Mistä tuo oikesti johtuu? Meidän leikattu kaksi vuotias tyttökissa oli ennen hirveän huomionkipeä, maukui jatkuvasti ja halusi leikkiä.
Saimme sitten kissanpennun, aluksi oli pientä sähinää molemmilla, mutta sitten tuo vanhempi kissa otti "emohahmon" itsestään.
Sitten kaikki muuttui: se on aivan erkaantunut meistä. Pienempi kissa hakee seuraamme, kun taas vanhempi kissa makaa vain sängyllä aivan eri huoneessa kuin me. Kun sitä koittaa mennä silittäämään, se livistää paikalta.
En ole oikeastaan silittänytkään kissaamme moneen aikaan, kun se on karannut,eikä se edes tunnu kaipaavan enää seuraamme kuin ennen. Se haluaa jatkuvasti pois sylistä, se ei leiki enää, ja on sellainen eräjorma:D
Pikkukissan kanssa se leikkii ihan hyvin. Mutta ihmisten kanssa se koko ajan välttelee, ja karkaa paikalta sängyn alle, tai vaihtaa paikkaa.
Eli siis: mistä mahtaisi johtua tollainen? Vai tuliko se vain sen mukana, kun siitä tuli emohahmo pienemmälle?
Saimme sitten kissanpennun, aluksi oli pientä sähinää molemmilla, mutta sitten tuo vanhempi kissa otti "emohahmon" itsestään.
Sitten kaikki muuttui: se on aivan erkaantunut meistä. Pienempi kissa hakee seuraamme, kun taas vanhempi kissa makaa vain sängyllä aivan eri huoneessa kuin me. Kun sitä koittaa mennä silittäämään, se livistää paikalta.
En ole oikeastaan silittänytkään kissaamme moneen aikaan, kun se on karannut,eikä se edes tunnu kaipaavan enää seuraamme kuin ennen. Se haluaa jatkuvasti pois sylistä, se ei leiki enää, ja on sellainen eräjorma:D
Pikkukissan kanssa se leikkii ihan hyvin. Mutta ihmisten kanssa se koko ajan välttelee, ja karkaa paikalta sängyn alle, tai vaihtaa paikkaa.
Eli siis: mistä mahtaisi johtua tollainen? Vai tuliko se vain sen mukana, kun siitä tuli emohahmo pienemmälle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syökö vanhempi kissa, juoko ja on muuten terve? Ajattelin et jos on sairas ja siitä vois johtua tuo välttely, mutta jos kerta on pirtee yms. niin en sitten tiedä. Ehkä se on vain persoonalta epäsosiaallista tyyppiä, jolle sitten riittää se pikkukissan kanssa seurustelu ja leikkiminen. :D
Kannattaisi toki varmuudeksi tutkituttaa ell., ettei kissan terveydessä ole mitään vialla.
Kuinka kauan pentu on ollut teillä? Kissalla saattaa mennä "sulatellessa" uutta tilannetta useampiakin kuukausia tai jopa puolisen vuotta, varsinkin jos se on aiemmin tottunut saamaan teidän jakamattoman huomionne:) Vaikka vanhempi on ottanut onneksi pennun vastaan hyvin ja tykästynytkin pikkuiseen, se saattaa olla omille ihmisilleen mustasukkainen. Toiset kissat on niin herkkiä muutoksille.
Meillä poika otti aikoinaan pikkutytön vastaan hellästi pesten ja heistä kehkeytyi nopeasti
sydänystävät. Silti poika suhtautui minuun vähän viileästi ja mustasukkaisesti. Kun lepertelin pennulle, poika käänsi selkänsä tai lähti omille teilleen. Olen aina ollut tuolle pojalle sen oma ihminen, ja siinä meni tosiaan useampi kuukausi ennen kuin poika ymmärsi, että saa minulta yhtä paljon huomiota kuin ennenkin eikä pikkutyttö ollut vallannut hänen paikkaansa minun sydämessäni;)
Eli paljon vaan rakkautta ja ymmärrystä vanhemmalle, ja kannattaa säilyttää kaikki sinun ja kissasi väliset vanhat rutiinit ja rapsutteluhetket ennallaan, ylimääräisistä herkuistakaan ei pienessä alakulossa ole kissallesi mitään haittaa;)) Uskon että kissa kyllä tuosta tasoittuu ajan kanssa.
Sinä tavallaan petit Kissasi luottamuksen. Eikä sitä voi tehdä kun kerran.
Kissa ei ymmärrä selittelyjäsi, joten anna mirrille paljon aikaa, ilman että pentu
näkee.
Itselläni oli Kissa, nukkui vieressäni ja oltiin kavereita. Mutta jos olin pois kotoonta
puoleenyöhön ja yli, lähti Kissa jullittelemaan ja tuli kotiin kun muisti. Tästä
selvisin helposti. Seuraavan kerran heti aamulla Kissan kanssa metsäkävelylle
ja taas oltiin kavereita.
onhan se outoa... meillä oli joskus 2 narttukissaa (emo ja sen pentu) emo oli pentuna seurankipeä rötkylä, mutta kun synnytti ja 2 pentua jäi taloon asumaan... muuttui ääni kellossa ja kissasta tuli yksin viihtyvä erakko joka ei paljoa ihmisten ilmoilla viihtynyt... kun toinen narttukissa sitten kuoli pois tuossa muutama vuosi sitten, tämä vanhempi narttu muuttui jälleen hellyydenkipeäksi pöriseväksi vötkyläksi. Ei kyllä tule edelleenkään toimeen talon kollikissankaan(oman poikansa) kanssa vaikka kolli yrittää olla kaveria... eikä se tuosta muutu, vanha jäärä mummo jo on. Kuitenkin näyttää rauhoittuneen huomattavasti ja nauttivan olostaan talon ainoana narttuna.
En tiedä, mutta epäilen että kun kissat ovat erilaisia, jotkut viihtyvät paremmin talon ainoana kissana ja jotkut pitävät kissaseurasta, teidän kissa ei tunne oloaan ehkä enää niin kotoisaksi toisen tultua taloon. Teidän kai pitäisi enemmän keskittää huomiota siihen vanhempaan kissaan nyt, ei väkisin mitään vaan yrittää innostaa vaikka leikkimisen kautta luottamaan taas teihin. Voi olla että onnistutte, tai voi olla että kissa jää erakoksi...