mitä kokemuksia adoptioneuvonnasta?
meille se on yhtä piinaavaa kuulustelua ja tivaamista. meidät saadaan tuntemaan rikollisiksi. ihan kamalaa.
jos oikeuttani äitiyteen kyseenalaistettaisiin raskaana ollessani, tätä sanottaisiin ihmisoikeuksien riistämiseksi.
haluamme adoptoida etelä-afrikasta.
ongelmat ovat:
-mieheni on kokopäivätöissä, suht. hyvätuloinen, mutta minä olen opiskelija
-minulla on ollut aikaisemmin vakava masennus, josta olen parantunut. syön edelleen mielialalääkkeitä, mutta ne ovat lähinnä estolääkkeenä.
-miehelläni on ollut hyvin lyhyt lievän masennuksen jakso vuosia sitten.
-olen ylipainoinen, mutta fyysisesti suht. terve (ei sokeritautia, ei verenpainetta ym)
Adoptioneuvojan mukaan nämä ovat ylivoimaisia esteitä ja mahdollisuutemme adoptioon ovat olemattomat. Onko hänen mielipiteensä pessimistinen vai eikö meillä oikeasti ole mitään mahdollisuuksia?
onko kukaan selvinnyt vastaavista esteistä? onko kukaan aikaisemmin masentunut onnistunut adoptoinnissa?
vertaistukea adoptioneuvontaan
4
245
Vastaukset
- sddäääää
Mitä opiskelet? Milloin valmistut?
Kuinka vakava oli masennus? Tai kuinka kauan kesti kunnes paranit
Kuinka paljon ylipainoa? - Kaukainen_vaeltaja
Sanon tämän suoraan sinulle kultaseni;
Ennen sinua ei oikein ollut olemassa sääntöjä. Ennen vuotta 1985 ei ollut edes olemassa minkäänlaisia lakeja. Toiminta oli villiä. Se tapahtui puhtaasti suhteilla.
Aivan alkuajan adoptioissa sosiaalityöntekijä ei edes tehnyt usein mitään henkilökohtaista arvioita, vaan tyytyi perheen omaan arvioon itsestään. Tästä seurasi ns "villi toiminta" Tapahtui ylilyöntejä. Lapsia, varsinkin värillisiä lapsia annettiin sellaisille vanhemmille, joilla ei ollut mitään käytännön edellytyksiä kasvattaa heitä.
Virheet naamioitiin "kristilliseksi lähimmäisenrakkaudeksi" Joskus murrosiän kapinaksi. Joskus toiste taas lapsen biologisessa synnyinmaassa aikaansaamiin traumoihin tai neurologisiin vaurioihin.- Kaukainen_vaeltaja
Anu Mylläri puhuu omasta adoptiokokemuksestaan varsin yksipuolisesti, koska hänen (adoptio)äitinsä kuoli hänen ollessan hyvin nuori(noin 6-vuotias)ja hänen isänsä puolestaan hänen ollessaan noin 16-vuotias. Näin jäljelle jäivät vain hyvät muistot, koska aivot tietoisesti valikoivat muistoja meidän päässämme ja poistavat sieltä ne negatiiviset asiat ajan kuluessa. Kaikilla värillisillä adoptiolapsilla eivät asiat kuitenkaan ole yhtä hyvin. Vanhemmat ovat sitkeästi yhä elossa ja katkerat muistot mielessä.
On tapahtunut ylilyöntejä ja väärinkäsityksiä. Useissa tapauksissa suoranalaiset valkoiset roskavanhemmat ovat saaneet luvan OSTAA värillisen lapsen kehitysmaasta! Lapsen oireillessa nämä vanhemmat ovat käyttäneet vaikutusvaltaansa ja pyrkineet estämään oireilevan lapsen huostaanoton pelastaakseen oman riekalaisen "maineensa"
Täytyy ymmärtää, että kansainvälinen lapsikauppa alkoi Suomessa joskus vuoden 1980-tienoilla, kun mitään lakeja ei edes asian suhteen ollut. Presidentti vain myönsi poikkeusluvan adoptiolle ja kansalaisuudelle joka kerta kun sitä häneltä erikseen anottiin. Ensimmäinen Presidentti joki näin toimi oli Mauno Koivisto, kunnes kansainvälisestä adoptiosta saatiin lopultakin laki vuonna 1985 - Kaukainen_vaeltaja
Kaukainen_vaeltaja kirjoitti:
Anu Mylläri puhuu omasta adoptiokokemuksestaan varsin yksipuolisesti, koska hänen (adoptio)äitinsä kuoli hänen ollessan hyvin nuori(noin 6-vuotias)ja hänen isänsä puolestaan hänen ollessaan noin 16-vuotias. Näin jäljelle jäivät vain hyvät muistot, koska aivot tietoisesti valikoivat muistoja meidän päässämme ja poistavat sieltä ne negatiiviset asiat ajan kuluessa. Kaikilla värillisillä adoptiolapsilla eivät asiat kuitenkaan ole yhtä hyvin. Vanhemmat ovat sitkeästi yhä elossa ja katkerat muistot mielessä.
