Kansanedustajat turvautuvat usein Raamattuun. Eihän siinä mitään pahaa voi olla. Itse olen ymmärtänyt, että ihmiset turvautuvat uskontoon ja Raamattuun vasta sitten, kun ei mitään muuta toivoa enää ole.
Sen takia hieman arveluttaa. Ehkäpä poliitikoilla on enemmän tietoa kuin tavallisella kansalaisella ja kantaa sen takia moninkertaista taakkaa. Tieto lisää tuskaa.
Sen takia hieman arveluttaa. Ehkäpä poliitikoilla on enemmän tietoa kuin tavallisella kansalaisella ja kantaa sen takia moninkertaista taakkaa. Tieto lisää tuskaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuoko Jokin uskonto lohtua tuskaan . En usko .
Se vaan lisää sitä tuskaa,. Nyt onkin huomattu kuinka eri uskonnoissa alistetaan ihminen -- Halutaan määrätä jopa hänen ajatusmaailmaansakkin.
Kuvittelen, että avaus on jonkinlainen korni provo. En tiedä, mutta luulen, että avauksella haluttiin tuoda esille, että kansanedustajan tulisi luottaa lähinnä itseensä eikä mihinkään henkimaailmaan.
Useimmat ihmiset turvautuvat Raamatun sanaan ahdingossaan!
Hyvähän se on jos löytää lohtua ja voimaa sieltä!
Minusta on inhimillistä etsiä apua, silloin kun on nöyrästi todettava ettei yksin jaksa.
Psalmit on olleet itselleni aikoinaan lohdun paikka rehellisen etsivänä. Psalmi 19,
*Herra ilmoittaa itsensä luonnossa ja sanassa* on usein virvoittanut mieltäni.
Ennen N-liiton ja kommunismin luhistumista, veivät uskikset Venäjälle autokuormittain Raamattuja. Sätkäpaperiksi. Raamatut oli painettu erityisen ohuelle paperille ja soveltuivat sen takia hyvin sätkäpaperiksi.
Minä joka en ole uskovainen ,tunnen vaan vitsinä sen ,että " Herra ilmoittaa itsensä
luonnossa ja sanassa"
Kyllä suomalaisen kansanedustajan kuuluisi turvautua vain Kalevalaan, eikä tutkiskella joidenkin arabiheimojen kansansatuja.
"Väinämöisen ja maailman synty
Monissa kansanrunoissa Väinämöinen on olemassa jo ennen maailmaa. Hän auttaa maailman luomisessa. Väinämöisen syntymästä kerrotaan joko, että hän syntyi yksin, tai että hänet synnytti Iro-neito. Eräässä yleisessä kansanrunossa Väinämöinen syntyy yöllä, tekee päivällä pajan, takoo rautaisen hevosen, ja ratsastaa sillä veden päällä. Katkera lappalainen (sama kuin Kalevalan Joukahainen) ampuu Väinämöisen hevosen selästä alkumereen. Monissa myyttisissä kertomuksissa toistuva pohjoisessa olevan pahan maan (Lapin tai Pohjolan) ja "omien" tai "hyvien" vastakkainasettelu on siis olemassa jo ennen maailmaa." Wiki
yhden ja toisen kirjoittamaa tarua. Minuakin on pyydetty sinne kirjoittamaan.
Isäni kielsi uskonnonarvostelun heti alkuunsa toteamalla; se on niin vanha asia, ettei meillä siihen puututa.
Myöhemmin, omassa elämässäni tulin siihen tulokseen, että Raamattu on eräässä asiassa kertakaikkiaan lyömätön teos. No.
Tönkkösuolattaviin muikkuihin tuli aivan ylivertainen makuvivahde kun Raamattu oli niiden painona.
Mä olen kuullut väitteen että silloin kun ihmisen mieli järkkyy, tulee mieleen myös halu lähestyä uskoa.
Maailmassa kai eletään taas kautta, jota leimaa uskontojen ja kulttuurien vastakkainasettelut. Luontokin jyllää ja myrskyää, eikä siltä säästy ihmisetkään.
Sairauksissa riittää, ihmisten hyvin- ja pahoinvointi, taloudellisesta hyvinvoinnista puhumattakaan ei jakaannu tasan kaikille -- eriarvoisuus on vain lisääntynyt maailmassa. Katastrofien, konfliktien ja sotien uhka lietsoo epätoivoa ja pelkoa - huonot talousnäkymät nakertaa myös kansan luottamusta johtajiinsa.
Kipeästi, ihan oikeasti rakkautta tarvitsis koko maailma.
Mitähän tässä taas sanoisi, olisi mieltä. Jokainen on varmasti elämänsä jossain vaiheessa uskomistaan pohtinut, raamattunsa lukenut. Minusta uskonasioita on turha enää näin elämän iltapuolella pohtia, uskominen ja "uskominen" voi olla tavallaan itsensä suggerointiakin, niinkuin voi olla ihmisten välinen rakkauskin.
Joillekin se voi olla, siis uskominen raamatun jumalaan ns. lapsenuskoisesti viimeinen keino pysytellä hengissä. Hyvähän se niin silloin on, luulisin, ettei "uskova ihminen" voi olla paha. Ja kukahan sitten muuten määrittelee "pahankin."
En väheksyvästi ja tyrmäten suhtaudu, enää, kenenkään uskomiseen tai ei-uskomiseen. Osaamme kai jo valita ystävämme ja tuttavamme, olemmehan mieluiten sellaisten seurassa, joiden kanssa on luonnollisen tuntuista olla, vapaata olla.
Monella voi se ns. Jumalan Henki löytyä omassa itsessä, on löytänyt itsensä, uskaltaa elää sen ns. omantuntonsa mukaan. Olemalla rehellisesti se, mikä tuntee olevansa, uskomalla itseensä voi kenties ollakin juuri "uskovainen."
Hupsista, tässähän juuri itse pohdin...tai no, en oikeastaan enää pohdi, selvinnyt on minun suhteeni omaan jumalaani.
Kansanedustajien jumalista en tiedäkään, olkoot kuin ovat.
Tunnustaa täytyy ilman raamatun pilkkaamista, että olen minäkin raamatun ohkasista lehdistä aikoinaan tupakoitakin tehnyt, eikä minun jumalani ole siitä yhtään hirmustunut.
Raamattua minulla ei enää ole, jäin vaan aattelemaan, miksi raamattu on tehty niin ohkasesta paperista.
Heräsin tässä joksikin aikaa valvomaan, meen kyllä uudelleen nukkumaan...ahah, postiluukku kolahti, Aamulehti tulikin. Luenpa sitten sen, kun luen tai sitten en lue.