Olen aina haaveillut koirasta, jo pienestä lähtien, nyt ikä alkaa olemaan jo 25v ja elämä siinä kunnossa, että kykenee ja haluaa ottaa koiran, sen tuomat ongelmat ja haasteet mukanaan.
Mutta se ikuinen rotukysymys, mikä sopisi.
Kun minulla on jo ennestään kaksi kissaa ja asun kerrostalossa, niin minkä rodun uskallan ottaa?
Eli pitäisi ottaa ainakin haukkuherkät koirat pois ja ne, jotka helposti jahtaisivat kissoja, ei siis terrierejä nyt ainakaan, eikä Huskyn kaltaisia vetokoiria, jotka eivät sopisi tähän ympäristöön.
En itse haluaisi ottaa labratorinnoutajaa tai kultaista, näitä perus kilttejä koiria. Tykkään kyllä siis niistä, mutta ne eivät tunnu sellaisilta omanlaisilta.
Haaveena olisi Tanskandoggi, mutta koska rotu on iso ja se olisi vielä ensimmäinen koirani, ajattelin, että en hanki sitä ensimmäiseksi koiraksi, vaan vaikka sitten toiseksi, sen ensimmäisen kaveriksi, kunhan ensiksi saanut edes jonkinlaista kokemusta koirista ja niiden koulutuksesta.
Mietin sitten vinttikoiria, vaikka toki ekaksi haaveilen heti niistä isommista, niin ajattelin sitten italian vinttikoiraa. Onko kellään kokemusta siis ihan yleisesti vinttikoirista, ovatko ne herkkiä haukkumaan? Ainakin mitä luin ja katsoin videoita, niin vaikuttavat suht. vähän haukkuvilta, mutta onhan niissäkin sitten omat huonot puolensa: tarvitsevat paljon aktiviteettejä ja liikuntaa, sekä talvella lisävaatetusta (mikä taas toisaalta ei minulle ongelma, olen ompelija ja tykkäisin kyllä tehdä vaatetusta talviajoille)
Myös tykkäisin mäyräkoirista, mutta ne vaikuttavat suht haukkuherkiltä ja muutenkin pelkään etteivät ehkä sovellu kissojen kanssa ja TÄRKEINTÄ minulle on se, että tulee toimeen juuri kissojen kanssa, vaikka toki eihän mistään rodusta voi varmasti sanoa, että tulee.
Eli itse taidan pitää näistä pitkäkuonoisista koirista enemmän, mutta olisin kyllä ihan avoin myös muille roduille.
Omasta itsestäni ja kodistani. Minulla on iso kaksio, jossa koiralla on paljon tilaa liikkua (60 neliötä) sekä asun metsän reunalla, joten lenkkipolkuja ja liikkumista kyllä harrastamme, myöskin kaupungissani on oma koirapuisto, johon ajattelin vieväni ainakin kesä-kevät aikakaudella koiraa kerran viikossa vähintään. Minulla on itselläni koiratuntemusta ja tietoa ruokinnasta ja koulutuksesta, mutta en vain ole päässyt niitä toteuttamaan itse koiran kanssa. Ehkä kaikista eniten olen oppinut ja lukenut koiran ruokinnasta, koska ainakin itselleni koiran terveys on todella tärkeä asia - sama juttu ollut myös kissoillani, pidän vuosittaiset tarkastukset ja rokotukset ajan tasalla, sekä ruokinta on viimeisen päälle tehty.
Pidän todella paljon roduista jotka ovat vähän enemmän omistajiinsa kiintyviä ja tykkäävät paljon olla omistajiensa kanssa, istua sylissä ja niinedespäin. Omat kissani ovat nimittäin minuun kiintyneitä, mutta taas sitten hitusen arkoja muita kohtaan,mikä saattaa olla joillekkin ongelma, mutta ei ainakaan koskaan minulle (kunhan ei aggressiivinen ole, ei ainakaan minun kissat)
Mutta se ikuinen rotukysymys, mikä sopisi.
Kun minulla on jo ennestään kaksi kissaa ja asun kerrostalossa, niin minkä rodun uskallan ottaa?