On tapahtunut ylilyöntejä ja väärinkäsityksiä. Useissa tapauksissa suoranalaiset valkoiset roskavanhemmat ovat saaneet luvan OSTAA värillisen lapsen kehitysmaasta! Lapsen oireillessa nämä vanhemmat ovat käyttäneet vaikutusvaltaansa ja pyrkineet estämään oireilevan lapsen huostaanoton pelastaakseen oman riekalaisen "maineensa"
Täytyy ymmärtää, että kansainvälinen lapsikauppa alkoi Suomessa joskus vuoden 1980-tienoilla, kun mitään lakeja ei edes asian suhteen ollut. Presidentti vain myönsi poikkeusluvan adoptiolle ja kansalaisuudelle joka kerta kun sitä häneltä erikseen anottiin. Ensimmäinen Presidentti joki näin toimi oli Mauno Koivisto, kunnes kansainvälisestä adoptiosta saatiin lopultakin laki vuonna 1985Monessa maassa kuten Kiinassa ja Ethiopiassa kansainvälinen adoptio oli huomattavasti halvempaa kuin abortin järestäminen raiskatuille teiniäideille, mikä olisi vaatinut mm koulutetuja gynekologeja. Oli siis halvempaa MYYDÄ lapset pois kuin abortoida heidät äitinsä kohtuun. Nykyään jopa Afrikassa on sen verran kehittynyt terveydenhoito, ettei adoptio enää ole ensisijainen vaihtoehto. Sen on sitäpaitsi ihmiskauppaa, vaikka sille ollaankin toki annettu toinen, huomattavasti kauniimalta sointuvampi nimitys. Käytännössä toiminta olisi kannattavaa vain jos lapset muuttaisivat synnyinmaahansa takaisin suunnilleen 25-vuoden iässä. Jos he jäävät tänne kylmään pohjolaan, he masentuvat, syrjäytyvät, ja päätyvät usein työkyvyttömyyseläkkeelle, kertoen katkeria rasistisia kokemuksiaan suunniin piirtein kelle tahansa vastaantulevalle. Ainoa keino millä toiminnasta saastaisiin "siistä" olisi jos nämä lapset yksinkertaisesti PAKOTETTAISIIN palaamaan takaisin kotiin, mikä sinällään olisi mieletöntä, koska sieltähän heidät alunperin tänne oltiin VÄKISIN raahattukin! Mutta muuten se ei ole kannatavaa tai mielekästä. Lapsikauppa on söpöä ja kaunista niin kauan kun lapset ovat nuoria, kauniita, ja holhottuja tv:llä, videopeleillä, internetillä ja muulla krääsällä. Sen jälkeen kun he kasvavat aikuisksi ja alkavat oirielle, he kaatuvat käytännössä täysin muiden veronmaksajien harteille. Äärimmäisen epäeettistä toimintaa, jossa viimekädessä KAIKKI kärsivät paitsi kohdemaa josta lapset tulevat(tosin hekin saavat paljon negatiivista julkisuutta) Loppupeleissä se ei kannata kultaseni. Paras vaihtoehto viimekädessä on että joko adoptiolapset itse tai heidän vanhempansa vaan jotenkin kuolla kupsahtavat ennen kuin lapsi on täyttänyt kypsän 30-vuoden iän, koska muuten siitä muodostuu käytännössä sellainen SOTKU, ettei siitä ota selvää elävä erkkikään, eikä hän enää todellakaan ole elossa!
Loppupeleissä lapsikauppa ei vaan kertakaikkiaan kannata!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad591105- 42861
- 51641
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että315627Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän114604- 51598
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38595- 93590
- 56554
- 65514