sairaanhoitaja/terveydenhoitajan opinnot!

Joo, katsotaan vinoon. Sulla on asennevamma jos ihmisen eritteet yököttää. Tuskinpa pääset opiskelemaan. Jos vahingossa pääsit niin tipahdat sitten tossa ekassa harjoittelussa tai muutat asennetta.

Tuolla asenteella on aika ihme, että edes hait koulutukseen. Ajatelepa papa-kokeen ottamista eli p:n kaivamista, peräsuolihuuhtelua ja alkkareiden munien tonkimista. Katetraatio, ruumiinavaus, oksennus, kakka ja pissa. Kaikki ne ovat sairaanhoitajan työtä.
Jos opiskelija oksentaa vaipan vaihdossa, pistetään pihalle tai ainakin savustetaan ulos.

Siis joutuuko sairaanhoitaja opiskelijat oikeasti katsomaan ruumiinavauksia?
Ja toi munien kouriminen? Oikeesti? Ei voi olla totta?! Ehkä vaipan vaihdossa voi tulla ikäviä näkyjä, mutta nyt kaipaan tosiasia faktaa työstä! En kärjistettyjä ääripään esimerkkejä! Ihan oikeasti kai nyt kaikkia jossain vaiheessa työ yököttää! Mutta ei kai se nyt noin yökköä ole? Vai

Luulit varmaan, että paskahommat on pelkästään lähihoitajien vastuulla ja sinä vaan heitä päivät pitkät komentelisit. Kätesi tulevat paskaantumaan, olit sitten amiksesta tai AMK:sta valmistunut.

Kyllä, ruumiinavaus on ihan normaalia opetusta. Joudutte jopa ompelemaan niitä ruumita umpeen. Ja näytteidenotto mm. metsäholistien ruumiineritteistä on sekin ihan tavallista sairaanhoitajan työtä. Ja kakkapyllyjen (aikuiset) siistiminen, oksennusten korjaus ja kuolan pyyhkiminen.
Mutta, niihin tottuu kyllä. Olin itsekin harjoittelussa ja vaipatin, pyyhin ylä- ja alapäätä ja siivosin oksennuksia ym. Ei siinä kiireessä ehdi ajatella, mitä se tavara siinä lattialla on. Lattialta löytyy oksua, kakkaa, pissaa, visvaa yms. kivaa. SItä se elämä on. Eli jos sitä kammoaa, ei voi mennä hoitoalalle. Ei ihminen oli mikään siisti paketti. Itseäni auttoi se, että olen hoitanut kaksi omaa lasta isoksi ja siivonnut sen jälkeen kissojen ja koirien eritteitä.

Elikkä kyllä tuo vaipanvaihto tulee eteen sinulle ihan pakolla. Se on jo lähihoitaja opiskelija harjoitteluissa, joten s/th koulutuksessa se on ihan perusjuttuja ja tulee ensimmäisiin hommiin, jos et ole aiemmin tehnyt. Tuossa muilla onkin jo aika hyvin mainittuna mitä kaikkea esim. joudut tekemään ja oppimaan. Ruumiinavauksia ei kyllä ole, ei se mikään oikeuslääketieteellinen ole vaan ihan harjoittelu tk:ssa, vanhainkodilla tms.
Ihan peruspäivääni kuuluu sh:na paljolti lähihoitajan tehtäviä, mutta sen lisänä lääkevastaavan hommaa ja enempi vastuullisuutta. Vaipotusta, alapesuja, koko suihkutuksia, peräruiskeiden laittoja ja jos sattuu joku vatsatauti epidemia niin sitten sitä siivottavaa vasta onkin, kun vuodepotilaita ja jokasella tulee kummastakin päästä... En tiedä auttaako, mutta asennoidu niin et voisit olla itse siinä apua vailla ja oksennus rinnoilla sekä kakat housussa. Eikö olisikin mukava kun joku auttaa sinua?

Ja ehkä tulisi ajatella paitsi opiskelua, niin myös työtä. Sairaanhoitajan työhön kuuluu jokapaikassa eritteiden kanssa tekemisissä oloa.

Ei kukaan nauti ulosteen tai oksennuksen hajusta, mutta työ on tehtävä ja siinä sairaanhoitajan tehtävä on helpottaa potilaan oloa. Joskus joutuu poistumaan huoneesta hengittämään, se vaan täytyy tehdä asiallisesti, ei potilaskaan tilanteesta nauti, mutta inhimillistä se on. Kaikilla sairaanhoitajillakin on joku "heikko" kohta. Joillekin se on paska, joillekin oksennus, joillekin liman imeminen, joillekin hirveät haavat,.. esim. itselleni se on tietyn potilasryhmän nenämahaletkun laitossa nousevat eritteet. Mutta työkaverin kanssa voi onneksi yleensä sopia, että jos se voi operoida ja jutella potilaalle, niin mi voin olla siinä tilanteessa avustamassa roolissa, koska en tunne oloani niin hyväksi. Sitten taas vuorostani minä voin tehdä jossain toisessa tilanteessa enemmän.