Eli pitäisi ottaa ainakin haukkuherkät koirat pois ja ne, jotka helposti jahtaisivat kissoja, ei siis terrierejä nyt ainakaan, eikä Huskyn kaltaisia vetokoiria, jotka eivät sopisi tähän ympäristöön.
En itse haluaisi ottaa labratorinnoutajaa tai kultaista, näitä perus kilttejä koiria. Tykkään kyllä siis niistä, mutta ne eivät tunnu sellaisilta omanlaisilta.
Haaveena olisi Tanskandoggi, mutta koska rotu on iso ja se olisi vielä ensimmäinen koirani, ajattelin, että en hanki sitä ensimmäiseksi koiraksi, vaan vaikka sitten toiseksi, sen ensimmäisen kaveriksi, kunhan ensiksi saanut edes jonkinlaista kokemusta koirista ja niiden koulutuksesta.
Mietin sitten vinttikoiria, vaikka toki ekaksi haaveilen heti niistä isommista, niin ajattelin sitten italian vinttikoiraa. Onko kellään kokemusta siis ihan yleisesti vinttikoirista, ovatko ne herkkiä haukkumaan? Ainakin mitä luin ja katsoin videoita, niin vaikuttavat suht. vähän haukkuvilta, mutta onhan niissäkin sitten omat huonot puolensa: tarvitsevat paljon aktiviteettejä ja liikuntaa, sekä talvella lisävaatetusta (mikä taas toisaalta ei minulle ongelma, olen ompelija ja tykkäisin kyllä tehdä vaatetusta talviajoille)
Myös tykkäisin mäyräkoirista, mutta ne vaikuttavat suht haukkuherkiltä ja muutenkin pelkään etteivät ehkä sovellu kissojen kanssa ja TÄRKEINTÄ minulle on se, että tulee toimeen juuri kissojen kanssa, vaikka toki eihän mistään rodusta voi varmasti sanoa, että tulee.
Eli itse taidan pitää näistä pitkäkuonoisista koirista enemmän, mutta olisin kyllä ihan avoin myös muille roduille.
Omasta itsestäni ja kodistani. Minulla on iso kaksio, jossa koiralla on paljon tilaa liikkua (60 neliötä) sekä asun metsän reunalla, joten lenkkipolkuja ja liikkumista kyllä harrastamme, myöskin kaupungissani on oma koirapuisto, johon ajattelin vieväni ainakin kesä-kevät aikakaudella koiraa kerran viikossa vähintään. Minulla on itselläni koiratuntemusta ja tietoa ruokinnasta ja koulutuksesta, mutta en vain ole päässyt niitä toteuttamaan itse koiran kanssa. Ehkä kaikista eniten olen oppinut ja lukenut koiran ruokinnasta, koska ainakin itselleni koiran terveys on todella tärkeä asia - sama juttu ollut myös kissoillani, pidän vuosittaiset tarkastukset ja rokotukset ajan tasalla, sekä ruokinta on viimeisen päälle tehty.
Pidän todella paljon roduista jotka ovat vähän enemmän omistajiinsa kiintyviä ja tykkäävät paljon olla omistajiensa kanssa, istua sylissä ja niinedespäin. Omat kissani ovat nimittäin minuun kiintyneitä, mutta taas sitten hitusen arkoja muita kohtaan,mikä saattaa olla joillekkin ongelma, mutta ei ainakaan koskaan minulle (kunhan ei aggressiivinen ole, ei ainakaan minun kissat)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on tällä hetkellä vinttikoira ja kissa ja asun kerrostalossa. Vinttikoirat ovat hyvin rauhallisia, eivätkä juurikaan hauku. Ne ovat myös lempeäluonteisia, ja siten sopivat ensimmäiseksi koiraksi.
Vinttari ei kaipaa muuta aktiviteettia kuin juoksumahdollisuuden. Kotona se on sylivauva ja sohvaperuna.
