Erosin tyttöystävääni ja hän lähtee melkoisen kaukana paikkakunnalle asua.Käyn koululla "työharjoittelussa",mutta minusta tuntuu jotenkin että olisin tullut erakko.Moikailin kyllä opiskelukavereitani ja perhetutut paitsi olen aika paljon yksin.En tiedä mitä oikeastaan haluaisin..Toki olen hauska,huumorintajuinen,määrätietoinen ja asiallinen,mutta en kovin ole tosikko.Pidän kuunnella musiikkia kotonani lähes aina..Siis olen kuulovammainen henkilö vaikka viihdyn kuulevien porukalla tai seuraa.Käyn joka päivä koirien lenkillä ja en käynyt 7 vuoteen baareissa ollenkaan koska elämäni oli paljon mutkikkaita juttuja.Olen hieman poikamainen,mutta en niin naisellinen kuin tavallinen.Juttelen chattailla ja viestejä kun ei ollut muuta ihmempää..
Olenko hullu tai sekopää?
Marjo E-savosta
3243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt kun sä tajuut että kuljet erakoitumisen suuntaan ni käännät vaan kelkkas ja ajat toiseen suuntaan. Erakoitumisessa ei oo mitää kivaa. Nyt vaa viestii jollekki kaverille ja lähdette tekemää jotai, siitä se pikkuhiljaa sitten taas lähtee.
Baareissa nyt ei kandekkaa kauheesti juosta mut kyl se on kiva silloin tällöin. Tee vähän kaikkee etkä liikaa yhtä ja ainoaa, sillai sä pysyt menossa mukana etkä kohta ala puhumaa koirilles niinku ne ois sun bestiksii ja kato bb:tä sillä ajatuksella ett mitä ne sun kaverit nyt tekee.
Elämään taas vaa kii ja erakkoilu pois.
Mitä tulee niihin mutkikkaisiin juttuihi ni unohda ne jo, älä enää anna niiden mutksitaa elämääsi. Jos ne kävelee sua vastaa ni ohi vain, älä jää kohdalle vatvomaan ja setvimään. Joskus piää vaa mennä eikä meinata, antaa mutkikkaitten mutkitella.
Niin totta,mutta suurin osiin kavereitani on jo muuttaneet muualle joten en tiedä missä loput asuvat.Siis he ovat aika uusia opiskelukavereitani eli ainakin yli 35 vuotiaita sekä heillä oma menoja kyllä.En katsonut pitkästä aikaan bb:tä,koska ei minua enää kiinnosta.En ole niin aivan suoraan,että uusi kaverini tutustumassa muutaman kuukauden ajalta mikäli mennään heti vaikka kahville tai johonkin..Olen vain aluksi varautunut ja varovasti,koska en tunne hyvin kaveria millainen on.Ikävä kyllä,että kavereitani eivät koskaan pyytänyt tai kysymällä että kiinnostaako yhdessä leffaan tai muualla..
Ei sun kannata jäädä odottelemaan, kutsu itse reippaasti vain. Voithan sä mennä koirapuistoonkin yms koiraharrastukseen, sieltä tarttuu aina joku kaveri.
Onhan se varmaa kaikilla että jonkinlaista varautuneisuutta ekaksi on, mut toisaalta voihan sitä itekki olla vähän rennompi. Ei ajattele nii vakavasti eikä spekuloi liikoja. Tutustuu vaa ihmisii ja tekee kaikkia kivoja juttuja ja nauttii elämästä. Ei kaikkee kande viimesen päälle ajatella ja olla jossain bunkkerissa. Elämä hymyilee niille jotka hymyilee elämälle.
Mutinat pois ja positiivisella mielellä tutustumaan ihmisiin.