääjäksi.Onko suomi todellakin täynnä lapsi vaan hoitoon vaikka miten usein vanhempia? Eikö toisten asioista saisi koskaan huolestua? Eikö aloittaja saisi olla huolissaan mummon jaksamisesta tai äidin kiinnostuksesta omaan lapseen?
" Eikö aloittaja saisi olla huolissaan mummon jaksamisesta tai äidin kiinnostuksesta omaan lapseen?"
Ei, koska silloin on kateellinen kyttääjä. PAITSI jos jotain tapahtuu (taustalla masennusta, tapahtuu lapsen pahoinpitely, tappo tms.) = Miten näin pääsi käymään, miksi kukaan ei puuttunut asiaan, miksei kukaan välittänyt? Kukaan ei puuttunut ajoissa...mutta auta armias jos _ihan hyvää hyvyyttäsi_ yrität puuttua _ajoissa_....
jos lapsi tykkää ja mummokin tykkää hoidella lasta, niin ei kai siinä mitään väärää ole. jos hoitoon viedään jatkuvasti ryyppyreissujen takia, on ihan eri juttu!! mut pari tuntia muutaman kerran viikossa - ei miun mielestä mitenkään kauheeta kyllä ole.
mitäs tämä äiti ajattelisi, jos mummo ei jonain päivänä jaksaisikaan katsoa lasta?
mä ymmärrän hoitoon viejää ihan täysin. Entä jos miehesi veljen perhe on sopinut anoppisi kanssa juuri noin? mitä se sua sitten haittaa? Reilu vuoden vanha osaa jo hienosti olla muidenkin kanssa ja mikäs senm hienompaa jos saa noin olla isovanhempiensa kanssa ja tutustua niihinkin.
Itse olen sitä mieltä, että jos kerran on hoitovapaalle jäänyt, ei isovanhempia voi jatkuvasti velvoittaa hoitamaan lapsia, jotta itse pääsee humputtelemaan. Pari kertaa viikossa on mielestäni maksimi, itse en kehtaa niinkään paljoa pyytää meidän lapsia hoitamaan, varsinkin kuin oma äitini on vuelä työelämässä.
Saahan sitä välillä lapsen hoitoon mummolaan viedä, jos on välttämätöntä, mutten itse kehtaisi enkä haluaisikaan omaa äitiäni noin paljoa vaivata. Lapsella on äiti kotona sitä varten, että pääasiassa hoitaa lapsen itse. Sitä varten se hoitovapaa on., eikä siksi, että pääsee itse joka päivä rilluttelemaan, kun mummoa käytetään hyväksi.
Tiedän oman äitini, ettei hän kehtaisi kieltäytyä, jos hoitoa pyytäisin, joten siksi uskonkin, että isoäidin saattaa olla vaikeaa ääneen sanoa, ettei jaksa joka päivä olla lapsenpiikana. Hänhän on omat lapsensa jo hoitanut ja kasvattanut. Kukin hoitakoon oman katraansa.
Viime kerralla kun mummo kieltäytyi hoitamasta, mökötti tuo äiti kaksi viikkoa eikä tuonut lastaan lainkaan käymään. Mummo tuntuu kovasti pelkäävän sitä, että häneltä sitten kielletään kokonaan lapsenlapsensa kanssa oleminen, vaikka pelko tuntuukin ehkä meistä muista älyttömältä.
Ehkä yritän jutella mummon kanssa vielä uudelleen ja rohkaista häntä sanomaan todellisen jaksamistilanteensa.
Mutta minä kyllä koen tämän vähän hyväksikäyttämiseksi. Ei kai sitä joka päivä tarvitse kaupoissa/ kylillä ravata useita tunteja. Yhtälailla äiti olisi voinut sitten jatkaa osa-aikaista työtään (16-20 h vko), kun kerran lapsi on joka tapauksessa saman verran (enemmän) joka viikko hoidossa.
Ja sen verran vielä lisään: ei siinä mielestäni mitään pahaa olisikaan, jos poika olisi yhden-kaksi kertaa viikossa hoidossa kohtuullisia tuntimääriä. Mukavaahan se on antaa yhteistä aikaa mummolle ja pojalle ja äidille mahdollisuus tuulettua. Kertojen ja tuntien määrä se minua ihmetyttää. Ehkä hoitovapaa/ lapsen saaminen ei vastannutkaan äidin ajatuksia tai toiveita? Enkä tarkoita nyt sitä, että jos näin on, niin pilkataan päälle, vaan sitä, että sellaisiin tuntemuksiin ehkä voisi haluta/ tarvita jutteluapua tai muuta vastaavaa. Saada tietää, että myös negatiiviset tunteet ovat ihan ok lapsien saamisessa/ hoitamisessa. Olen yrittänyt varovasti tätä kysyä, mutta vastauksena on aina "kaikki on todella hyvin". Eihän hänen pakko ole minulle avautua, huolissani saan varmaan silti olla.
hoitovapaa nimenomaan myönnetään lapsen hoitamista varten (näin se määritellään laissakin). Eli ajatuksena on että äiti tai isä saa olla mahdollisimman paljon pienen (alle 3v.) lapsen kanssa ja että lasta ei tarvitse viedä hoitoon. Tämän valossakin tuntuu kyllä aika oudolta että lasta sitten hoidatetaan mummulla päivittäin ja useita tunteja... Olisi ihan eri asia jos A) mummu itse noin haluaisi (tässähän mummu "kiristetään" hoitamaan) B) hoidontarve olisi ihan jostain muusta kuin siitä että pitää päästä itse humpsuttelemaan...