Nyt talviaikaan juoksutan pari kertaa viikossa, kesäaikaan n. 4 kertaa viikossa. Auton kanssa metsäteillä, koirapuistossa, pyörälenkillä, vapaana metsäreissuilla... On mentävä rauhalliseen ympäristöön, sillä vinttikoirilla on kova saalisvietti, voi lähteä auton tai hölkkääjän perään. Jäniksistä nyt puhumattakaan. Mutta tilavassa koirapuistossa juoksuleikit sujuvat mukavasti, paras leikkikaveri on tietysti samanlainen hirmujuoksija.
Ja niitä ratajuoksupaikkojakin löytynee, että voi silloin tällöin treenata/kisata vieheen perässä.
Päivärytmi ihan sama kuin millä tahansa koiralla, n. 1-2 tuntia päivässä ulkoillaan.
Kotona se vain makoilee kissan kanssa.
Se on ihana koira, suosittelen.
Kiitos vastauksestasi!
Itsekin luin juuri, että vinttikoirat olisivat juuri kuvailemasi tapaisia, siksi ne tuntuvat sellaisilta omanlaisilta, mutta ihan täysin itseäni en uskalla vielä niille myydä.
Ainoa miettimisen aihe minulla on ollut nuo vinttikoirat ja niiden kylmyyden sietäminen, miten helposti ne on opettaa pitämään talvella ylimääräistä vaatetusta ja mahdollisesti koiran kenkiä tai vastaavasti kuin luin, kannattaako esim. yrittää kouluttaa tekemään tarpeet astiaan (vähän niinkuin kissat) aina talvisin?
Tosissaan nuo talvet saavat ainakin minut pähkäilemään tilannetta, kun vaikka tilaa tässäkin kämpässä on temmeltää, niin jos talvisin ei viihdy hirveästi ulkona, niin missä saada purattua nuo energiat pois.
Kun otat koiran pentuna, minkä tahansa rodun edustaja leimaantuu kissoihisi ja pitää niitä lauman jäseninä. Vaikka koira sitten vihaisi muita kissoja, oman lauman kissat ovat ihan eri juttu. Eli sen puoleen ei ole ongelmaa. Jos haluat sylikoiran, se tulee olemaan sylissäsi paljon, arempi kissa ei siitä enää kykene kilapilemaan, joten oletko valmis antamaan sylipaikan koiralle kissan sijaan? Jos teet koirastasi varsinaisen sylikoiran, siitä voi myös tulla omistushaluinen siitä sylistä, eli ajaa kissasi pois.
Sopeutuvatko kissasi koiraan?
Itse uskon siihen että voin jakaa sylini niin kissoille ja koirille, että niin kissat ja koira oppii siihen, että välillä joku toinen saa myös sylin. Eli en todellakaan aio kouluttaa koiraa niin, että se saa aina olla sylissä ja ajaa kissat pois. Mutta itse tykkään kovin siitä, että saa käpertyä eläimien kanssa sohvalle ja ne tulevat syliin ja haluavat rapsutuksia.
Uskon kyllä että kissani sopeutuvat, kunhan niille antaa aikaa ja eikä koira sitten yritä jahdata niitä jatkuvasti. Sitä varten varmaan kannattaa minunkin hankkia joku pentuaitaus tai vastaava, että kissat saavat olla ainakin ensimmäiset kuukaudet ihan rauhassa.
tutustu rotuun nimeltä ranskanbulldoggi....
sopii hyvin kerrostaloon,koska ei juuri hauku,on ´pienikokoinen, rakastaa ihmisiä ja omistajaansa.. kerrassaan ihana rotu
Meidän vinttikoira rakastaa vaatteiden pukemista, se pitää niitä mielellään. Mantteli jo nollakeleissä, pakkasille on villapaitaa ja fleecehaalaria. Kenkiä ei vielä olla soviteltu, mutta aion hankkia jos kovat pakkaset tulee. Ei siitä pukemisesta ole minkäänlaista ongelmaa. Pitäähän hevosetkin loimia ulkoillessaan.