Kaikki työ on kuitenkin tehtävä.

älä stressaa etukäteen! mullakin teki aluksi pahaa tietyt asiat, kuten liman imeminen ja kunnon ripulit nilkoista niskaan, tai potilaan oksentaminen. mutta niihin tottuu, usko pois. ja kun olet sen potilaan luona et alun jälkeen ajattele sitä eritettä, vaan sen potilaan olon helpottamista ja itse hoitotilannetta. tsemppiä.

No voi h*lvetti. Mietipä kuule vielä muutaman kerran onko sun paikka jos paskavaipat ja muut eritteet yökyttää! Kun sitä se on se sairaanhoitajan työ, paskavaippojen vaihtoa ja eritteitä.

Moi! Kuten aiemmatkin jo tuossa sanoivat, niin kaikkeen tottuu. Itse opiskelen bioanalyytikoksi ja ennen koulun aloitusta minua oksetti & pyörrytti veren näkeminen ja pistäminen. Mutta nopeasti siihen kyllä tottuu! Kunhan vain siis menee oikealla asenteella niitä töitä tekemään, niin varmasti siihen kyllä tottuu!

Täytyy ihan rehellisesti nyt myöntää että oon mietiskellyt vähän samaa..
Itsellä siis paikka mutta koulua en ole vielä aloittanut.

Jännittää ja hirvittää todella paljon juuri nuo erinäiset eritteet ja niiden pesut. Toivon vain että siihen tottuu kunhan asenne on kohdillaan. Ensimmäisestä kerrasta tulee varmasti itselle aika pelottava mutta eipä se potilaallekkaan mikään kiva tilanne ole. Minulla ei ole lapsia joten en ole siinäkään päässyt "rajojani" kokeilemaan. Tilanne tulee olemaan pelottava ja uusi, ei niinkään "yököttävä".

Monia varmaan ihmetyttää että miksi hakee alalle jos ei kestä sitä tai edes miettii tällaista.. Haaveammattini tarvii toteutuakseen sh tutkinnon ja sen haluan hyvin suorittaa. Ja uskokaa pois, olen kyllä miettinyt useamman kerran haluanko sitä todella. En siis ole käytännössä jäämässä hoitotyöhön vaan aikomus jatkaa siitä vielä eteenpäin, jos kaikki hyvin menee.

Olen myös paljon miettinyt miten sitä luontevasti osaa sitten potilaisiin koskea... Kaikki kääntelyt ja nostelut ym. Mutta varmasti siihenkin vaan harjaantuu. Itsellä kun ei ole mitään koulutuspohjaa alalle.. Toivon vain että hyvällä asenteella selviän. Myöskin läheisten surua ja omaa reagointiani siihen mietiskelen.. Mutta jopa siihenkin varmasti tottuu.. Tai ei totu mutta ei tee siitä henkilökohtaista.

Miten saa itsestään riittävän oma aloitteisen kaikkiin harjoitteluihin.. Olen luonteeltani hyvin avoin,tempperamenttinen ja sisukas.. Silti saatan uuden asian eteen tullessa jäätyä täysin.. Reippaus varisee kuin syksyn lehdet puusta. Ongelma tosin saattaa olla vain omassa päässäni koska ulkopuoliset hyvin harvoin tätä huomaavat. Mietin miten luonteeni kanssa tulen selviämään. Terkkarilla käydessäni olen yrittänyt tarkkailla millaisia hoitajat ovat luonteeltaan.. Mutta yhtä paljon tuntuu olevan erilaisia kuin ihmisiäkin :) Uskon että luonteeni kasvaa tiettyyn ammattitaitoon opintojen aikana.. Tai toivon ainakin niin.

Olen lukenut hoitajat.netin sivuilta ihan hulluja juttuja mihin hoitaja on törmännyt.. Olisi mielenkiintoista tietää miten hoitajat pitää "pokerin" joissakin ihan älyttömissä tilanteissa. Hammasta purren vai hienotunteisesti toisaalle vetäytyen? Arkielämässäkin sattuu joskus juttuja ettei voi muuta kuin nauraa.. Miten sellaisista tilanteista hoitajat selviytyvät? Ja näitä nyt varmasti sattuu lähes kaikille että ei kauheasti kannata moralisoida miten edes mietin tällaisia ja hakeudun hoitoalalle.