Ja toiveissa toinen lapsi, jos yhtäkään ei ehditä tahi jakseta itse hoitaa... huh huh.
Meillä 2v lapsi on tämän kahden vuoden aikana ollut muutaman kerran (olisko 3 tai 4) isovanhemmilla hoidossa ja tällöinkin 1-2h kerralla. Isovanhemmat ei meidän perheessä ainakaan ole ns. ilmaisia lapsenlikkoja.
Siis onko lapsi esikoinen? Itse kyllä kovasti tykkäsin hoitaa lapseni itse vauvasta lähtien. Vuoden ikäinen on vielä vauva, pikkuinen. Miksi äiti on hoitovapaalla, jos ei itse lastaan hoida, herää kysymys. Toki ymmärrän, että jos menee kampaajalle, sinne sitä lasta on ehkä vaikea ottaa ja toki harrastuksia pitää olla ja niihin ei voi myöskään ottaa. Mutta tottakai, jos kotona siivoaa tai jopa opiskelee, ei lapsi haittaa. Itse olen opiskellut hoitovapaalla ja tehnyt kirjallisia töitä lasten nukkuessa päikkäreitä. Kuulostaa, että tuo äiti on tosissaan alkanut menemään. Itse en voisi jatkuvasti lykätä lastani jonnekin hoitoon, etenkin noin pientä. Toki jos viikon aikana on kasvohoito tms. pariksi tunniksi jätän, mutta melko kiiruhtaen tulen lastani aina noutamaan., Varmaan tämä on luonteesta kiinni. Toiset äidit vain eivät ole niin äidillisiä vaan haluaavta panostaan itseensä, ulkonäköönsä, pinnallisuuksiin, mennä mennä ja matkustaa aivan kuin sitä lasta ei olisi ja lapsesta viis. Onneksi hänellä on kuitenkin tuo mummo, joka hoitaa ja toivottavasti hyvä mummo onkin.
On esikoinen. Nämä harrastukset ja menot alkoivat vasta lapsen saamisen jälkeen, ennen poikaa koko perhe viihtyi kotona vuosia. Hyvin harvoin heitä sai esim. elokuviin tai syömään.
Täälä ihan samanlainen tilanne. Mieheni veljellä samanikäinen lapsi, kuin meillä. Aina mummolassa hoidossa, jos ei varsinaisesti ole hoidossa niin mieheni veli on lapsensa kanssa mummolassa kyläilemässä (mikä tarkoittaa että mummo hoitaa lapsen). Mummolla on ikää 55 vuotta ja käy kokopäivä töissä, silti nämä ovat sielä päivittäin. Emme tohdi viedä omaa tyttöämme hoitoon hänelle laisinkaan, koska vaikuttaa muutenkin jo niin väsyneeltä!
Onhan se ikävä ettei jakseta oma lsta hoitaa, vaikka siihen nimenomaan on haettu hoitovapaa! Ite oon tosi "huono" viemään lastani n1v isovanhemmille hoitoon, käydään kyl usein mutta ei jätetä lasta sinne. Toiset varmaan hoitais paljon enemmän kuin annetaan, mut siihen sit taas liitttyy jotain mikä ei tähän kuulu... mutta koita nyt vielä jutella mummun kanssa hänen jaksamisestaan ja jos puhuisit lapsen äidin tai isän kanssa asiasta, kauheeta että hoitaa last siinä pelossa ettei saa muuten nähdä ollenkaan, mitäs jos jotain sattuis kun mummu väsyneenä hoitaa, tulis ihan kauhee härdelli varmasti ja mummuparan omatunnontuskat..
Itse olen laittanut ilman syytä vuoden iässä isovanhempien pyynnöstä hoitoon vain pari kertaa pariksi tunniksi. Silloinkin kauhea ikävä päällä.
1v 2kk lähtien jouduin laittamaan lasta hoitoon opiskelun takia joka toinen viikko yhdeksi päiväksi 8h ajaksi. Sekin tuntuu ihan liian pitkältä ajalta hoidossa ja aina stressaa sitä miten se siellä jaksaa vaikka hauskaahan niillä on aina ollut.
Ehkä kerran viikossa voisi laittaa hoitoon, mutta useammin on liian usein. Itselle huono omatunto jo tuosta kaksi kertaa kuussa määrästä. Huono omatunto lapsen takia, ei isovanhempien koska hoitavat tosi mielellään.