Narttutanskandoggi on paljon helpompi luonteeltaan kuin uros, mutta aika sairas rotu kyseessä. Yleensäkin ensimmäiseksi koiraksi suositellaan pehmeämpää narttua. Miksipä husky ei ympäristössäsi viihtyisi ? Terreirit ja muut metsästysviettiset rodut oppivat kyllä pitämään kissoja laumansa jäseninä, onhan koira kumminkin laumaeläin. Kerrostalossa koira tottuu pennusta asti meluun, eikä aikuisena siksi enää pidä sitä uhkana, jolloin se katsoo myös haukkumisen/vahtimisen tarpeettomaksi.
Vinttikoirista suosittelisin afgaaninvinttikoiraa, irlanninsusikoiraa, skotlanninhirvikoiraa, unkarinvinttikoiraa tai venäjänvinttikoiraa, sillä ne ovat melko säänkestäviä muihin vinttareihin verrattuna.
Kaiken rotuiset koirat ovat syvästi omistajiinsa kiintyneitä ja nauttivat ihmisten läheisyydestä.
Nämä testit ollaan suunniteltu lähinnä viihteeksi, mutta kertoisitko silti, mitä saat vastauksiksi :-)
-http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/
-http://www.lampiluoto.net/omarotu/omarotu_testi.php
Tanskandoggi myös itselleni on sen suhteen vähän arvelluttava, koska olen itse suht. pieni ihminen, joten jos ei ole mitään tottumusta koiran käyttäytymisestä ja voimasta, pelkään että lennän mukana, mutta jos olisi jo alussa opeteltu kouluttamaan ainakin yksi koira hyvin, niin varmasti helpompaa olisi sitten sen tanskiksenkin kanssa, vaikka eihän se sitä voimaa vie, jos se kunnolla tempasee liikkeelle.
Noiden Huskyjen suhteen olen ainakin itse aina ollut vähän sitä mieltä, että sopivat enemmän laumaeläimeksi, eli monen huskyn seuraan ja että saavat olla ulkona useammin kuin "peruskoira". Myöskin olen lukenut, että niillä tuo ulvominen tuppaa olemaan aika yleistä, mutta sekin tietenkin koirakohtaista. Siis tottakai voihan jokaisen koiran varmasti ottaa kerrostaloon, enkä moiti niitä, jotka ovat ottaneet, mutta itse haluaisin otta Huskyn vasta sitten, kun olen muuttanut paikkaan, jossa koirat saavat ulvoa vaikka koko yön, jos haluavat :)
tein muuten tuon iltasanomien testin ja tsadaa! ekana oli juuri tuo italianvinttikoira. 77.96%. Kyllä sai hymyilemään, kun ajattelin ettei sieltä varmasti mitään vinttikoiraa tule, mutta kappas. Sitten listalla onkin Whippet, walesinspingerspaniel ja saluki. Aika pitkälle tuo lista näyttää olevan vinttikoira/noutaja/vesikoira tyyppistä.
Afgaanivinttikoirat on muuten aivan upeita! Mutta itseäni kuitenkin mietittyttää tuo turkin hoitaminen. Siis tottakai olisin valmis sitä hoidattamaan, jos meille afgis tulisi, mutta kun omat kissani ovat sattumoisin myös hyvin lyhytkarvaisia, niin on tottunut sellaisien lyhytkarvaisien turkkien hoitoon.
Voi ei, miten mä ikinä pystyn päättämään, mutta kaikista tärkeintä mulle koirassa on sen luonne ja sen terveys, muilla ei niin väliä. (paitsi tietenkin että pitää olla rekisterissä koira, kun en rekkaamattomia suostu ostamaan)
Ja terriereistä sen puoleen, kun yritän miettiä tosiaan noita kissoja. Jos pentu on hirveä sähläri ja tahtoo jahdata kissoja, niin vie vielä pidempään että kissat pentuun tottuvat.
Mutta luulen, että varmaan vinttikoira se meille tulee, jollei joku nyt ympäripuhu mua jollain muulla rodulla. Mutta onhan tässä aikaa, koska ajattelin, että pentukin hankitaan vasta kun lumet ovat tulleet ja menneet, jotta koulutus lämpimillä keleillä olisi helpompaa.