Tämmöisä mietin ja pohdin. Ja varmasti lisää ajatuksia tulee kun kouluun menen. Uskon ja luotan siihen että kokemukset ja koulutus tuovat mukanaan varmuutta toimia eri tilanteissa. Ja joku varmasti nyt kirjoittaa että mitä h***ä tulen tekemään hoitoalalla.. Joitakin asioita vain miettii ja jännittää etukäteen. Toiselle joku asia ei ole niin luonteva kuin toiselle. Ihmisiä tässä vain ollaan. Ja tietysti jätän opinnot kesken jos en mitenkään niistä selviydy.
Omaan aikuisena ihmisenä fiksut käyttäytymistavat ja olen mielestäni hyvin asiallinen ja korrekti, kiusallisissakin tilanteissa. Silti en vain voi olla miettimättä mitä kaikkea vastassa tuleekaan olemaan... Pohjalla sentään koulutus ja usean vuoden työkokemus kiireisestä, arvaamattomasta ja asiakaslähtöisestä ammatista. Ei tosin paljon auta hoitotyössä mutta sentään jotain kokemusta jostakin.

Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen, onneksi. Joten yritä luovia vaikeista tilanteista kunnialla, niin saat palkinnon lopussa, eli mielekkään työn itsellesi.

Kyllä minäkin kammoan eritteitä, mutta totta kai niitä siivoaa, jos se kuuluu työkuvaan. Ihan samalla tavalla, kun siivoaa oman lapsensa oksennukset tai kun siivosin työpaikkani vessaa...

Ei minusta kenenkään hoitajan tule rakastaa eritteitä tai edes pitää niitä ihan Ookoona. Toki niitä voi kammota. Kunhan vain pitää naaman pokerina ja hoitaa hommansa! Niinhän se aina on :)

Itsekin aion terveydenhoitajaksi ja siitä mahd. jatkaa teverystieteiden opettajaksi, joten eritteitä en niin edes jää siivoamaan. Ja vaikka jäisinkin, niin eiköhän siihen totu!

Hei ottakaan nyt ihan rauhallisesti ja olkaa iloisia, että opiskelupaikka järjestyi! Ei kukaan tosiaankaan nauti ertitteiden kanssa tekemisissä olemisesta, mutta kaikkeen tottuu, uskokaa pois. Ja kyllä se totuus on, että sh/th työssä niiden erilaisten ihmiseritteiden kanssa tulee tutuksi. Moni luulee, että pelkkää p*skavaipan vaihtoa joutuu tekemään vain jossain vanhainkodeissa ta tk:n vuodeosastoilla, mutta miettkääpäs vaikkapa jtn päivystystilannetta kun sinne tuodaan 20v työkseen juonut reipas suomalainen mies tai nainen. Kyllä sieltä vaatetuksen alta paljastuu mitä mielenkiintoisempia eritteitä tai niiden jäänteitä. Asenne, asenne ja vielä kerran asenne.

Moni alalle hakeutuva nuori ( ja myös vanhemmatkin ) luulevat, että sh työssä vain liihoitellaan valkoisissa vaatteissa tärkeän näköisenä pitkin käytäviä ja mittaillaan verenpainetta ja silloin tällöin tuikataan joku piikki käsivarteen. Totuus työn "raakuudesta" voi tulla monelle aika yllättävänä. Jos tosissaan alalle halajaa ja sinne on palo niin kyllä kaikkiin näihin ed. mainittuihin "pelkoihin" tottuu, työ itsessään on todella raskasta mutta se se palkitsee. Vanhuksen leveä hymy, kun olen hänet siistinyt ja samalla hieman rupatellut vaikkapa päivän säästä saa ainakin minulle hyvän mielen. Jokaiselle muodostuu se oma kiinnostuksen kohde, toisille se on vanhustyö, toisille työ lasten parissa ja kenellä mikäkin. Avoimin mielin kohti opintoja ja turhat ajatukset ja pelot kannattaa jättää taustalle, ne kaikki tulevat eteesi kun opintosi etenevät ja voisin väittää että vuoden päästä sinua jo naurattaa kakkapelkosi =)

Usko itseesi! Onnea ja menestytä opintoihisi, kenties joskus kohtaamme kentällä =)

Mielenkiintoinen ketju ja kovin erilaisia kirjoituksia. Näkee, että jollakin alallle aikovilla kirjoittajalla asenne kypsymätön ja ehkä kovin suppea, jollakin todella upeaa reflektoinita omasta halusta oppia hoitotyötä.
Perushoito on osa ihmisen hoitamista ja aivan luonnollista sellaista. Toki yksiöllisesti koetaan eritteiden hajut ja niiden sietokyky on alkuun yksilöllinen. Mutta asian kohtaamiseen kyllä koulutuksen aikana oppii, ei kannata etukäteen hermoilla. Koulutuksessa ja työssä tulee eteen paljon suurempiakin asioita...
Hoitotyö on vaativaa , mutta antoisaa työtä jos on kiinnostunut ihmisten kanssa työskentelystä.