Se on mennyttä, että
jaksaisin syyttää
ratkaisuistani toista
ihmistä.
Valinnat ovat olleet minun.
Myös ne, että olen antanut
vallan toisen päätösten
vaikuttaa omaan elämääni.
jaksaisin syyttää
ratkaisuistani toista
ihmistä.
Valinnat ovat olleet minun.
Myös ne, että olen antanut
vallan toisen päätösten
vaikuttaa omaan elämääni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mooninkia b**
Tässä vielä syyttelemään.. :D) Se on mennyttä mikä on eilistä..
Sen haluaisin nähdä joka pystyy mennyttä reivaan nyt-hetkeen.. :) nöynöy!
Valinnat on enemmän ja vähemmän omia, mutta niitä omia kuitenkin ja tiiäkkö,
ne valinnat on aina just niitä oikeita, vaik'ei heti niin tuntuiskaan..!
Kyllä se syy tekemisiin sitten joka tapauksessa tulee vastaan, aina hoksaa että;
no niin, oikein tein! tossahan se vastaus tulikin, vaikka itseäni epäilin!
Nih jotta näilä mennään ja vastuu otetaan, vai mittee. :)
Olet muuten aikaisin liikkeellä :). Samaa mieltä.. Liian monta kertaa törmää tilanteisiin, että ihmiset pilaavat mahdollsuudet tässä hetkessä, miettimällä menneitä. Kai sitä yritin runolla sanoa, että eilinen oli eilistä ja en jaksa edes ajatella, olenko joskus ollut pettynyt johonkuhun tai saati ollut loukkaantunut. Tai välittää siitä, miten toinen on kokenut tilanteen.
Lyödään päätä seinään sitten,,, :○[
Tottahan historiamme sanelee hyvinkin paljon miten raitilla tallaamme.
Näinhän se on, sitä petytään ja loukkaannutaan, elämä ei ole aina oikeudenmukaista ei ollenkaan, tilanteet tulee ja sitten ne onkin jo menneet, mutta tulee uusia, ja niistä menneistä pitäisi ainakin oppirahat ottaa.
Ja sitten jää se mörkö,,, se menneisyys.. huoh.
Mut kyllä niitä ovia avautuukin, ehkä verkkaan ehkä salaa tai wiuh sata siinä siunaamassa, ja ehkä viisaampina voidaan niitä availla tai jättää availematta, sekin on yhtä oikein, jos siltä tuntuu, onhan niitäkin jotka ei suurin surminkaan halua menneisyydestään luopua.. Jokainen tyylillään ei heitellä niitä kiviä tässäkään kohtaa!
Kyl pitäisi olla renti jonka kassa käydä näitäkin asioita toisinaan syvältä läpi.
Nämä on vaikeita asioita nämäkin ja jokainen maalaa kuiteskin sen oman elämänsä-taulun.
Se että menneisyys roikkuu paidanhelmassa kuin paino, (ostin muuten eilen kahvakuulan.. no asiaan ;)..on viheliäistä. Mitä tehdä?..
Tietoisuus jo antaa mahdollisuuden käsitellä, keventää, ehkä unohtaakin. Jos siitä ei ole tietoinen, siinähän se mörkö sitten mukana raahautuu ja etene siinä sitten jouhevasti eteenpäin. Voi elämä!
Ps. Se että olen aikaisin liikkeellä,,, ei takaa mitään, tunnen että olen aina myöhässä…. ;•}
Luojani..
Hän minua moninkerroin viisampi,
on ollut minulle varsin armollinen..
Antanut lahjaksi perin hataran muistin
katsonut kohellluksiani hymy suunpielessä:
Kuitenkin..
Ajatellut..unohda lapseni eilinen..
Ehkä en varma ihan..
kuitenkin huohkaisut samalla: Voi ei...joko taas..?
Eikö tuo dorka kulkija opi..
Puistellut sitten vain päätään..itsekin ihmeissään
tosin hyväntahtoisesti ja perin pitkään
ja hartaasti...
Ei ankarasti.
Minä Onnen lapsi..
Tsau:Friidu
Hei Friidu :). Eksyit tälle palstalle. Jossakin vaiheessa jätin RR-palstat, kun ei ollut mitään kirjoittamista rakkaudesta. Tämä palsta tuntui oikeammalta. Tervetuloa joukkoon!
Kiitokset vastarunosta.
Tsau;)) en paljon kirjoita..tuo ei kyllä runo..ajatus vaan lähti kulkemaan;)) kun luin runosi joka hyvä.... Toisinaan sitten syntyy tai saattaa syntyä se oikeakin runo joka muhinut siellä jossain vuosia..kunnes tulee ulos..sitten saattaa menn aikoja ettei synny mitään..
Tsau:Friidu